The Following is a Transcript of this Video. For More Information, CLICK HERE
Hei, tässä on Stewart Albertson Albertson & Davidsonilta, ja haluan puhua teille lyhyesti tapaamisvelvollisuudesta, jota monet Kalifornian lainsäädännön säädökset asettavat meille.
Tapaamisvelvollisuudella tarkoitetaan tapaamista, jossa lakimiehet joutuvat tapaamaan toisensa joko kirjallisesti, puhelimitse, lounaalla tai missä tahansa tapaamispaikassa, vaikkapa oikeustalolla kuulemisen jälkeen. Ja keskustelemme tietyistä tapaukseen liittyvistä kysymyksistä nähdaksemme, pystymmekö ratkaisemaan kysymykset itse, vain asianajajat. Ja kuten varmaan arvaatte, harvoin käy niin, että asianajajat pääsevät ratkaisuun näissä asioissa. Laki kuitenkin haluaa, että yritämme ratkaista kaikki erimielisyydet, joita meillä on jutussa, ennen kuin menemme ja jätämme minkä tahansa tyyppisen esityksen tuomioistuimelle.
Näemme näitä tapaamis- ja neuvotteluvaatimuksia koko ajan tiedonhankinnassa. Me siis esitämme vastapuolelle kirjallisia kysymyksiä, joissa sanotaan, että teidän on vastattava kirjallisiin kysymyksiimme tietyn ajan kuluessa. Yleensä kolmekymmentä päivää. Kun vastaukset tulevat takaisin, jos emme ole tyytyväisiä siihen, että niihin on vastattu asianmukaisesti, emme voi tiedonhankintalain mukaan vain juosta tuomioistuimeen, tehdä hakemuksen, tuhlata tuomarin aikaa, tuhlata tuomioistuimen hallintovirkamiehen aikaa hakemukseen ennen niin sanotun tapaamisen ja neuvottelun järjestämistä. Ja se on pitkä prosessi. Meidän on laadittava pitkä kokouskirje vastapuolen asianajajalle ja selitettävä, miksi meidän mielestämme heidän on vastattava löytöaineistoon paremmin. Usein he sanovat meille, että heidän mielestään he ovat vastanneet löytöaineistoon hienosti, ja jos teidän mielestänne teidän on esitettävä vaatimus pakottamisesta, siitä vain. Sitten me jätämme pakottamisvaatimuksen ja pyydämme tuomioistuinta määräämään vastapuolen vastaamaan kysymyksiin löytämislain edellyttämällä tavalla.
On kuitenkin tärkeää, että teemme ensin tuon tapaamis- ja neuvotteluprosessin, tai muuten tuomari ei kuuntele hakemustamme. Tuomari haluaa varmistaa, että me ainakin yritämme asianajajien kesken ratkaista erimielisyydet ennen kuin juoksemme tuomioistuimeen ja jätämme hakemuksen.
Kaliforniassa muutettiin hiljattain useita lakeja, jotka koskevat vastalauseen tekemistä ja hakemusta tuomion antamiseksi perustelujen perusteella. Ja nuo olivat vetoomuksia, joita näemme yleensä heti jutun alussa. Ja näimme monien vastaajien käyttävän niitä vastauksena kaikkiin heidän päämiestään vastaan nostettuihin kanteisiin. He vain tekivät automaattisesti vastalauseen tai esityksen tuomion antamiseksi perustelujen perusteella.
Kalifornian laissa sanotaan nyt, että haluamme asianajajien tapaavan ja neuvottelevan ennen vastalauseen tai esityksen tuomion antamista perustelujen perusteella. Koko tapaamisen ja neuvottelun ideana on jälleen kerran se, että asianajajat, jotka toivottavasti ovat vastuullisia aikuisia, istuvat alas, analysoivat tapauksen ja analysoivat mahdollisuudet voittaa tai hävitä tietty esitys, olipa se sitten vastalause, esitys tuomion antamisesta perustelujen perusteella tai esitys lisäselvityksen pyytämisestä. Heidän on tavattava ja neuvoteltava ja toivottavasti ratkaistava asia keskenään vastuullisina aikuisina ennen kuin meidän on mentävä puhumaan tuomarille ja saatava tuomari tekemään päätös siitä, mitä pitää tapahtua.
Kerron tämän: tuomarit eivät yleensä pidä siitä, että asianajajat riitelevät oikeudessa jostain sellaisesta asiasta, joka heidän olisi pitänyt ratkaista oikeudenkäynnin ulkopuolella. Joten asianajajasi yrittävät toivottavasti tehdä parhaansa ratkaistakseen asiat tapaamis- ja neuvottelumenettelyn kautta. Jos se ei onnistu, he tekevät minkä tahansa hakemuksen saadakseen oikeutesi voimaan.