Depatuksitsumabi mafodotiini, joka tunnetaan myös nimellä ABT-414, on monoklonaalinen (mAb) monoklonaalinen (Epidermaalisen kasvutekijän reseptorin) vasta-ainekonjugaatti eli ADC. ADC:nä Depatuxizumab Mafodotin (ABT-414) on suunniteltu siten, että se pysyy vakaana verenkierrossa ja vapauttaa voimakkaan sytotoksisen aineen vasta sitten, kun se on syöpäsolujen sisällä.
Abbvien tutkijat kehittävät lääkettä Life Science Pharmaceuticalsilta ja Seattle Geneticsiltä sisäänlisensoitujen komponenttien avulla.
AbbVie arvioi lääkettä aikuispotilaiden hoitoon, joilla on EGFR-amplifioitunut glioblastooma, aggressiivinen pahanlaatuinen primaarinen aivokasvain. Vuonna 2014 Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA (Food and Drug Administration) ja Euroopan lääkevirasto myönsivät Orphan Drug Designation -tunnuksen aikuisten glioblastooman ja gliooman hoitoon. Vuonna 2016 FDA myönsi Depatuksitsumabi-mafodotiinille (ABT-414) harvinaissairausluokituksen EGFR-amplisoitunutta diffuusia intrinsista Pontin glioomaa (DIPG) sairastavien pediatristen potilaiden hoitoon. ABT-414 on tutkittava yhdiste
Toimintamekanismi
ABT-414 kohdistuu syöpäsoluihin yhdistämällä mikrotubulusten vastaisen aineen monometyyliuristatiini F:n (MMAF) epidermisen kasvutekijäreseptorin (EGFR) tai mutaatio EGFRvIII:n vasta-aineeseen.
Tätä yhdistelmää yhdessä lääkkeessä kutsutaan vasta-aine-lääkekonjugaatiksi eli ADC:ksi.
Vasta-aine-lääkekonjugaattina Depatuksitsumabi-mafodotiini (ABT-414) on suunniteltu siten, että se pysyy vakaana verenkierrossa ja että se vapauttaa voimakasta solunsalpaajahoitoainetta vain kohteena oleviin syöpäsoluihin. Tutkimuksissa selvitetään, voidaanko tällä lähestymistavalla vähentää perinteisen kemoterapian myrkyllisiä sivuvaikutuksia ja samalla tehostaa kasvaimen vastaista aktiivisuutta.
Kliininen tutkimus
Depatuksitsumabi-mafodotiinia (ABT-414) tutkitaan parhaillaan faasin I/II tutkimuksissa glioblastooma multiformen (GBM), yleisimmän ja aggressiivisimman pahanlaatuisen primaarisen aivokasvaimen, hoitoon. ABT-414 on myös kliinisissä tutkimuksissa sellaisten potilaiden hoidossa, joilla on levyepiteelikasvaimia, mukaan lukien ei-pienisoluinen keuhkosyöpä. Tutkimuslääke on tutkimusyhdiste, eikä FDA tai mikään muu terveysviranomainen ole vahvistanut sen tehoa ja turvallisuutta.
Retrospektiivisessä, havainnoivassa kliinisessä tutkimuksessa, jonka tarkoituksena oli tarkastella glioblastoomapotilaiden sarveiskalvomyrkyllisyyttä tai CT:tä, tutkijat havaitsivat, että depatuksitsumabimafodotiini (ABT-414) osoitti alustavasti hyvin lupaavia tuloksia.
Kaikille tutkimukseen osallistuneille potilailta kehittyi kuitenkin sarveiskalvomyrkyllisyyttä, joka johti heikentäviin silmäoireisiin. Havaittuihin oireisiin kuuluivat silmäkipu, valonarkuus, silmien punoitus ja näön heikkeneminen, ja niiden vaikeusaste vaihteli potilaiden välillä.
Ohjelmaan osallistuneista 12 potilaasta 4 joutui keskeyttämään hoidon, kun taas muut tarvitsivat Depatuxizumab Mafodotin (ABT-414) -annoksen pienentämistä. Näillä potilailla sarveiskalvon toksisuus ilmeni epiteelin sisäisinä sarveiskalvon kystoina, filamentaarisena keratiittina, sarveiskalvon hiertyminä, whorl-keratopatiana, stromaalisina sameuksina ja pistemäisinä epiteelin eroosioina, jotka kaikki muistuttivat pitkälle edennyttä raajojen kantasolujen toimintahäiriötä. Näitä potilaita hoidettiin paikallisesti deksametasonilla osana Depatuxizumab Mafodotin (ABT-414) -tutkimusta, mutta tutkijat totesivat, että 1-prosenttinen prednisoloniasetaatti oli tehokkaampi sarveiskalvotoksisuuksien vakauttamisessa ja korjaamisessa.
Tarvitaan lisätutkimuksia sarveiskalvon EGFR:n ja Depatuxizumab Mafodotinin (ABT-414) vaikutusmekanismin välisestä suhteesta sekä sarveiskalvon toksisuuden hoito- tai ehkäisyprotokollaa tämän ja muiden vastaavien GBM:n vasta-ainekonjugaattihoitojen osalta.