Lerma Santiago -joki on yksi Meksikon saastuneimmista vesistöistä. Joten miksi hallituksen virkamiehet haluavat ihmisten juovan sitä?
Raportteja
Marco Von BorstelPaksu vaahto tukahduttaa El Salto -putouksen Guadalajaran ulkopuolella. ”Se, mikä kerran oli elämän joki, on muuttunut kuoleman joeksi”, sanoo paikallinen asukas.
Meksikon toiseksi pisin joki Rio Lerma Santiago alkaa 10 000 jalan korkeudessa Meksikon keskisellä ylätasangolla, ja se tunnetaan nimellä Rio Lerma siihen asti, kunnes se laskee Chapala-järveen lähellä Guadalajaraa. Sieltä se jatkaa kulkuaan Rio Santiagon nimellä ja laskee mereen lähellä San Blasia, Nayaritissa. Lerma Santiago -jokea pidetään Meksikon tärkeimpänä valuma-alueena maatalouden ja teollisuustuotannon kannalta, mutta se on pahamaineinen saastumisestaan. Sen lähteellä metsäkadosta peräisin oleva liete on kaventanut jokea ja hidastanut sen kulkua, ja alajuoksulla Salamancassa PEMEXin tehtaan aiheuttamat saasteet ovat tappaneet kaiken, mitä rannoilla on. On olemassa tarina, jossa poika pudotti tulitikun joen rantaan ja joutui sairaalaan räjähdyksen seurauksena. Mutta juuri Guadalajaran alapuolella, lähellä kuuluisaa El Salto -vesiputousta, saastuminen saavuttaa eeppiset mittasuhteet. Ja juuri sinne hallitus aikoo Amerikan maiden välisen kehityspankin tuella rakentaa kaksi patoa ja tekoaltaan veden toimittamiseksi Guadalajaran kaupunkiin.
Tammikuussa 2008 kahdeksanvuotias poika nimeltä Miguel Angel Lopez Rocha putosi Santiagojokeen El Sallon putouksen lähellä. Poika pelastettiin välittömästi, mutta kahden päivän kuluessa hän oli sairastunut. Yhdeksäntoista päivää myöhemmin hän oli kuollut. Erään lääkärinlausunnon mukaan kuolinsyy oli verenmyrkytys, joka on yleisnimitys verenmyrkytystulehdukselle. Toisessa ruumiinavauksessa todettiin raskasmetallimyrkytys; Miguel Angelin veressä oli arseenia 10-kertainen määrä kuolemaan johtavaan annokseen verrattuna. Pojan kuolema aiheutti järkytyksen ja herätti uudelleen huomiota yhteen Meksikon pahimmista ympäristökatastrofeista.
Paikallisille järjestäjille tragedia oli kaikkea muuta kuin yllättävä. ”Kun Miguel Angel kuoli, näkymättömästä ongelmasta tuli näkyvä”, sanoo Maria Gonzalez Guadalajarassa toimivasta Meksikolaisesta yhteisön kehittämisinstituutista (IMDEC on sen espanjankielinen lyhenne), joka on kansalaisjärjestö. Alueella oli tapahtunut kuolemantapauksia aiemminkin, ja monet niistä liittyivät El Salton teollisuuskäytävän myrkkyihin. ”Mutta”, Gonzalez huomauttaa, ”on olemassa koko ongelma, jossa on useita tekijöitä: Meillä on täällä valtavat syöpätapaukset, ja meillä on ollut monia, monia kuolemantapauksia. Mutta epidemiologisia tutkimuksia ei ole tehty, joten teknisesti yhteyttä ei voi vetää. Miguel Angelin kuolema on kuolema, jonka voi laskea.”
Kahdeksankymmentä kilometriä Guadalajarasta alavirtaan El Sallon ja Juanacatlanin kaksoiskaupungit sijaitsevat Rio Santiagon varrella, ja ne on yhdistetty toisiinsa vesiputouksen yli kulkevalla sillalla. El Sallon putoukset, jotka putoavat 65 jalkaa jyrkänteen yli keskellä kosteikkoja, joissa joki virtaa hitaasti ja leveästi, tunnettiin aikoinaan Meksikon Niagarana.
