Elinkaarikehitys

Kokonaisvaltainen fyysinen kasvu

Keskimääräinen vastasyntynyttäjä painaa keskimäärin noin 7.5 kiloa, vaikka täysiaikaisen vauvan terveen syntymäpainon katsotaan olevan 5 kilon ja 8 unssin (2 500 grammaa) ja 8 kilon ja 13 unssin (4 000 grammaa) välillä. Vastasyntyneen keskipituus on 19,5 tuumaa, joka kasvaa 29,5 tuumaan 12 kuukauden ikään mennessä ja 34,4 tuumaan 2 vuoden ikään mennessä (WHO:n monikeskustutkimusryhmä Multicentre Growth Reference Study Group, 2006).

Ensimmäisten elinpäiviensä aikana imeväiset menettävät tyypillisesti noin 5 prosenttia ruumiinpainostaan, kun he poistavat jätteitä ja tottuvat ruokintaan. Tämä jää usein useimmilta vanhemmilta huomaamatta, mutta voi olla huolenaihe niille, joilla on pienempi vauva. Tämä laihtuminen on kuitenkin väliaikaista, ja sitä seuraa nopea kasvun vaihe. Kun lapsi on 4 kuukauden ikäinen, hänen painonsa yleensä kaksinkertaistuu ja vuoden iässä se on kolminkertaistanut syntymäpainonsa. Kahteen ikävuoteen mennessä paino on nelinkertaistunut. Keskipituus 12 kuukauden iässä (vuoden ikäisenä) on tyypillisesti 28,5-30,5 tuumaa. Keskipituus 24 kuukauden iässä (kahden vuoden iässä) on noin 33,2-35,4 tuumaa (CDC, 2010).

Kuva 1. Lapset kokevat nopeita fyysisiä muutoksia imeväis- ja varhaislapsuudessa. (luotto ”vasemmalla”: Kerry Ceszykin tekemä muutos; luotto ”keskellä vasemmalla”: Kristi Fauselin tekemä muutos; luotto ”keskellä oikealla”: ”devinf”/Flickr:n tekemä muutos; luotto ”oikealla”: Rose Spielmanin tekemä muutos)

Kehonkasvun seuranta

Kuten aiemmin mainittiin, kasvu on niin nopeaa imeväisiässä, että laiminlyönnin seuraukset voivat olla vakavia. Tästä syystä kasvua seurataan tarkasti. Jokaisessa vauvan terveystarkastuksessa vauvan kasvua verrataan vauvan aiempiin lukuihin. Usein mittaukset ilmaistaan prosenttilukuna 0-100, jossa kutakin vauvaa verrataan muihin samanikäisiin vauvoihin. Esimerkiksi paino 40. persentiilissä tarkoittaa, että 40 prosenttia kaikista vauvoista painaa vähemmän ja 60 prosenttia painaa enemmän. Lastenlääkärit ja vanhemmat voivat varoittaa varhaisessa vaiheessa minkä tahansa vauvan kohdalla pelkästään seuraamalla prosenttimuutoksia. Jos keskivertovauva siirtyy 50. prosenttipisteestä 20. prosenttipisteeseen, se voi olla merkki kukoistuksen epäonnistumisesta, joka voi johtua erilaisista sairauksista tai lapsen ympäristössä olevista tekijöistä. Mitä varhaisemmassa vaiheessa huoli havaitaan, sitä varhaisemmassa vaiheessa voidaan puuttua asiaan ja tarjota tukea lapselle ja hoitajalle.

Kehon mittasuhteet

Toinen dramaattinen fyysinen muutos, joka tapahtuu ensimmäisten elinvuosien aikana, on kehon mittasuhteiden muuttuminen. Kehittyessään kohdussa pää muodostaa aluksi noin 50 prosenttia ihmisen koko pituudesta. Syntyessään pää muodostaa noin 25 prosenttia ihmisen pituudesta (kuvittele, kuinka suuri pääsi olisi, jos mittasuhteet pysyisivät samoina koko elämäsi ajan!). Aikuisiässä pää muodostaa noin 15 prosenttia ihmisen pituudesta. Kuvittele, miten vaikeaa on nostaa päätä ensimmäisen elinvuoden aikana! Ja todellakin, jos olet joskus nähnyt 2-4 kuukauden ikäisen vauvan makaavan vatsallaan ja yrittävän nostaa päätään, tiedät, kuinka suuri haaste tämä on.

Aivot ensimmäisten kahden vuoden aikana

Joitakin dramaattisimmista fyysisistä muutoksista, jotka tapahtuvat tänä aikana, on aivoissa. Syntyessään aivot ovat noin 25 prosenttia aikuispainostaan, eikä tämä päde mihinkään muuhun ruumiinosaan. Kahteen ikävuoteen mennessä ne ovat 75 prosenttia aikuispainostaan, kuuteen ikävuoteen mennessä 95 prosenttia ja seitsemään ikävuoteen mennessä 100 prosenttia.

