Historiallisesti South Shields oli osa anglosaksista Wirralshire-nimistä aluetta, joka oli Tyne- ja Wear-jokien välisen rannikkomaan nimi. South Shieldsin anglosaksinen tai keskiaikainen nimi viittaa ”Schelesiin” – tilapäisiin kalastajien mökkeihin, vajoihin tai suojiin Tynen eteläpuolella. Ei tiedetä, milloin South Shields sai nimensä.
Vanhastaan South Shieldsissä sijaitsi roomalainen linnoitus ja saksilainen luostari (ks. Rooman- ja saksilaisaikainen South Shields), mutta South Shieldsin nimeä ei mainita ennen kuin vasta vuonna 1228, jolloin paikkakuntaa kutsutaan nimellä ”the Sheales upon the South”. Sen jälkeen se mainitaan nimellä ”Shelis” vuonna 1296, nimellä ”Suthshelis” vuonna 1313 ja nimellä ”Le Shels” vuonna 1365. Suurimman osan historiastaan South Shields oli Durhamin katedraalin luostarin prioreille kuulunut kalastajakylä.
South Shields, joka oli satama jo roomalaisaikana, oli sopiva paikka keskiaikaiselle satamalle, mutta Newcastle vaati laillisesti itselleen oikeutta hallita Tyne-joen kaupankäyntiä ja suojeli asemaansa Tynesiden hallitsevana satamana. Newcastlen kauppiaat vastustivat yrityksiä kehittää kilpailevia satamia ja olivat päättäneet, että Tynen molemmin puolin sijaitsevien ”Shealesien” pitäisi jäädä pelkiksi majoiksi. (Ks. myös North Shields).
Kaupan rajoittaminen Tynen suulla oli Newcastlelle suuri huolenaihe, ja vuonna 1259 Newcastle antoi Durhamin prioreille määräyksen, jonka mukaan South Shieldsin asukkaat saivat leipoa tai keittää vain itselleen eivätkä vieraileville muukalaisille.
Kaupankäyntiä jatkettiin luonnollisesti molemmin puolin Tyneä, ja Newcastle käsitteli ongelmaa muun muassa pelottelulla. Vuonna 1267 Newcastlen kauppiaiden joukko hyökkäsi North Shieldsin asukkaiden kimppuun ja takavarikoi yhden heidän aluksistaan.
Toinen Newcastlen käyttämä oikeussuojakeino oli pyytää kuningasta rajoittamaan kauppaa North ja South Shieldsissä. Tämä joutui koetukselle vuonna 1279, jolloin Tynemouthin priori oli kehittänyt North Shieldsiin vakiintuneen pikkukaupungin ja Durhamin priori South Shieldsiin samanlaisen kaupungin, ”jossa ei saisi olla kaupunkia”.
Tänä vuonna kuninkaan Justiciar Itinerant asettui Newcastlen kannalle. Sekä North että South Shieldsissä kiellettiin messujen ja markkinoiden pitäminen tai lihan ja juomien myynti. Vuonna 1303 kuningas Edward III tuki Newcastlea myös kieltämällä Durhamin prioreilta laivojen lastaamisen ja purkamisen South Shieldsissä. Se ei kuitenkaan päättynyt tähän, ja taistelu Newcastlen valta-asemaa vastaan Tyne-joella jatkui pitkälle 1500-luvulle ja sen jälkeenkin.
Vuosisatojen ajan koko Tyne-joen vuorovesiosuus katsottiin Newcastlen satamaksi, ja vasta vuonna 1848 North ja South Shields tunnustettiin virallisesti Newcastlesta erillisiksi satamiksi. Molempiin paikkoihin perustettiin tullitalot, mutta South Shieldsin tullitalo oli North Shieldsin tullitalon alainen, vaikka sen toimivalta ulottui etelään Souter Pointiin, joka muodosti rajan Sunderlandin tullitalon kanssa.
Vanha uusi kaupunki
Vuonna 1768 Yrjö III:n valtakaudella South Shields, jossa oli pieni Pyhälle Hildalle omistettu kappeli, oli vielä vain pitkä kapea katu tai rata, joka kulki Tynen varrella. Katuun liittyi joukko kujia ja sivuteitä, ja sitä reunustivat vierailevien laivojen purkamisesta syntyneet painolastikukkulat.
South Shields tarvitsi suuria muutoksia selviytyäkseen jatkuvasta teollisesta kasvusta ja kaupankäynnistä. Vuonna 1768 pastori Samuel Dennis ja Durhamin dekaani ja tuomiokapituli (aiempien Durhamin prioreiden seuraajat) saivat parlamentin lain, jonka nojalla he saivat ryhtyä kehittämään kahdeksan hehtaarin suuruista kirkkomaata. Tälle maalle siirrettiin South Shieldsin messut ja markkinat. Alueelle rakennettiin laaja tori ja useita uusia katuja, jotka oli piirretty rautakaavioon.