Lokakuussa 2008 vierailin El Saltossa ja Juanacatlanissa, jossa tapasin paikallisen yhteisöryhmän nimeltä Grupo Vida Juanacatlan. Kahden tunnin ajan Grupo Vidan jäsenet kertoivat kauhutarinoita joesta ja siihen liittyvistä terveysongelmista. Useimmat heistä pyysivät, ettei heidän nimiään julkaista, koska he pelkäsivät paikallisia viranomaisia.
”Mutta me emme voi pelätä”, Raul Delgado, yksi vanhemmista miehistä, sanoi muille. ”On parempi puhua tänään kuin vaieta huomenna.”
”Nämä putoukset olivat Jaliscon ylpeys”, kertoi kuusikymppinen nainen Inéz García. ”Kun tulimme tänne ensimmäistä kertaa, makasin öisin hereillä nauttien äänistä. Täällä oli aina köyhyyttä, mutta ruokaa riitti – kalaa, katkarapuja, joen varrella kasvavia mangoja. Mutta se, mikä kerran oli elämän joki, on muuttunut kuoleman joeksi.”
Putoukset eivät ole enää kuuluisia kauneudestaan, vaan katastrofista, jota ne edustavat. Sakea vaahto tukahduttaa joen ja kohoaa pilvinä veden yläpuolella, ja siihen liittyy haju, joka polttaa sieraimia ja herättää kyyneleitä.
Tohtori Elvira Martinez on paikallinen lääkäri ja Grupo Vidan jäsen. ”Jos haluat tappaa yhteisön”, hän sanoo, ”tapa sen joki. Jotkut kuolevat nopeasti ja toiset hitaasti, mutta varmasti itse yhteisö kuolee.”
Don Ezequiel, maanviljelijä, joka on kokeillut luomuviljelyä ja haaveilee siitä, että jonain päivänä El Saltosta tehtäisiin kestävän kehityksen malliesimerkki, lisäsi nauraen hilpeästi: ”Täällä on kyse ”kokonaisvaltaisesta saastumisesta” eli veden, ilman, maaperän ja ihmiskehon myrkyttämisestä. Surullisinta on se, miten se on tuhonnut yhteisön.”
Kuten suurimmassa osassa meksikolaisia kaupunkeja, Guadalajarassa ei ole puhdistamoa yhdyskuntajätevesille eikä juurikaan teollisuusjätevesien käsittelyä. Noin 215 gallonaa raakaa jätevettä virtaa joka sekunti pariin kanavaan, jotka kulkevat joidenkin Guadalajaran köyhimpien kaupunginosien läpi. Näitä asuinalueita ympäröi teollisuusalue, jossa 1980-luvulta lähtien kymmenet tehtaat ovat laskeneet käsittelemättömiä jätevesiä samoihin kanaviin. Meksikon kansallisen vesikomission Guadalajaran teollisuuskäytävällä määrittelemistä 280 jätevesilähteestä 266 laskee Rio Santiagoon. Vesikomission mukaan 36,5 prosenttia jätevesistä on peräisin kemian- ja lääkeyhtiöistä, 15 prosenttia elintarvike- ja juomajättien, 12 prosenttia tekstiiliteollisuusyritysten ja loput paperitehtaista ja tequilan tuotannosta. (Jokaista tequilalitraa kohden syntyy kymmenen litraa vinazaa, erittäin hapanta nestettä). Monikansalliset IBM Mexico, Nestlé ja Ciba kuuluvat käsittelemättömän jätteen lähteisiin.
Carlos Murguía Cárdenas
Tutkimukset ovat paljastaneet vaarallisia myrkyllisyyspitoisuuksia Rio Santiagossa. Eräässä Jaliscon osavaltion hallituksen vuonna 2001 tekemässä tutkimuksessa, jossa käytettiin El Sallon putouksilta otettuja näytteitä, todettiin, että vesi ”ei kelpaa juomakelpoisen juomaveden mahdolliseksi lähteeksi, se soveltuu vain virkistyskäyttöön ilman kosketusta, se tarvitsee käsittelyä teolliseen käyttöön ja se kykenee elättämään vain hyvin vastustuskykyisiä organismeja”. Toisessa, paikallisen kansalaisjärjestön vuonna 2004 tekemässä tutkimuksessa tarkasteltiin vesinäytteitä, jotka oli kerätty koko matkalta Chapala-järveltä El Saltoon, ja siinä todettiin, että ”kaikissa valuma-alueen kohdissa analysoidut vedet ylittävät sallitut raja-arvot, joita ei voida pitää riittävinä kasteluun tai ihmisten tai eläinten suoraan tai epäsuoraan kosketukseen. Lisäksi nämä vedet muodostavat altistumislähteen kemiallisille ja bakteriologisille riskeille.”
