Indusoitujen pluripotenttien kantasolujen (indusoitujen pluripotenttien kantasolujen, englanniksi induced pluripotent stem cells, jäljempänä ’iPSCs’) potentiaalista käyttöä yksilöllisissä regeneratiivisen lääketieteen sovelluksissa voidaan lisätä transgeenien avulla, mukaan lukien konstitutiivisten solumerkkien, erilaistumisreporttien tai sairausfenotyyppien modulaattoreiden ilmentäminen. Näin ollen on olemassa ennakkotapaus toistettavissa olevan siirtogeenin ilmentymisestä iPSC-alakloonien välillä, joilla on isogeeninen tai erilainen geneettinen tausta. Virus- tai transposonivektoreita käytettäessä siirtogeenin integroitumiskohtia ja kopiomääriä on vaikea valvoa, ja niitä on lähes mahdotonta toistaa useissa solulinjoissa. Lisäksi satunnaisesti integroituneet siirtogeenit altistuvat usein pleiotrooppisille sijaintivaikutuksille, jotka ovat seurausta erilaistumiseen liittyvistä epigeneettisistä muutoksista, mikä heikentää iPSC-sovelluksia. Tämän ongelman ratkaisemiseksi olemme mukauttaneet suosittuja TALEN- ja CRISPR/Cas9-nukleaasitekniikoita siirtogeenien tuomiseksi ennalta määritettyihin lokuksiin ja satunnaisten sijaintivaikutusten voittamiseksi. AAVS1 on esimerkillinen lokus PPP1R12C-geenissä, joka mahdollistaa CAG-promoottorilla ohjattujen siirtogeenien vankan ilmentymisen. Geenin kohdentamisella kontrolloidaan siirtogeenin kopiomäärää siten, että reportterin ilmentymismallit ovat toistettavissa ja skaalattavissa ∼2-kertaisiksi. Lisäksi geeniekspressio säilyy pitkäaikaisen ihmisen iPSC-viljelyn ja in vitro -differentioitumisen aikana useissa eri linjoissa. Tässä hahmotellaan AAVS1-kohdistamisprotokollaa, jossa käytetään standardoituja luovuttajavektoreita ja rakentamismenetelmiä, sekä esitetään iPSC-viljelyä, lääkevalintaa ja genotyypin määritystä koskevia käytännön näkökohtia.