Charles Darwin tunnetaan monissa maissa ympäri maailmaa miehenä, joka kehitti evoluutioteorian. Hänen teoriansa pyrkii selittämään lajien sisällä sukupolvien kuluessa tapahtuvia asteittaisia muutoksia sekä uusien lajien muodostumista, kun ympäristöpaineet vaikuttavat eri tavoin kaikkien yksilöiden lisääntymismenestykseen.
Darwinin teoriaan liittyy kaksi näkökohtaa, nimittäin luonnonvalinta ja sopeutuminen, jotka yhdessä muokkaavat alleelien (geenin muotojen) periytymistä tietyssä populaatiossa. Darwin teki seuraavat viisi perustavanlaatuista havaintoa, joista voidaan tehdä kolme johtopäätöstä.
Darwinin havainnot
- Kaikkien lajien potentiaalinen hedelmällisyys on niin suuri, että niiden populaatiokoko kasvaisi eksponentiaalisesti, jos kaikki syntyneet yksilöt jatkaisivat menestyksekkäästi lisääntymistä.
- Populaatioiden koko pysyy yleensä vakaana, lukuun ottamatta kausivaihteluita.
- Ympäristön resurssit esimerkiksi ravinnon ja suojan suhteen ovat rajalliset.
- Populaation yksilöt vaihtelevat ominaisuuksiltaan suuresti (siinä määrin, että yksikään yksilö ei ole täsmälleen samanlainen), mikä vaikuttaa niiden omaan kykyyn selviytyä hengissä ja lisääntyä.
- Suuri osa tästä vaihtelusta on geneettistä ja näin ollen perinnöllistä.
Havainnoista tehdyt johtopäätökset
- Resurssien rajallisuuden vuoksi yksilöiden välillä käydään kamppailua olemassaolosta – usein vain murto-osa jälkeläisistä selviytyy jokaisesta sukupolvesta menestyksekkäästi lisääntymään.
- Ei ole sattumanvarainen prosessi, joka määrittelee, mitkä yksilöt lisääntyvät ja mitkä eivät, koska se riippuu osittain eloonjääneiden yksilöiden geneettisestä/perinnöllisestä rakenteesta. Ne yksilöt, joiden perityt ominaisuudet sopivat parhaiten siihen ympäristöön, jossa ne elävät, saavat todennäköisesti enemmän jälkeläisiä kuin ne, jotka eivät ole niin hyvin sopeutuneet ympäristöön. Tämä on määritelmän mukaan luonnonvalintaa.
- Yksilöiden epätasainen kyky selviytyä ja lisääntyä johtaa populaation asteittaiseen evoluutioon, jossa suotuisat ominaisuudet kerääntyvät sukupolvien kuluessa luonnonvalinnan kautta.
Luonnonvalinta muokkaa sopeutumisia ja eriyttää yksilöiden lisääntymismenestystä. Adaptaatiot ovat anatomisia rakenteita, fysiologisia prosesseja tai käyttäytymismalleja, jotka edistävät esi-isien selviytymistä näiden ominaisuuksien/ominaisuuksien ainutlaatuisen soveltuvuuden kautta (Crawford, 1998). Evoluutioteoriasta voidaan tehdä kolme keskeistä johtopäätöstä:
- Luonnonvalinta on erilaista menestystä lisääntymisessä.
- Luonnonvalinta tapahtuu vuorovaikutuksessa ympäristön ja populaation muodostavien yksittäisten organismien luontaisen vaihtelun välillä.
- Luonnollisen valinnan tuote eliöpopulaatioiden sopeutumisessa ympäristöönsä.
Muistettavaa evoluutiosta
Tämä tieto on peräisin Masseyn yliopiston 175.202-opiskelijoille suunnatuista luentomuistiinpanoista, jotka on kirjoittanut professori Andy Lock. Klikkaa tästä, jos haluat siirtyä sivustolle, jossa on kattavampi selostus.
- Evoluutio ei ole edistyksellistä – Evoluutio ei ole suunniteltu tuottamaan parhaita laatutuotteita, vaan se pyrkii vain suunnittelemaan sopeutumisia, ”jotka tekevät työn” tehokkaimmin ja taloudellisimmin. Siksi evoluutio käytti ’nisäkäsmallia’ koko kaikkien nisäkäslajien kehityksen ajan – esim. viisijalkaiset raajat, maitorauhaset, selkärangan kaarevuus, lantion rakenne – ja teki tarvittavat muutokset, jotta ne sopivat siihen kapeikkoon, jossa kyseinen laji asui.
- Evoluutio ei ole argumentti vallitsevan tilanteen puolesta – Evoluutio ei sanele, miksi asiat ovat niin kuin ne ovat. On muistettava, että jotkin eläimen ominaisuuksista voivat olla kompromisseja tai sivutuotteita evoluutiosta riippumattomasta sopeutumisesta.
- Evoluutio asettaa rajoitteita – Se, mitä on tapahtunut ennen, asettaa fyysiset rajat sille, mitä voimme tehdä nyt. Tämä näkyy siinä, että opimme joitakin asioita paljon helpommin kuin toisia. Tässä mielessä evoluutio on myös rajoittanut sitä, mitä asioita pystymme havaitsemaan ja huomioimaan.
- Evoluutio tuottaa monimutkaisuutta yksinkertaisuudesta – Lajit, jotka ovat riippuvaisia toisistaan ravinnon saannissa (saalistaja – saalis -suhteet), käyvät usein ”kilpavarustelua” yrittäessään päihittää toisensa.
Klikkaa tästä linkkiä Darwinin ’Lajien synty’
Evoluution sopeutumisen ympäristö
Altruismi
Sukupuolinen valinta
Älykkyyden sosiaalinen funktio
Viitteet ja kirjallisuusluettelo
Palaa kotisivulle
.