Juanacatlanissa yleisin kuolinsyy on hengityselinsairaudet, toiseksi yleisin on syöpä. Paikalliset lääketieteen ammattilaiset ovat jo vuosien ajan havainneet leukemian, kuolleena syntyneiden lasten ja synnynnäisten epämuodostumien esiintyvyyden jatkuvan kasvun. Tähän mennessä ei ole tehty laajoja epidemiologisia tutkimuksia, jotka vahvistaisivat El Salton myrkyllisen suihkun ja sairauksien lisääntyneen esiintyvyyden välisen yhteyden, mutta kuten paikallinen lääkäri Francisco Parra Cervantes sanoi minulle: ”Ei pitäisi tarvita tutkimusta tunnistamaan sitä, mikä on silmiemme edessä.”
Mädäntyneiden kananmunien haju leijuu ilmassa koko Santiagojoen pituudelta, ja haju muuttuu ylivoimaiseksi saavuttaessamme putoukset. Yksi paikallisten suurimmista huolenaiheista ovat lapset, jotka opiskelevat Martires del Rio Blancon ja Maria Guadalupe Ortizin kouluissa, jotka ovat aivan joen rannalla. Rikkihappo, mädän kananmunan hajun lähde, aiheuttaa väsymystä, päänsärkyä, huimausta ja heikentynyttä motoriikkaa – oireita, joita on havaittu jonkin verran 39:llä tutkituista sadasta oppilaasta valtion rahoittaman tutkimuksen mukaan. Toinen tutkimus osoitti, että Martires del Rio Blancon oppilaat sairastuvat neljä kertaa enemmän kuin lapset, jotka eivät altistu rikkihapolle. Pitkäaikainen altistuminen voi johtaa kuolemaan.
Pablo Prieto Gutiérrez
Huolimatta todisteista vakavasta terveyskriisistä, joka voi vain pahentua, Meksikon terveysviranomaiset ovat kieltäytyneet tunnustamasta ongelmaa. Jaliscon terveysministeri ei vastannut toistuviin haastattelupyyntöihin.
”Ympäristö on täällä täysin tuhoutunut”, tohtori Martinez sanoo. ”On niin surullista, että viranomaiset ovat hylänneet meidät elämään tämän täydellisen saastumisen kanssa. Vielä pahempaa on se, miten terveysviranomaiset eivät tee mitään ja sanovat, ettei meillä ole terveysongelmia. On melkein kuin meitä rangaistaisiin.”
Meksikon toiseksi suurimpana ja toiseksi nopeimmin kasvavana kaupunkina Guadalajaralla on kipeä tarve laajentaa julkista vesijärjestelmäänsä. Niinpä paikalliset viranomaiset ovat kääntyneet lähimmän vesilähteensä, Santiagojoen, puoleen. Vuonna 2003 Guadalajaran johtajat käynnistivät suunnitelman El Arcediano -padon rakentamisesta veden keräämiseksi, joka sitten käsitellään ja johdetaan kaupungin asuinalueille. Ei ole yllättävää, että Arcedianon patoa on vastustettu voimakkaasti. Monet ihmiset ihmettelevät:
Jaliscon osavaltion vesikomission (CEAS) ideoima pato tulee sijaitsemaan 1 150 metriä Rio Verden yhtymäkohdan alapuolella. 410 jalkaa korkea pato pystyy varastoimaan jopa 14 miljardia kuutiometriä vettä, ja siihen kuuluu pumppaamo, joka siirtää vettä 1 900 jalkaa ylämäkeen vedenpuhdistamolle. Pato maksaa arviolta 290 miljoonaa dollaria, ja hinta jaetaan 60/40 osavaltion ja liittovaltion kesken. Täydellistä ympäristövaikutusten arviointia ei ole vielä toimitettu, mutta on arvioitu, että padon rakentaminen edellyttää 1 300 hehtaarin metsän hävittämistä, ja patoallas upottaa vielä 800 hehtaaria.