Torin keskelle rakennettiin pieni neliönmuotoinen kaupungintalo (1768), jonka arkkitehti John Wooler suunnitteli. Nykyisin se on ”vanha kaupungintalo”, ja se on edelleen nähtävissä Pyhän Hildan kirkkoa vastapäätä. Alueelle rakennettiin uusia katuja, muun muassa uusi pääkatu King Street, joka valmistui vuonna 1826 Yrjö IV:n aikana.
1850-luvulla South Shieldsin yhtiö osti kaupungintalon ja markkinat Durhamin dekaanilta ja tuomiokapitulilta. 1900-luvun alussa uusi kaupungintalo rakennettiin etelämpänä, mutta King Street on edelleen South Shieldsin tärkein kaupallinen katu, vaikka se rakennettiin uudelleen 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa.
South Shieldsin tori kärsi erityisen tuhoisasta pommi-iskusta toisen maailmansodan aikana. Lokakuun 2. ja 3. päivän välisenä yönä 1941 Saksan Luftwaffe pudotti kaupungin ylle pommeja, joiden seurauksena 66 miestä, naista ja lasta sai surmansa ja tori näytti ”Ypresin raunioilta”, kuten eräs paikallinen toimittaja myöhemmin kuvaili kohtausta. Eräs lohduton lapsi, jonka äiti oli saanut surmansa hyökkäyksessä, löydettiin vaeltelemasta kaduilla yövaatteissaan.
Suoran osuman saanut vanha kaupungintalo säilyi hämmästyttävän hyvin hengissä, kuten myös Pyhän Hildan kirkko, mutta tuholla oli pitkäaikainen vaikutus sitkeään yhteisöön.
Tullitalo ja lautta
Tyne Dockin lähellä sijaitsevalta Templetownin alueelta Tyne virtaa pohjoiseen ennen kuin se kaartuu Lawen ympäri ja lähtee itään mereen. Tältä osin South Shieldsiä voisi kuvata niemenkärjeksi, jota rajaavat Pohjanmeri toisella puolella ja Tyne toisella puolella.
Jokiosan keskellä on Mill Dam -alueella sijaitseva Old Customs House. Noin vuoteen 1816 asti Mill Damia kuvattiin eräänlaiseksi sisämaajärveksi, mutta se oli tuohon vuoteen mennessä suurimmaksi osaksi täytetty talojen rakentamista ja teollista kehitystä varten.
South Shields oli saanut oman tullinsa, joka oli vapaa Newcastlesta vuonna 1848, ja sen tullitalo rakennettiin vuonna 1864. Myöhempinä vuosina käytöstä poistuttuaan se kunnostettiin 1980-luvulla. Vanha tullitalo on nykyään suosittu taidepaikka, jossa toimii teatteri, elokuvateatteri ja galleria.
Kaukana Tyne-joen varrella, Vanhasta tullitalosta ylävirtaan Tyne Dockin suuntaan, on Holborn-nimellä tunnettu South Shieldsin alue. Tällä South Shieldsin osalla on pitkä yhteys paikalliseen jemeniläisyhteisöön, jonka ensimmäiset uudisasukkaat tulivat alueelle 1890-luvulla. Yhteisön jäsenet työskentelivät merimiehinä brittiläisillä kauppalaivoilla, usein laivojen konehuoneissa.
Heidän läsnäoloaan tarvittiin yhä enemmän ensimmäisen maailmansodan aikana, kun lukuisat paikalliset kauppalaivamiehet olivat liittyneet merivoimiin tai armeijaan, jolloin South Shieldsissä oli enemmän jemeniläisten työpaikkoja.
Sodan aikana moni South Shieldsin jemeniläisyhteisön jäsen menetti henkensä merellä työskennellessään South Shieldsistä kotoisin olevien kauppalaivamerimiestensa rinnalla. Sodan päättyessä yhteisön vahvuus oli noin 3 000, mutta toisen maailmansodan loppuun mennessä se oli vähentynyt noin 1 000:een. Vuonna 1977 yhteisö sai maailmanlaajuista mediahuomiota, kun tunnettu nyrkkeilymestari Muhammad Ali vieraili paikallisessa moskeijassa siunaamassa avioliittonsa.
Vanhalta tullitalolta alajuoksulla on South Shieldsin lauttaterminaali, josta on säännöllinen lauttaliikenne Tyne-joen poikki North Shieldsiin.
Ennen vanhoja aikoja North- ja South Shieldsin yhdistivät toisiinsa matkustajaveneet, joita kutsuttiin nimellä scullers. Voimakkaan vuoroveden tai myrskyn aikana kulku saattoi olla vaikeaa ja jopa johtaa ihmishenkien menetykseen. Vuonna 1829 otettiin käyttöön menestyksekäs höyrylauttaliikenne, jota seurasi vuonna 1848 toinen kilpaileva lauttaliikenne, joka paransi huomattavasti näiden kahden paikan välistä yhteyttä. Höyryliikenne tarjosi paljon turvallisemman matkan.
