Henkilöautomalliensa nimeämisessä amerikkalaiset ja aasialaiset merkit ovat historiallisesti suosineet varsinaisia sana-nimiä, kun taas eurooppalaiset merkit ovat pääasiassa pysyneet aakkosnumeerisessa nimikkeistössä – jälkimmäinen on looginen siirto yksinkertaistetusta standardisoinnista, kun otetaan huomioon, että Euroopassa on monia kieliä, jotka ovat keskittyneet niin tiiviisti yhteen. Henkilökohtaisesti olen tyytyväinen kumpaan tahansa, kunhan nimessä on järkeä eikä se ole hämmentävä (katson sinua, Mitsubishi Starion). Kuten useimmat eurooppalaiset luksusmerkit, Audi käyttää tyypillisesti aakkosnumeerisia mallinimiä, mutta vuosien varrella se on heittänyt sinne tänne muutamia sanalla nimettyjä malleja, joista jotkut ovat varsin kirjaimellisia, kuten Audi Cabriolet.
Ensiesittelynsä Euroopassa vuonna 1991 Audi Cabriolet oli Audin ensimmäinen avoauto, sillä autonvalmistajan viimeisin tuotannossa oleva avoauto oli 1000 SP roadster, jota myytiin Audin edeltävän Auto Union -brändin alaisuudessa vuosina 1961-1965. Avoautot, tai ”cabrioletit”, kuten eurooppalaiset niitä kutsuvat, olivat kalliimpia valmistaa ja niitä myytiin yleensä pienempiä määriä kuin kiinteäkattoisia kavereitaan, eivätkä ne olleet 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa olleet useimpien autonvalmistajien prioriteetti. Kun 1980-luvun yleinen vauraus kehittyneissä maissa lisääntyi, avoautoilun suosio nousi uudelleen, ja kun Audi pyrki 1980-luvun lopulla lisäämään premium-luokkaa, kabriolettitarjonta oli näköpiirissä.
Vaikka se perustui pitkälti B3-sukupolven Audi Coupe -malliin, Cabrioletin lanseeraus osui samaan aikaan kuin voimakkaasti faceliftatun B3-sedanin lanseeraus, jota Audi piti uutena sukupolvena, ja siksi sen sisäinen koodinimi oli B4. Tästä syystä uudistetut B3 Coupe ja B3 Cabriolet vuodesta 1991 lähtien on usein ryhmitelty B4-nimikkeen alle, vaikka ne teknisesti tunnettiin edelleen sisäisesti B3 Typ 8B (Coupe) ja B3 Typ 8G (Cabriolet).
Lisäksi asioita mutkisti se, että B3- ja B4-sedaneita myytiin samanaikaisesti vuoden 1991 loppupuolella ja vuoden 1992 alkupuolella joillakin markkina-alueilla, ja kun B3:ta myytiin useimmilla markkina-alueilla sekä 80- että 90-nimimerkillä, kaikki eurooppalaiset B4-sedanit myytiin 80-merkkisinä, kun taas Pohjois-Amerikan B4-sedanit merkittiin tiukasti 90-merkkisinä. Vaikka B4-sedaneja myytiin Euroopassa 80-mallina viimeksi vuonna 1994 ja Pohjois-Amerikassa 90-mallina vuonna 1995 – molemmat korvattiin uudella B5 Audi A4:llä – avoauton korimalli säilyi lähes muuttumattomana huomattavasti pidempään. Lisäsekaannusten välttämiseksi oli ehkä viisasta kutsua sitä yksinkertaisesti ”Cabrioletiksi”.
Verrattaessa kiinteäkattoiseen sisarukseensa B4 Cabriolet’n koria vahvistettiin rakenteellisesti pitkälle, mikä varmisti sen jäykkyyden ja eheyden sekä jokapäiväisessä että suorituskykyisessä ajonautinnossa, eikä se tarjonnut tuntuvasti suurempaa NVH-ääntä kuin Coupe. Itse asiassa jo pelkästään sen tuulilasi tehtiin riittävän vahvaksi suojaamaan matkustajia kaatumistilanteessa ilman, että kaatumissuojaa olisi tarvittu.
Cabrioletissa oli vakiovarusteena manuaalisesti taittuva kankainen pehmustettu katto, joka mahtui siististi tavaratilan päällä olevan kovan tonneau-kannen alle. Lisävarusteena useimmissa Pohjois-Amerikan Cabrioletissa oli sähköisesti taittuva pehmeä katto. Kuten useimmissa nykyaikaisissa sähkötoimisesti taittuvissa pehmusteissa, katto oli laskettava alas vasta, kun pari joskus hankalaa turvatarkastusta oli suoritettu. Audi Cabrioletin tapauksessa se edellytti, että avain oli lisävaruste- tai käyttöasennossa, vaihteisto oli pysäköitynä tai tyhjäkäynnillä, tavaratila ei ainoastaan suljettuna vaan myös lukittuna ja hätäjarru kytkettynä.