Amerikkalais-amerikkalainen kehityspankki on myöntänyt osavaltion hallitukselle rahoitusta kahden vedenpuhdistuslaitoksen rakentamiseen Arcedianon ja toisen suunnitellun padon, El Ahogadon, rakentamiseksi, joka voi valmistua jo vuonna 2011. Kriitikot kuitenkin väittävät, että näillä laitoksilla ei pystytä ratkaisemaan ongelman luonnetta. Näissä kahdessa laitoksessa käsitellään koko Guadalajaran talousjätevedet, jotka sitten varastoidaan altaisiin juomavedeksi. El Ahogadon laitoksen rakentamisesta ja toiminnasta tehtiin hiljattain sopimus yhdysvaltalaisen Atlatec-insinööritoimiston kanssa, mutta rakentaminen on pysähtynyt rahoituksen puutteeseen.
Vaikka vedenpuhdistus on kiireellinen tarve, suunnitelmassa on vakavia puutteita. Maria Gonzalez IMDEC:stä huomauttaa: ”Näissä laitoksissa ei käsitellä teollisuuden jätevesiä. Kotitalousjätteen käsittely ei ratkaise ongelmaa. Teollisuutta ei tarkasteta, eikä teollisuusjätteen kaatopaikkasijoituksen lopettamiseksi ole suunnitelmaa. Sadekauden aikana laitoksella ei ole kapasiteettia käsitellä kaikkea tulevaa vettä. Tämän lisäksi Guadalajaran sadevesiviemärit ovat sekaisin. Niihin sisältyy teollisuusjätettä, ja jopa se, mitä kutsutaan ’kotitalousjätevedeksi’, ei ole pelkästään kotitalousjätettä – siellä on pieniä työpajoja, autokorjaamoja ja kaikenlaista teollisuutta, jotka laskevat jätteensä sinne.”
CEAS:n itse keräämät tiedot osoittavat, että liiallinen typen ja fosfaattien esiintyminen jokialueella johtaa vesialtaan rehevöitymiseen silloinkin, kun jätevedenpuhdistamot ovat toiminnassa. Rehevöitymiseen liittyy kasviplanktonin liiallinen kasvu, joka kuluttaa vedessä olevan hapen. Rehevöityminen edistää myös syanobakteerien kasvua, jotka on yhdistetty maksasyöpään.
Environmental Law Alliance Worldwide -järjestön teknisen neuvonantajan Mercedes Lu:n tekemässä arvioinnissa Verden ja Santiagon jokien vedenlaatua koskevista tiedoista löydettiin bentseeniä, tolueenia, trikloorietaania ja raskasmetalleja, kuten kromia, kobolttia, elohopeaa, lyijyä ja arseenia; useat näistä aineista tiedetään syöpää aiheuttaviksi. Analyysinsä perusteella Lu päättelee, että ”CEAS:n esittämästä teknisestä raportista puuttuvat tiedot, jotka takaisivat teknisesti ja objektiivisesti, että Verde- ja Santiagojoista kansalaisille jaettavan veden laatu olisi turvallista.”
Jaliscon osavaltion ihmisoikeuskomissio (CEDHJ on sen espanjankielinen lyhenne) julkaisi 13. helmikuuta 2008 raportin El Salton ja Juanacatlanin saastumisesta. Raportissa tutkittiin 94 todistajanlausuntoa sekä komission riippumattomasti keräämiä tietoja, ja siinä todetaan, että Rio Santiagon saastuminen on vaikuttanut siihen, että oikeutta terveelliseen ympäristöön, oikeutta terveyteen, oikeutta veteen, oikeutta ruokaan, oikeutta sosiaaliturvaan, oikeutta ihmisarvoiseen elämään ja lapsen oikeuksia on loukattu, sellaisina kuin ne on suojattu kansainvälisessä oikeudessa. Komissio toteaa, että useat kunnat Guadalajarassa ja sen ympäristössä ovat laiminlyöneet velvollisuutensa varmistaa riittävä sanitaatio. Kun komissio toi raportin El Salton ja Juanacatlanin viranomaisille ja suositteli painokkaasti, että kunnat toteuttaisivat suunnitelmia käsittelemättömän veden kaatamisen välttämiseksi, molemmat kieltäytyivät. Toimikunta totesi, että El Saltossa sijaitseva yksi olemassa oleva vedenpuhdistamo, jonka tehtävänä on ottaa vastaan teollisuuskäytävän jätevedet, ohjaa käsittelemätöntä vettä Santiagon jokeen, koska se pelkää laitoksen ylikuormittumista.