Kuvio 2. Aivojen aktivoituminen. Tutkimukset osoittavat, että jo 4-6 kuukauden ikäiset imeväisikäiset käyttävät samankaltaisia aivojen alueita kuin aikuiset käsitellessään tietoa. Kuva Ben Deenin, Hilary Richardsonin, Daniel D. Dilksin, Atsushi Takahashin, Boris Keilin, Lawrence L. Waldin, Nancy Kanwisherin & Rebecca Saxen & tutkimusartikkelista. ”Artikkeli | AVOIN | Julkaistu: 10.1.2017
Organization of high-level visual cortex in human infants”. Image retrieved from https://www.quantamagazine.org/infant-brains-reveal-how-the-mind-gets-built-20170110/.

Keskushermoston (CNS), joka koostuu aivoista ja selkäytimestä, viestintä alkaa hermosoluista, joita kutsutaan neuroneiksi. Neuronit ovat yhteydessä toisiin neuroneihin aksoneiksi ja dendriiteiksi kutsuttujen hermosäikeiden verkostojen välityksellä. Jokaisella hermosolulla on tyypillisesti yksi aksoni ja lukuisia dendriittejä, jotka ovat levittäytyneet kuin puun oksat (jotkut sanovat, että se näyttää kädeltä, jolla on sormet). Kunkin neuronin aksoni ulottuu kohti muiden neuronien dendriittejä risteyskohdissa, joita kutsutaan synapseiksi ja jotka ovat kriittisiä viestintäyhteyksiä aivoissa. Aksonit ja dendriitit eivät kosketa toisiaan, vaan aksonien sähköiset impulssit aiheuttavat välittäjäaineiksi kutsuttujen kemikaalien vapautumisen, jotka kuljettavat tietoa lähettävän neuronin aksonilta vastaanottavan neuronin dendriiteille.

Vaikka suurin osa aivojen 100-200 miljardista neuronista on olemassa syntyessään, ne eivät ole täysin kypsiä. Kukin hermorata muodostaa tuhansia uusia yhteyksiä imeväis- ja pikkulapsuuden aikana. Seuraavien vuosien aikana dendriitit eli hermosolujen väliset yhteydet kokevat ohimenevän yltäkylläisyyden tai tilapäisen dramaattisen kasvun kauden (yltäkylläinen, koska se on niin nopeaa, ja ohimenevä, koska osa siitä on tilapäistä). Nämä dendriitit lisääntyvät kahden ensimmäisen vuoden aikana niin, että kahden vuoden iässä yhdellä neuronilla voi olla tuhansia dendriittejä. Tämän dramaattisen kasvun jälkeen ne hermoradat, joita ei käytetä, poistuvat karsimiseksi kutsutun prosessin kautta, jolloin ne hermoradat, joita käytetään, vahvistuvat huomattavasti. On ajateltu, että karsiminen saa aivot toimimaan tehokkaammin, mikä mahdollistaa monimutkaisempien taitojen hallinnan (Hutchinson, 2011). Ohimenevää pursuamista tapahtuu ensimmäisten elinvuosien aikana, ja karsiminen jatkuu läpi lapsuuden ja murrosikään asti aivojen eri alueilla. Tämä toiminta tapahtuu pääasiassa aivokuorella eli aivojen ohuella ulkokuorella, joka osallistuu tahdonalaiseen toimintaan ja ajatteluun.

Kuva 3. Hermosolun osat.

Suomen takana sijaitseva prefrontaalinen aivokuori jatkaa kasvuaan ja kypsymistään koko lapsuuden ajan ja kokee lisäkasvupyrähdyksen nuoruusiässä. Se on aivojen viimeinen kypsyvä osa, ja se käsittää lopulta 85 prosenttia aivojen painosta. Kokemus muokkaa sitä, mitkä näistä yhteyksistä säilyvät ja mitkä häviävät. Lopulta noin 40 prosenttia näistä yhteyksistä menetetään (Webb, Monk, & Nelson, 2001). Kun prefrontaalinen aivokuori kypsyy, lapsi pystyy yhä paremmin säätelemään tai hallitsemaan tunteita, suunnittelemaan toimintaa, laatimaan strategioita ja omaa paremman harkintakyvyn. Tämä ei tietenkään täysin toteudu imeväis- ja pikkulapsuudessa, vaan jatkuu koko lapsuuden ja nuoruuden ajan.

Keskushermostossa tapahtuva toinen merkittävä muutos on myeliinin, hermosolun aksonin ympärillä olevan rasvakudoksen, kehittyminen. Myeliini auttaa eristämään hermosolun ja nopeuttaa impulssien siirtymistä solusta toiseen. Tämä tehostaa hermoratojen rakentumista ja parantaa liikkeiden ja ajatusprosessien koordinointia ja hallintaa. Myeliinin kehitys jatkuu nuoruusikään asti, mutta on dramaattisinta ensimmäisten elinvuosien aikana.

Kirjoita!

Paranna tätä sivuaOpi lisää