31. lokakuuta 2018 Brasilian yllä levittäytyi hämähäkkimäinen salamaverkko, joka ulottui 440 mailia taivaan poikki, mikä vastaa suunnilleen Bostonin ja Washington D.C:n välistä etäisyyttä. Kolossaalinen välähdys teki ennätyksen pisimmän tähän mennessä mitatun salamaniskun ennätykseksi.
Sähköistävä tapahtuma on yksi kahdesta ennätyksellisestä salamaniskusta, jotka Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) komitea vahvisti hiljattain lausunnon mukaan. Toinen salama syttyi Pohjois-Argentiinan yllä 4. maaliskuuta 2019 peräti 16,73 sekunnin ajaksi, mikä on ennätys pisimmän tallennetun salamaniskun kestossa.
”Nämä ovat järisyttäviä, uskomattomia ääriarvoja”, WMO:n komitean jäsen ja Arizonan osavaltionyliopiston tiedemies Randall Cerveny kertoo Washington Postin Capital Weather Gang -lehden Matthew Cappuccille.
WMO:n tutkijat käyttivät satelliittikuvia vahvistaakseen ennätysiskut. Ryhmä julkaisi havaintonsa Geophysical Research Letters -lehdessä tässä kuussa.
Salamaniskut johtuvat NASAn mukaan epätasapainoisten sähkövarausten kertymisestä myrskyjärjestelmiin. Yleensä salamat ovat vain muutaman kilometrin pituisia ja kestävät vain yhden tai kaksi sekuntia, Cappucci raportoi.
”Megasalamat” sen sijaan ovat monimutkaisia salamaverkkoja, jotka leviävät vaakasuoraan, joskus satojen kilometrien päähän, Doyle Rice raportoi USA Todaylle. Kuten Cappucci raportoi, uudet tutkimukset osoittavat, että megasalamat saattavat olla yleisempiä kuin tiedemiehet aiemmin luulivat. Valtavat välähdykset voivat myös laajentua niitä synnyttävän myrskysysteemin kokoisiksi – mitä suurempi myrsky, sitä suurempi mahdollisuus valtavaan salamashow’hun.
Etelä-Amerikka on altis valtaville mesokokoluokan konvektiivisille systeemeille, jotka ovat ukkosmyrskyjen muodostamia verkostoja, joiden leveys voi kesällä olla jopa 60 kilometriä. Tällaiset valtavat myrskyverkostot luovat ihanteelliset mahdollisuudet valtaville salamaniskuille, raportoi Cappucci.
Viime vuonna 2007 Oklahomassa tehty 199,7 mailin pituinen salamanisku piti hallussaan pisimmän salamaniskun ennätystä, raportoi Hannah Osbourne Newsweekissä. Pisimmän keston ennätystä piti hallussaan salama, joka välähti Provence-Alpes-Côte d’Azurin yllä Ranskassa 7,74 sekunnin ajan vuonna 2012.
Nämä aiemmat ennätykset, jotka vahvistettiin vuonna 2016, pakottivat WMO:n miettimään uudelleen, miten järjestö määritteli salaman, kuten Jason Daley raportoi Smithsonian-lehdessä tuolloin. Järjestö muutti salaman virallista määritelmää ”yhden sekunnin aikana tapahtuvien sähköisten prosessien sarjasta” ”jatkuvasti tapahtuvien sähköisten prosessien sarjaksi” kuvaamaan paremmin sellaisia pitkäkestoisia välähdyksiä, joita rekisteröidään.
Kuten WMO toteaa lausunnossaan, mega-salamoiden potentiaalinen tuhovoima korostaa varovaisuuden tarvetta suurten myrskyjen aikana. Järjestö muistuttaa ihmisiä noudattamaan 30-30-sääntöä: jos ukkosen ja salaman välinen aika on alle 30 sekuntia, mene sisätiloihin ja pysy sisätiloissa vähintään 30 minuuttia viimeisen salaman jälkeen.
”Ympäristön ääri-ilmiöt ovat eläviä mittareita siitä, mihin luonto kykenee, sekä tieteellisestä edistyksestä, joka on mahdollistanut tällaisten arvioiden tekemisen”, Cerveny sanoo WMO:n lausunnossa. ”On todennäköistä, että vielä suurempia ääriarvoja on edelleen olemassa ja että pystymme tarkkailemaan niitä, kun salaman havaitsemistekniikka paranee.”