Rodrigo Saldaña LópezRiossa Santiagon ranta haiskahtaa rikkihapolta, joka polttaa
silmiä ja kurkkua. Altistuminen höyryille voi heikentää
motorisia toimintoja.
International Riversin kannattajat ovat samaa mieltä. Heidän verkkosivuillaan julkaistussa asiakirjassa ”Evaluation of the Viability of the Arcediano Dam Project”, jonka Guadalajaran yliopiston tutkijat ovat laatineet, todetaan: ”Santiagojoen tunnettu saastuminen kyseenalaistaa Arcedianon patohanketta koskevan ehdotuksen. Vaikka veden puhdistaminen onnistuisi teknisesti ja taloudellisesti, se ei ole kansainväliset normit täyttävä vaihtoehto.”
Kun ihmisoikeuskomissio toimitti suosituksensa liittovaltion terveysministeriölle, sikäläiset virkamiehet vastasivat, että sen tehtävänä ei ole valvoa veden laatua tai saastumisen valvontaa. Vuonna 2007 järjestetyssä saastumista koskevassa julkisessa kuulemistilaisuudessa todettiinkin, että osa ongelmasta johtuu byrokratian kietoutumisesta. Kuulemistilaisuuden muistiinpanoissa todetaan seuraavaa: ”Meksikon hallituksessa vallitsevan ympäristölainsäädännön monimutkaisuus estää vastuualueiden tehokkaan koordinoinnin, mikä johtaa institutionaalisten tehtävien hämärtymiseen.” CEAS:n viestintäpäällikkö Alma Durán kertoi minulle: ”Vyöhykkeellä on monia teollisuudenaloja, jotka laskevat teollisuusjätteitä, mitä niiden ei pitäisi tehdä. Mutta se on kunnan vastuulla yhdessä kansallisen vesikomission kanssa.”
IMDEC ja International Rivers ovat lähettäneet Meksikossa ja Washington DC:ssä toimivan Inter-American Development Bankin johtajille kirjeet, joissa pyydetään ympäristö- ja terveysvaikutusten tutkimista laitoksista. Toistaiseksi he sanovat, etteivät ole saaneet tyydyttävää vastausta.
”Lyhyen tai keskipitkän aikavälin ratkaisuja ei ole ehdotettu – megahanke on pitkän aikavälin suunnitelma, jossa keskitytään talouteen, ei yhteisöön”, Gonzalez sanoo. ”Tarvitsemme pitkän aikavälin suunnitelman, mutta meidän on myös puututtava hätätilanteeseen.”
IMDEC on tehnyt yhteistyötä paikallisyhteisöjen sekä kansallisten ja kansainvälisten puolestapuhujien kanssa vastustaakseen jatkuvaa saastumista ja ehdotettua patoa ja puhdistamoja. Kansallinen patojen vastainen liike MAPDER kutsui toukokuussa Guadalajarassa koolle ympäristöepätasa-arvosta kärsivien meksikolaisten yhteisöjen kokouksen, jossa vastustettiin voimakkaasti hanketta. Useiden vastaavien kokoontumisten ja joidenkin meksikolaisten tiedotusvälineiden huomattavan huomion jälkeen tietoisuus tilanteesta on lisääntymässä. Hallituksen reagointi on kuitenkin edelleen viivästynyt.
