Burr (1973) esittää samannimisen antisankarinsa kiehtovana ja kunniallisena herrasmiehenä ja kuvaa hänen aikalaisvastustajansa kuolevaisina miehinä; niinpä George Washington on epäpätevä sotilasupseeri, kenraali, joka hävisi useimmat taistelunsa; Thomas Jefferson on feikki, erityisen synkkä ja pedanttinen tekopyhä, joka juonitteli ja lahjoi todistajia tukeakseen väärää syytettä maanpetoksesta Burria vastaan, jolle hän oli vähällä menettää presidenttikunnan vuoden 1800 Yhdysvaltain presidentinvaaleissa; ja Alexander Hamilton on äpäräsyntyinen, ylikunnianhimoinen opportunisti, jonka nousu korkeaan politiikkaan tapahtui kenraali Washingtonin kädenojennuksella siihen asti, kunnes hän haavoittui kohtalokkaasti Burrin ja Hamiltonin välisessä kaksintaisteluottelussa (heinäkuun 11. päivänä 1804).
Vihamielisyydet vakiintuivat, kun Burrin alustavasta vaalivoitosta huolimatta vuoden 1800 presidentinvaalit päättyivät vaalikollegiossa tasan hänen ja Thomas Jeffersonin välillä. Äänten mennessä tasan valitsijamiesten äänten mennessä tasan Alexander Hamiltonin hallitsema edustajainhuone äänesti kolmekymmentäkuusi kertaa, kunnes se valitsi Jeffersonin Yhdysvaltain presidentiksi ja nimitti menettelyllisesti Burrin Yhdysvaltain varapresidentiksi.
Poliittisen juonittelun aikalaiskertomus sijoittuu vuosiin 1833-1840, Jacksonin demokratian aikaan, vuosia maanpetosoikeudenkäynnin jälkeen. Kertoja on Charles Schermerhorn Schuyler, kunnianhimoinen nuori mies, joka työskentelee lakimiehenä Aaron Burrin asianajotoimistossa New Yorkissa. Charlie Schuyler ei ole kotoisin perheestä, jolla on poliittisia yhteyksiä, ja hän suhtautuu ristiriitaisesti politiikkaan ja siihen, miten lakia harjoitetaan. Epäröiden asianajajatutkinnon suorittamista, Schuyler työskentelee sanomalehtitoimittajana ja haaveilee koko ajan menestyvästä kirjailijasta, jotta hän voisi muuttaa Yhdysvalloista Eurooppaan.
Planeetan juonittelijoiden juonittelun kannalta tärkeitä ovat väite, jonka mukaan varapresidentti Martin Van Buren on Aaron Burrin äpäräpoika; tuon väitteen todenperäisyys tai valheellisuus ja sen käyttökelpoisuus korkeassa hallituspolitiikassa. Koska Van Buren on vahva ehdokas Yhdysvaltain presidentinvaaleihin vuonna 1836, hänen poliittiset vihollisensa, erityisesti eräs sanomalehden kustantaja, värväävät Schuylerin keräämään Van Burenia koskevia henkilökohtaisesti kiusallisia seikkoja ikääntyneeltä Burrilta, joka on vuonna 1834 seitsenkymmenvuotias mies.
Lupaus rahasta houkuttelee Schuyleria kirjoittamaan pamfletin, jossa todistetaan, että varapresidentti Van Buren on Burrin avioton poika, ja siten lopettamaan Van Burenin poliittisen uran. Schuyler on kahtiajakautunut sen välillä, kunnioittaako hän ihailemaansa Burria vai pettääkö hän hänet saadakseen paljon rahaa ja viedäkseen näin rakastamansa naisen uuteen tulevaisuuteen Eurooppaan. Tarinan lopussa Charlie Schuyler on oppinut enemmän kuin hän oli odottanutkaan Aaron Burrista, Martin Van Burenista ja omasta luonteestaan miehenä maailmassa, Charles Schuylerina.
Kuten romaaneissa Messias (1954), Julian (1964) ja Luominen (1981), myös Burrissa (1973) siirtomaaelämän ihmiset, heidän aikansa ja paikkansa esitellään tarinahenkilön muistelmien kautta. Kertomuksessa esitetään kauttaaltaan temaattisia rinnastuksia Matthew Livingston Davisin kanssa yhdessä kirjoitettuun The Memoirs of Aaron Burr (1837) -teokseen. Monet Burrin tarinan ja juonen tapahtumista ovat historiallisia: Thomas Jefferson oli orjakauppias, joka sai lapsia joidenkin orjanaisensa kanssa; Manner-Euroopan armeijan kenraali James Wilkinson oli Espanjan kuningaskunnan kaksoisagentti; Alexander Hamiltonia haastoi säännöllisesti kaksintaisteluun melkein jokainen poliittinen vastustaja, joka tunsi itsensä panetelluksi; ja Aaron Burr joutui syytteeseen ja hänet vapautettiin syytteestä maanpetoksesta Yhdysvaltoja vastaan, seurauksena Burrin salaliitosta (1807), jonka tavoitteena oli imperiumi maan lounaisalueilla.
Romaanikirjailija Vidal sanoi Burrin ”Jälkisanassa”, että useimmissa tapauksissa esitettyjen historiallisten hahmojen teot ja sanat perustuvat heidän henkilökohtaisiin dokumentteihinsa ja historiallisiin tietoihin. Lisäksi sen lisäksi, että romaani Burr kyseenalaistaa Yhdysvaltojen perustajaisien traditionalistisen, myyttisen ikonografian, kiistanalaisin seikka romaanissa Burr on se, että Alexander Hamilton juorusi, että Burr ja hänen tyttärensä Theodosia harrastivat insestiä – mikä murhahenkilön murhaaminen johti heidän kuolemaan johtaneeseen kaksintaisteluun; Hamiltonin tappaminen lopetti Aaron Burrin julkisen elämän.