Maailma on hajoamassa!
Poliittinen kahtiajako, rasismi, terrorismi, nälänhätä ja köyhyys.
Ja pääministerimme uskaltaa olla raskaana!
Oh, mikä kauhu. Mikä irvikuva.
Ja kaiken maailman tragedian ja kauhujen huipuksi aloitan aivan uuden luvun elämässäni. Ratkaisevimman, jännittävimmän ja kauhistuttavimman tähän mennessä.
Aloitan yliopiston.
Juuri nyt päässäni pyörivät ajatukset ovat kaoottisia.
Miten minä muutun?
Kuka minusta tulee?
Mitä teen elämälläni?
Juuri nyt minua jotenkin pelottaa älyttömästi se, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tarkoitan, että verrattuna köyhyyteen, rotumellakoihin, tauteihin ja kuolemaan, mikä voisi olla tärkeämpää kuin minä ja minun elämäni?
Ilmeisesti ei mikään.
Hyvin rehellisesti sanottuna ymmärrän, että olen pieni piste tällä toisiinsa kietoutuvien elämien, rakkauksien ja vihojen planeetalla, sen tarinat ja kertomukset ovat kaikki yhteydessä toisiinsa ja vaikuttavat toisiinsa.
Mutta juuri nyt tunnen olevani yksin. Minusta tuntuu, että tekemilläni päätöksillä on merkitystä. Koska niillä on. Ehkä vain minulle, mutta tämä on suuri askel. Erilainen askel. Jotain, mitä en ole ennen tehnyt; täysin uusi osa elämääni.
Sinäkin otat tämän askeleen.
Olet ottamassa sitä.
Tai olet ottamassa.
Oletko peloissasi tulevaisuudesta? Vai innoissasi kaikista mahdollisuuksista?
Kummastakin?
Vai niin.
Mahdollisesti et ole aloittamassa yliopistoa. Ehkä olet jo käynyt sen läpi. Uusi luku voi olla mitä tahansa – uusi parisuhde, uusi avioliitto tai vauva. Uusi ura.
Vai niin, ehkä uuden sijaan jotain vanhaa on viety pois. Kuolema perheessä? Ystävän?
Uudet luvut eivät aina ole hyviä. Monet uudet alut ovat pelottavia, masentavia, järkyttäviä tai vain vaikeita.
Ymmärrän.
Koko elämäni ajan olen ollut turvassa ja suojassa kodin ja koulun jäsennellyssä ympäristössä. Ensimmäistä kertaa olen iskemässä ulos. Teen jotain omillani. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, mitä on tulossa seuraavaksi!
Mutta se jännittää minua. Se hermostuneisuus vatsassani ajatuksesta, että aloitan tämän uuden osan olemassaolostani, on hurjasti voitettu lapsellisella huimauksella ajatuksesta kaikista niistä uusista kokemuksista, joita saan seuraavien vuosien aikana!
Olen hieman huolissani tulevista muutoksista. Minua kuitenkin kiehtoo se, mitä Aucklandin yliopisto voi tarjota minulle, miten se voi muuttaa elämäni ja johdattaa minut polulle kohti sellaista kohtaloa, jota en osannut edes kuvitella.
Sisään astun tuntemattomaan, tuoreeseen, näkymättömään.
Ja olen innoissani!
Hyväksykää tämä uusi luku elämässänne!
Täyttipä se teidät sitten turhautuneisuudella, ilolla, rakkaudella tai surulla. Seiso ja kohtaa se. Ymmärrä, että tämän uuden luvun myötä tulee uusia alkuja, uusia seikkailuja. On toivoa enemmästä, jostain suuremmasta kuin mitä sinulla oli aiemmin.
Mahdollisesti edellinen suhteesi oli väkivaltainen?
Mahdollisesti vanha työsi raatoi sinua niin, että menetit kaiken intohimosi elämää kohtaan?
Tai ehkä paras ystäväsi kuoli ja elämäsi muuttui hetkessä turvallisesta ja lämpimästä kylmäksi.
Tämä uusi käänne elämässä ei murra sinua.
Yliopisto ei pilaa minua, ja mitä ikinä käytkin läpi. Sinä selviät toiselta puolelta.
Paremmin.
Vahvemmin.
Viisaampi versio sinusta.
Meitä pelottaa, sinua ja minua yhdessä. Helvetti, tämä on elämäni suurin harppaus. Se ei ole askel, se ei ole pieni hyppy. Se on hyppy. Jättimäinen hyppy.
Tämä uusi luku voi mahdollisesti ohjata loppuelämääni. Suuntani, minne olen menossa, keneksi minusta tulee.
Entä sinun?
Kuka sinusta tulee?
Kuka sinä haluat olla? Kuka pelkäät voivasi olla?
Tahdotko lähteä tälle matkalle kanssani, kun me molemmat ponnistelemme läpi omien Uusien lukujemme?
Vastaus tähän on muuten ”kyllä”. Sinä tulet onnistumaan.
Me voitamme kaikki esteet ja aloitamme nämä Uudet luvut yhdessä.
Ja sitten seuraava.
Tänään me aloitamme.
Huomenna olemme voitokkaita.