Jaliscon osavaltion ihmisoikeusvirasto suosittelee pienten paikallisten laitosten rakentamista Rio Santiagoon virtaavan jätteen käsittelemiseksi. CEAS:n viestintäpäällikkö kertoi minulle, että suunnitelma jätteiden käsittelylaitosten rakentamiseksi jokaiseen tehtaaseen on olemassa. ”Itse asiassa allekirjoitimme juuri eilen sopimuksen kaikkien alueen tequilantuottajien kanssa”, hän sanoi 23. heinäkuuta. Hän ei kuitenkaan pystynyt tarjoamaan kirjallisia asiakirjoja tai kertomaan, kuka vastaa näiden laitosten rakentamisen ja ylläpidon valvonnasta, eikä hän maininnut mitään vastaavaa sopimusta muiden, mahdollisesti myrkyllisempien teollisuudenalojen, kuten parkitehtaiden tai kemianteollisuuden, kanssa, puhumattakaan siitä, että käsiteltäisiin kysymystä yläjuoksulla sijaitsevien teollisuuslaitosten aiheuttamasta saastumisesta.
Silloinkin, kun kaksi suurta puhdistamoa, jotka ovat suunnitteilla, ja monet pienemmät puhdistamot, joita osavaltion vesivoimakomissio väittää suunnitteilla oleviksi, on tarkoitus toteuttaa, ne edustavat tyypillistä putkijohtojen loppuaan edustavia ratkaisuja: Sen sijaan, että pilaantumista vähennettäisiin sen lähteellä ja yrityksiä säädeltäisiin niiden tuottamasta jätteestä, suunnitelmassa asetetaan julkiselle rahoitukselle taakka haittojen lieventämiseksi. Yleisöä ei ole kutsuttu osallistumaan päätöksentekoprosessiin, vaikka monet asianomaiset osapuolet, kuten IMDEC, MAPDER ja Grupo Vida, ovat läsnä. Teknologisen lähestymistavan toimivuudesta ei ole mitään takeita. Pyrkiessään muuttamaan keskustelua paikalliset yhteisöt, joita Grupo Vida edustaa, ovat kehittäneet visionäärisiä ja kauaskantoisia vaihtoehtoja megahankkeelle. Esimerkiksi Guadalajaran nykyisen vesijärjestelmän paremmalla kunnossapidolla voitaisiin säästää niin paljon vettä, että pato olisi tarpeeton, sillä kaupungin vesijärjestelmän hävikki on jopa 45 prosenttia. Parempi vedensäästö, jota IMDEC:n kaltaiset ryhmät jo edistävät, voisi säästää valtavia määriä. Sadeveden kerääminen voisi auttaa täyttämään vajeen; alueella sataa vuosittain jopa 10 miljardia kuutiometriä vettä, josta mitään ei kerätä kulutukseen.
Jaliscon osavaltion ihmisoikeusvirasto on tällä välin vaatinut hätätilan julistamista, mikä pakottaisi pysäyttämään hankkeet ja saisi kaikkien asianomaisten osavaltioiden ja liittovaltion virastojen voimavarat käyttöön jatkuvan saastumisen puhdistamiseksi. Gonzalezin mukaan ympäristöministeriö on kuitenkin yhdessä terveysministeriön kanssa kieltänyt ongelman ja todennut julkisesti, että hätätilan julistaminen tuhoaisi paikallisen talouden.
Huoneessa, jossa tapasin Grupo Vidan, ilma oli sakeana mädäntyneiden kananmunien hajusta ja tutkittua tietoisuutta siitä, mitä tämä haju merkitsee El Salton ja Juanacatlanin asukkaille.
Don Ezequiel, vanha maanviljelijä, vaikutti vakuuttuneelta siitä, että hallitus ei edelleenkään tee mitään.
”Sanon aina, että ratkaisu on lähellä ongelmaa. Eikä kukaan ole lähempänä tätä ongelmaa kuin me”, hän sanoi katsoen tovereitaan. ”Mitä meiltä siis puuttuu? Rohkeutta, sitä.”
Kävelykeppiin nojaava Inéz García oli eri mieltä. ”En taistele tätä taistelua siksi, että haluan, vaan siksi, että minun on pakko. En minä pelkää. Tiedän, ettemme voi pelastaa sitä kauneutta, joka meillä oli täällä aiemmin. Mutta meidän on pelastettava se vähäinenkin, mitä meillä on jäljellä.”
Muutaman sadan metrin päässä Rio Santiago kuljetti keltaisen vaahdon tukahduttavaa taakkaansa yhä eteenpäin kohti Tyyntä valtamerta.
Jeff Conant on Food & Water Watch -järjestön tutkija ja A Community Guide to Environmental Health -kirjan kirjoittaja.