Abstract
Lapsuuden pakko-oireisen häiriön (OCD) hoitoon kuuluvatKognitiivinen käyttäytymisterapia, selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät tai näiden hoitojen yhdistelmä. Hoitoresistenteissä tapauksissa epätyypillisiäantipsykootteja voidaan käyttää muiden interventiostrategioiden lisäksi liitännäislääkkeinä. Epätyypillisten antipsykoottien tehoa pakko-oireisen häiriön hoidossa ilman muita interventioita ei kuitenkaan tunneta hyvin. Raportoimme yhdestä murrosikäisestä tapauksesta, jolla oli diagnosoitu pakko-oireinen häiriö ja tic-häiriö ja jonka sekä pakko-oireinen häiriö että tic-oireet hävisivät kokonaan pienen annoksen aripipratsolihoidolla ainoana hoitona.
Johdanto
Pediatrinen pakko-oireinen häiriö (pakko-oireinen häiriö, pakko-oireinen häiriö, Obsessive-Compulsive Disorder (OCD)) on tavallinen ja heikentävä häiriötila, joka voi heikentää akateemisia ja sosiaalisia toimintojaan ja toimia merkittävästi koko perheen tasolla. Touretten oireyhtymää ortikaalisia häiriöitä voidaan nähdä yhdessä pakko-oireisen häiriön kanssa, ja tämä samanaikainen esiintyminen on määritelty varhain alkavan pakko-oireisen häiriön erityiseksi alatyypiksi, jolla on korkea miesten esiintyvyys. Pakko-oireisen mielialahäiriön hoidossa käytetään ensisijaisesti kognitiivista käyttäytymisterapiaa, selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä ja näiden kahden hoidon yhdistelmiä. Atyyppisiä psykoosilääkkeitä voidaan käyttää masennuslääkehoidon lisäksi resistenteissä tapauksissa. Aripipratsolia, joka on osittainen dopamiiniagonisti, voidaan käyttää sekä tic-häiriön hoitoon että OCD-hoidon tehostamiseen. Sen on raportoitu olevan yhtä tehokas kuin risperidoni resistenttien OCD-tapausten hoidossa, joihin liittyy samanaikaisesti tic-häiriöitä. Koska haittavaikutuksia on vähemmän, aripipratsoli on turvallinen ja hyvin siedetty lääkitys verrattuna risperidoniin. Vaikka on olemassa joitakin raportteja, jotka liittyvät aripipratsolin tehoon yhdessä selektiivisten serotoniinin takaisinoton estäjien kanssa resistenttien OCD-tapausten hoidossa, yksittäisen aripipratsolihoidon tehosta OCD-oireisiin ei ole raportoitu aiemmin.Tässä tapausselosteessa esitellään 14-vuotias poika, joka otettiin vastaan klinikallamme ja jolla oli diagnosoitu pakko-oireinen stressihäiriö (OCD) ja tic-häiriö, ja hänen sekä pakko-oireinen stressihäiriönsä että hänen tic-oireensa katosivat kokonaan kaksi kuukautta pienen annoksen aripipratsolihoidon antamisen jälkeen. Lisäksi käsitellään mahdollisia vaikutusmekanismeja, jotka liittyvät aripipratsolin tehoon pakko-oireisen häiriön hoidossa.
Tapauksen esittely
Potilas otettiin klinikallemme, koska hänellä oli valituksia monista motorisista tic-oireista, joihin kuului räpyttelyä, hyppimistä ja päähän koskettamista kädellä. Lisäksi psykiatrisessa tutkimuksessa todettiin lieviä pakkomielteisiä ajatuksia ja pakonomaista käyttäytymistä, mukaan lukien huoli muiden ihmisten satuttamisesta, epäilykset hänen tekemistään teoista ja toiminnan tarkistaminen. Hän kuvaili näitä liikkeitä ja pakkomielteisiä ajatuksia ja käyttäytymistä viimeisen vuoden aikana havaituiksi. Vastaanoton yhteydessä potilasta pyydettiin täyttämään Maudsley Obsessive-Compulsive Inventory Questionnaire (MOCIQ). MOCIQ:ta käytetään pakko-oireiden tason ja tyypin tutkimiseen. MOCIQ:n turkkilaisella versiolla on riittävät luotettavuus- ja pätevyysarvot. Sisäisen johdonmukaisuuden analyysi osoitti, että sen Cronbachin alfa-arvo on 0,86 . Vastaanottohetkellä MOCIQ osoitti lieviä pakko-oireita (8 pistettä). Aripipratsoli 5 mg/d aloitettiin hänen motoristen tikkiensä vuoksi. Toisella tutkimuskäynnillä 40 päivää sairaalaan tulon jälkeen sekä tikit että pakko-oireet olivat hävinneet (MOCIQ=2 toisella tutkimuskäynnillä ja MOCIQ=0 kolmannella tutkimuskäynnillä 2 kuukautta sairaalaan tulon jälkeen). Potilasta seurataan 6 kuukauden ajan, eikä hänellä ole ollut tic- tai OCD-oireita.