Museo ja kaupungin keskusta
South Shieldsin lauttaterminaalista ”sisämaahan” siirryttäessä löydämme torin ja vanhan kaupungintalon (Old Town Hall) vuodelta 1768 sekä St Hildan kirkon, joka sijaitsee todennäköisesti anglosaksisen luostarin paikalla. Kauppatorilta itään jatkuu nykyään kävelykatu King Street, jossa kauppojen julkisivujen joukossa on kaksi vierekkäin seisovaa entistä viktoriaanista teatteria. Mile End Roadin ja Fowler Streetin risteyksen itäpuolella King Street muuttuu Ocean Roadiksi, joka on myös kävelykatu.
Ocean Roadilla sijaitsee South Shieldsin museo ja taidegalleria, joka sijaitsee arkkitehti John Wardlen suunnittelemassa vaikuttavassa rakennuksessa. Vuosina 1858-60 South Shieldsin mekaanikkoinstituutiksi rakennettuun tyylikkääseen vaaleanpunaiseen tiilirakennukseen tuli vapaa kirjasto vuonna 1871. Kirjastoon oli kuulunut myös museo, mutta uuden kirjaston avaamisen myötä rakennuksesta tuli South Shieldsin museo ja taidegalleria vuonna 1976.
South Shieldsin museossa on useita mielenkiintoisia South Shieldsiin liittyviä piirteitä ja esineitä, kuten osa Joblingin Jarrow Gibbetistä – ei ihan kielikuvio – ja keraamisista kaakeleista tehty North Eastern Railwayn seinäkartta South Shieldsin asemalta. Tämän lisäksi museossa on laaja maalauskokoelma, johon kuuluu useita satama- ja jokirantakohtauksia sekä Ralph Hedleyn muotokuva pelastusveneen suunnittelijasta William Wouldhavesta työssään.
Kulkemalla noin 500 metriä etelään Fowler Streetiä pitkin saavumme vilkkaasti liikennöidylle Westoe Roadille, jossa sijaitsee komea South Shieldsin kaupungintalo ja sen itäpuolella on nykyaikaisia laajennuksia. Se näkyy parhaiten itse Westoe Roadilta, jonka etupihalla on kuningatar Victorian patsas. Lontoolaisen E.E. Fetchin suunnittelema rakennus, joka on peräisin vuosilta 1905-06, on melko komea ja yksi alueen parhaista edvardiaanisista julkisista rakennuksista. Arkkitehtuurihistorioitsija Nickolaus Pevsner kuvaili sitä ”hieman ranskalaiseksi”, ja tämä kuvaa täydellisesti sen arkkitehtonista tunnelmaa.
Mies aasin kanssa
Palatessamme Ocean Roadille South Shieldsin keskustassa ja lähellä museota on South Shieldsin kuvanveistäjä Robert Olleyn tekemä muistomerkki, jossa on mies aasin kanssa. Se muistuttaa melko yllättäen yhtä Australian ja Uuden-Seelannin suurimmista sankareista.
Hänen nimensä on John Simpson Kirkpatrick, ja hän syntyi skotlantilaisiin vanhempiin South Shieldsin Bertram Streetillä vuonna 1892. Simpson Kirkpatrick oli yksi kahdeksasta lapsesta ja työskenteli nuorena poikana aasien kanssa kaupungin rannalla.
Vuonna 1910 Simpson Kirkpatrick karkasi brittiläisestä laivastosta ollessaan satamassa Newcastlessa Uudessa Etelä-Walesissa. Hän asettui Australiaan, jossa hän matkusti paljon. Nimellä John Simpson (Simpson oli hänen äitinsä tyttönimi) hän värväytyi sitten Britannian armeijaan ehkä keinona palata kotimaahansa.
Anzac-joukkojen jäsenenä hän osallistui huhtikuusta 1915 alkaen kampanjaan Gallipolin niemimaalla, jossa hän menetti henkensä turkkilaisten tarkka-ampujien tulituksessa 19. toukokuuta. Hänen sankarillinen toimintansa armeijan paareiden kantajana alkoi taistelukentällä, jossa hän haavoittunutta toveriaan kantaessaan huomasi aasin, jota hän käytti apuna haavoittuneiden siirtämisessä.
Simpson palasi sittemmin yhä uudestaan ja uudestaan rintamalinjan jatkuvaan tulitukseen pelastaakseen yli 300 haavoittunutta pelastaakseen heidät ja palauttaakseen heidät rannalle evakuoitaviksi aaseiden avustuksella. Usein on vaadittu, että hänelle myönnettäisiin Victorian risti, mutta sitä ei ole koskaan myönnetty. Hänen sankaritekonsa muistetaan laajalti Australiassa. Ehkä hänen aiempi karkuruutensa haittasi hänen sankaritekojensa palkitsemista.
Rooma-Saksi Shields
South Shields Industries | Shields and the Sea
Villages : Westoe to Whitburn
Bede’s Jarrow | Jarrow and Tyne Dock | Hebburn
Tynemouth | North Shields | Wallsend
Sunderland Monkwearmouth | Sunderland North
Koti