Elämäkerta: Severo Ochoa

Severo Ochoa (1905-1993)

Severo Ochoan pitkäaikainen ja ansiokas ura biokemikkona on samansuuntainen kuin tieteenalan kehittyminen ajallisesti ja maantieteellisesti. Hänen työnsä ja julkaisunsa kattoivat seitsemän vuosikymmentä ja kaksi maanosaa. Ochoa työskenteli kaupungeissa, joissa tieteellinen toiminta oli vilkkaimmillaan: Berliinissä, Heidelbergissä, Oxfordissa, St. Louisissa ja New Yorkissa. Hänellä oli yli 30 kunniatohtorin arvonimeä, hän julkaisi reilusti yli 200 tieteellistä artikkelia ja sai useita palkintoja. Vuonna 1959 Ochoa ja Arthur Kornberg saivat Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon ”ribonukleiini- ja deoksiribonukleiinihappojen biologisen synteesin mekanismien löytämisestä.”

Ochoan tutkimus käsitteli pääasiassa entsymaattisia prosesseja biologisessa hapettumisessa ja synteesissä sekä energian siirtoa. Se edisti suuresti hiilihydraattien ja rasvahappojen aineenvaihdunnan perusvaiheiden, hiilidioksidin hyödyntämisen ja nukleiinihappojen biosynteesin tuntemusta. Hänen vuonna 1955 tekemänsä työ polynukleotidifosforylaasista (PNPase), entsyymistä, joka katalysoi polyribonukleotidien polymerisaatiota, johti Nobel-palkintoon. Hänen panoksensa geneettisen koodin selvittämisessä vakiinnutti hänen asemansa molekyylibiologian huippututkijana 1960-luvulla.

Severo Ochoa syntyi Luarcassa, Espanjassa vuonna 1905. Biologiasta kiinnostunut ja suuren espanjalaisen neurologin Santiago Ramón y Cajalin työn innoittamana Ochoa pääsi Madridin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan. Valmistuttuaan vuonna 1929 Ochoa siirtyi Otto Meyerhofin alaisuuteen Kaiser Wilhelm Institut für Medizinische Forschung -instituuttiin (ensin Berliinissä ja sitten Heidelbergissä), jossa hän tutki lihasten biokemiaa ja fysiologiaa. Ochoa kehui Meyerhofia ”opettajaksi, joka vaikutti eniten muotoutumiseeni ja vaikutti eniten elämäntyöni suuntaamiseen.”

Ochoa palasi Espanjaan vuonna 1931 ja alkoi opettaa fysiologiaa ja biokemiaa Madridin yliopistossa. Seuraavana vuonna hän lähti Lontooseen laajentamaan entsymologian opintojaan H. W. Dudleyn kanssa National Institute for Medical Researchissa. Vuonna 1934 Ochoa palasi Madridiin, opetti yliopistossa ja tutki edelleen lihaskemiaa. Hänen työnsä keskeytyi kuitenkin Espanjan sisällissodan vuoksi vuonna 1936. Ochoa lähti Heidelbergiin vierailevaksi tutkijaksi ja sitten Englantiin, jossa hän työskenteli Plymouthin meribiologisessa laboratoriossa ja Oxfordin yliopistossa. Vuonna 1941 Ochoa tuli Yhdysvaltoihin ja liittyi Washingtonin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan farmakologian opettajaksi ja tutkimusapulaiseksi ja työskenteli Carl ja Gerty Corin laboratoriossa entsymologian ongelmien parissa. Puolitoista vuotta St. Louisissa ollessaan Ochoa perehtyi entsyymien eristämisen ja karakterisoinnin merkitykseen ja tekniikoihin.

Vuonna 1942 Ochoa nimitettiin New Yorkin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan lääketieteen tutkijaksi. Myöhemmin hänestä tuli biokemian apulaisprofessori vuonna 1945, farmakologian professori vuonna 1946, biokemian professori ja biokemian laitoksen puheenjohtaja vuonna 1954. Vuonna 1956 Ochoasta tuli Yhdysvaltain kansalainen. Jäätyään eläkkeelle NYU:sta vuonna 1974 Ochoa otti vastaan tarjouksen liittyä Rochen molekyylibiologian instituuttiin New Jerseyssä. Siellä hän jatkoi työtään proteiinisynteesin ja RNA-virusten replikaation parissa. Ochoa jäi eläkkeelle vuonna 1985 ja palasi Espanjaan; hän kuoli Madridissa vuonna 1993.

– Ellen Dubinsky