Cabrioletit kuuluivat tyypillisesti korkeampiin varusteisiin, koska ne olivat jo valmiiksi premium-luokitukseltaan korkeatasoisemman luokituksen mukaisia kuin 80/90-luokan sedan-versiot, ja erityisesti ne olivat Pohjois-Amerikkaan tarkoitettuja. Mallivuodesta riippuen Pohjois-Amerikan Cabrioletissa oli lähes aina vakiovarusteena Kodiak-nahkaverhoilu, sisätilojen pähkinäpuu-aksentit, ilmastointi, automaattivaihteisto, V6-voimansiirto, kaksi etuturvatyynyä ja premium-luokan äänentoistojärjestelmä sekä lisävarusteena saatava all-weather-paketti, johon kuuluivat muun muassa lämmitetyt etuistuimet, lämmitetyt pesurisuihkut ja lämmitetyt ovien lukot.
Ensimmäisen Euroopan markkinoille tulon yhteydessä Cabrioletin ainoa moottori oli 2,3-litrainen I5-bensiinimoottori (131 hv/137 lb-ft), vaikka vuosien mittaan moottorivaihtoehdot laajenivat koskemaan myös 1.8-litrainen I4-moottori, 1,9-litrainen turbodiesel I4-moottori, 2,6-litrainen V6-bensiinimoottori ja 2,8-litrainen V6-moottori (172 hv/184 lb-ft), joista jälkimmäinen oli Pohjois-Amerikan ainoa vaihtoehto. Muista B4-korimalleista poiketen Audi ei koskaan tarjonnut etuvetoista Cabriolet-mallia Quattro- nelivetoisena, sillä Cabriolet painoi jo vajaat 3 500 kiloa, noin 300 kiloa enemmän kuin Coupe. Kokovetomekaniikan lisääminen olisi lisännyt painoa vielä noin 200 kiloa, mikä olisi rajoittanut Cabriolet’n suorituskykyä entisestään ja todennäköisesti vaatinut edelleen päivitetyn voimansiirron.
Vaikka Eurooppaan Cabriolet saatiin ensimmäisenä mallina vuonna 1991, Pohjois-Amerikan myynti alkoi vasta mallivuonna 1994, joka osui yksiin B4 80 -sedanin viimeisen mallivuoden kanssa Euroopan markkinoilla. Kun otetaan huomioon Audin jatkuvat ylemmän hintaluokan pyrkimykset, massamarkkinoiden sedanin näkökulmasta oli selvää, että B4:n parannukset B3-malliin verrattuna eivät yksinkertaisesti riittäneet säilyttämään pitkän aikavälin kilpailukykyä uudempia kilpailijoita, kuten E36 BMW 3-sarjaa ja W202 Mercedes-Benz C-luokkaa, vastaan. Muotoilusta ja yleisestä suunnittelusta huolimatta Audi Cabriolet sai tyypillisesti kiitosta korkeatasoisesta ajo-ominaisuuksistaan ja yleisestä tyyneydestään avoautoksi sekä mukavuudestaan, hiljaisuudestaan ja istuvuudestaan.
Pian Pohjois-Amerikan B4 90 -sedan seurasi perässä, ja se lopetti toimintansa mallivuoden 1995 jälkeen tehdäkseen tilaa täysin uudelle ja paljon enemmän päätä huumaavalle B5-formaatilla varustetulle Audi-A4-luokalle. Ikääntyvä Cabriolet kuitenkin jatkoi elämäänsä useimmilla markkinoilla, sillä Audi ei suunnitellut Coupen tai Cabrioletin suoraa seuraajaa. Itse asiassa melko vanhan näköinen Cabriolet kesti vain neljä mallivuotta Pohjois-Amerikan markkinoilla, ja koska Audi toi maahan alle 1 400 kappaletta vuodessa, Cabriolet’n kokonaismyynti Yhdysvalloissa oli vain 5 445 kappaletta, mikä tekee siitä yhden neljän renkaan harvinaisimmista nähtävyyksistä Amerikan rannikoilla.
Vielä hämmästyttävämpää on se, että Euroopassa Audi jatkoi Cabriolet’n myyntiä koko mallivuoden 2001 ajan ja antoi näin Audille nelipaikkaisen avoauton myytäväksi siihen asti, kunnes ensimmäinen A4:n avoauto (B6) saapui mallivuodeksi 2002. Huolimatta hyvin pienestä visuaalisesta kasvojenkohotuksesta vuonna 1998, ei voi kieltää, etteikö Cabriolet olisi jo tuolloin ollut pahasti vanhentunut, varsinkin Audin toisen droptop-mallin, 2-paikkaisen TT roadsterin rinnalla.
Jopa silloin, kun sitä myytiin täällä Yhdysvalloissa 1990-luvun puolivälissä, Cabriolet näytti jo hieman vanhentuneelta ulkoasultaan, olihan se kuitenkin peräisin 1980-luvun lopulta. Cabriolet näytti 1980-luvun lopun raitistuttavine linjoineen siltä, millaista ajoneuvoa piirsin ala-asteikäisenä, jos joku olisi pyytänyt minua piirtämään yksinkertaisesti ”avoauton”. Tässä mielessä ”Cabriolet” oli ehkä sittenkin hyvin osuva nimi.
Kuvattu Falmouthissa, Massachusettsissa – syyskuussa 2019
Related Reading:
1993 Audi 90