Keskustelu
OCD:n ja TD:n välinen suuri yhteys, joka perustuu yhteiseen geneettiseen etiologiaan ja päällekkäisiin neurokortikaalisiin järjestelmiin, on kaksisuuntainen: 20-60 % TD-potilaista täyttää OCD:n kriteerit ja 20-38 % OCD-potilaista täyttää TD:n kriteerit.Dopaminerginen modulaatio on ratkaiseva komponentti sekä motorisessa että vokaalisessa tikissä, sillä perinteisesti dopamiinisalpaajat ovat tikien ensisijainen hoito, ja niillä on vakuuttavin näyttö tehosta kontrolloiduista tutkimuksista .
Lisälääkkeitä käytetään usein tavallisissa kliinisissä tutkimuksissa aikuisten pakko-oireisessa häiriössä täydentävinä strategioina silloin, kun SSRI-monoterapia ei ole tuottanut tyydyttävää hoitovastetta. Maina et al. satunnaistivat 50aikuista OCD-potilasta, jotka eivät vastanneet 16 viikkoa kestäneeseen SSRI-tutkimukseen, risperidoniin vs. olantsapiinin lisähoitoon. Molemmat lisäysstrategiat olivat tehokkaita, eikä vasteiden määrässä ollut eroja ryhmien välillä (50 % risperidoniryhmässä, 57 % olantsapiiniryhmässä). Selvi ym. vertasivat risperidonin ja aripipratsolin lisäämisen tehokkuutta aikuisilla OCD-potilailla, jotka eivät vastanneet ensimmäiseen SSRI-monoterapiaan. Aripipratsolia saaneista 50 prosenttia ja risperidonia saaneista 72,2 prosenttia täytti vastekriteerit lisäämisen jälkeen. Muscatello etal. tutkivat lisäksi aripipratsolin (15 mg/vrk) tai lumelääkkeen tehoa 30 aikuisella, joilla oli hoitoresistentti pakko-oireinen stressihäiriö ja jotka saivat SSRI-lääkkeitä tai klomipramiinia. Aripipratsolin lisähoito oli lumelääkettä parempi OCD-oireiden osalta Yale Brownin pakko-oireasteikon kokonaispistemäärän ja ala-arvojen (pakkomielteet ja pakko-oireet) mukaan sekä joidenkin kognitiivisten toimintojen osalta (tarkkaavaisuuden häiriönsietokyky, toimeenpanovoima).
Empiiriset todisteet, jotka tukevat lisähoitostrategioiden tehokkuutta OCD-lasten ja -nuorten kohdalla, rajoittuvat edelleen muutamiin tapausesarjoihin. Lasten pakko-oireista häiriötilaa koskevassa naturalistisessa retrospektiivisessä tutkimuksessa niistä potilaista, jotka eivät vastanneet SSRI-monoterapiaan, 43:lle annettiin rinnakkaishoitoa epätyypillisellä psykoosilääkkeellä täydentävänä strategiana, ja heistä 25 (58,1 %) voitiin luokitella vastanneiksi. Lopuksi 39:stä lääkkeille resistenttiä OCD:tä sairastavasta nuoresta (16:lla oli samanaikainen TD) koostuvassa peräkkäisessä tapaussarjassa 27 potilasta (59,0 %) reagoi anaripipratsolin lisäämiseen. Tietojemme mukaan on vain yksi raportti aripipratsolin monoterapian tehostaOCD-oireisiin lapsilla ja nuorilla päivään asti. Hiljattain julkaistussa raportissa pieni annos aripipratsolihoitoa on hyödyttänyt lasta, jolla on Prader Willin oireyhtymä ja jolla on aggressiivisia ja pakko-oireita. Lisätutkimukset, joissa tutkitaan aripipratsolin mahdollista terapeuttista vaikutusta OCD:hen, parantavat edelleen tietämystämme tästä aiheesta.
- Ruscio AM, Stein DJ, Chiu WT, Kessler RC. The epidemiology of obsessivecompulsivedisorder in the National Comorbidity Survey Replication. MolPsychiatry. 2010: 15; 53-63.
- Pediatric OCD Treatment Study (POTS) Team. Kognitiivinen käyttäytymisterapia,sertraliini ja niiden yhdistelmä lapsille ja nuorille, joilla on pakko-oireinen häiriö: Pediatric OCD Treatment Study (POTS) satunnaistettu-kontrolloitu tutkimus. JAMA. 2004: 292: 1969-1976.
- Masi G, Pfanner C, Brovedani P. Antipsychotic augmentation ofselective serotonin reuptake inhibitors in resistant tic-related obsessivecompulsivedisorderin in children and adolescents: a naturalisticcomparativestudy. J Psychiatr Res. 2013; 47: 1007-1012.
- Hodgson RJ, Rachman S. Obsessional-compulsive complaints. Behav ResTher. 1977; 15: 389-395.
- Erol N, Savasir I. Maudsley Obsesif Kompulsif Soru Listesi. XXIV. UlusalPsikiyatri ve Nörolojik Bilimler Kongresi Bildiri Kitabı, Ankara, GATABasımevi. 1988; 107-114.
- Pauls DL, Alsobrook 2nd JP, Goodman WK, Rasmussen S, Leckman JF. Pakko-oireisen häiriön perhetutkimus. Am J Psychiatr. 1995; 152:76-84.
- Coffey BJ, Miguel EC, Biederman J, Baer R, Rauch SL, O’Sullivan RL, et al.Touretten häiriö aikuisilla pakko-oireisen häiriön kanssa ja ilman pakko-oireista häiriötä:ovatko ne erilaisia? J Nerv Ment Dis. 1998; 186: 201-206.
- Lewin AB, Chang S, McCracken J, McQueen M, Piacentini J. Comparisonof clinical features among youth with tic disorder, obsessive-compulsivedisorder (OCD) and both conditions. Psychiatry Res. 2010; 178: 317-322.
- Du JC, Chiu TF, Lee KM, Wu HL, Yang YC, Hsu SY, et al. Touretten oireyhtymä lapsilla: päivitetty katsaus. Pediatr Neonatol. 2010; 51: 255-264.
- Maina G, Pessina E, Albert U, Bogetto F. 8-viikkoinen, yksisokkoutettu, satunnaistettu kokeilu, jossa verrataan risperidonia ja olantsapiinia serotoniinin takaisinoton estäjien lisäämiseen hoitoresistentissä pakko-oireisessa häiriössä. EurNeuropsychopharmacol. 2008; 18: 364-372.
- Selvi Y, Atli A, Aydin A, Besiroglu L, Ozdemir P, Ozdemir O. The comparisonof aripiprazole and risperidone augmentation in selective serotonin inhibitörrefractory obsessive-compulsive disorder: a single-blind, randomized study.Hum Psychopharmacol. 2011; 26: 51-57.
- Muscatello MR, Bruno A, Pandolfo G, Mico U, Scimeca G, Romeo VM,et al. Effect of aripiprazole augmentation of serotonin reuptake inhibitorsor or clomipramine in treatment-resistant obsessive-compulsive disorder: adouble-blind, placebo controlled study. J Clin Psychopharmacol. 2011; 31:174-179.
- Masi G, Millepiedi S, Perugi G, Pfanner C, Berloffa S, Pari C, et al. Anaturalistic retrospective study of pharmacotherapy in pediatric obsessivecompulsivedisorder. CNS Drugs. 2009; 23: 241-252.
- Masi G, Pfanner C, Millepiedi S, Berloffa S. Aripipratsolin lisääminen 39nuorella, joilla oli hoitoresistentti pakko-oireinen häiriö. J ClinPsychopharmacol. 2010; 30: 688-693.
- Akca OF, Yilmaz S. Aripipratsoli pakko-oireisen häiriön ja aggressiivisen käyttäytymisen hoidossa lapsella, jolla on Prader Willin oireyhtymä: Acase report. J Clin Psychopharmacol. 2016; 36: 526-528.