Viime torstaina minulla oli ensimmäinen DXM (Dextromethorphan) trip. Jos ette tiedä mikä DXM on se on eräänlaisen yskänlääkkeen, kuten Robitussin Dry Cough Forte, pääainesosa. Ostin sen apteekista, joka sijaitsee sairaalan sisällä. Se oli ”hetken mielijohteesta” tehty ostos, en edes mennyt sinne ostamaan yskänlääkettä. Halusin vain purukumia, mutta näin sen kaikessa loistossaan alahyllyllä tiskin takana. Otin purkan ja laitoin sen tiskille ja pyysin ’Robitussin Dry Cough’. Hän antoi sen minulle kyselemättä. Ei edes henkilöllisyystarkastusta. Maksoin ja jatkoin matkaani lääkärin vastaanotolle. Olin innoissani viimeiseksi sinä iltana!
11 PM sinä iltana…
Kaikki menivät nukkumaan ja minun oli pakko nukkua yskän päällä, koska olin viikon isovanhempieni luona. Joten join puolet pullosta alas. Aluksi se ei maistunut pahalta, mutta kun jatkoin juomista, maku muuttui yhä kitkerämmäksi. Unohdin mainita, että se oli kirsikan makuista. Luin netistä, että sen vaikutus alkaa tunnin päästä, joten odotin.
Oli kulunut tunti, enkä tuntenut mitään. Hieman rauhoittava ja rentouttava vaikutus. Joten sanoin ”vitut siitä” ja join loput pullosta. Toisen tunnin kuluttua tunsin come upin, olin mukavasti asennossa yskän päällä ja vaikutus muuttui yhä voimakkaammaksi. Tunsin vatsani sulattelevan siirappia ja mitä pidempään menin, sitä enemmän minun oli mentävä vessaan helpottamaan rakkoani. Sillä hetkellä, kun nousin ylös, visuaalit alkoivat. Koska olin pimeässä, varjot muuntuivat ja liikkuivat väriläiskät mukanaan. Pienet neliöt, ympyrät ja kolmiot leijuivat muodostaen mielenkiintoisia kuvioita, sitten tuli kehon ulkopuolinen kokemus ja ajan vääristyminen. Kun kompuroin vessaan kävelemällä kuin epämuodostunut pingviini, ajattelin, mitä tekisin rinnakkaisulottuvuudessa joka hetki. Näin välittömästi itseni tarkkailemassa itseäni toisesta ulottuvuudesta, ja tämä oli ehdottomasti oudoin tunne, jonka olen kokenut psykedeelien avulla. Se tuntui äärettömältä silmukalta. Koko tämän kokemuksen ajan minulla oli paljon itsetutkiskelua ja vastatarkastelua maailmasta ja yhteiskunnasta. Ajattelin, miksi emme voi kaikki olla toisiamme lukuun ottamatta ja elää rauhassa.
Päätin, että oli aika kuunnella musiikkia. Koska halusin jotain luovaa ideaa piirtämiseen, kuuntelin suosikkibändiäni ’Disturbed’. Suljin silmäni ja näin outoja olentoja, joilla oli terävät sarvet ja hampaat ja jotka olivat kaikenlaisia muotoja. Olisipa minulla ollut luonnoslehtiö piirtääkseni niitä, niistä olisi saanut mielenkiintoisen Photoshop-kuvituksen.
Minun toinen DXM-reissu oli skitsimpi kuin tämä, mutta se on tarina toiselle päivälle. Haluaisin kuulla teidän kokemuksistanne jos teillä on sellaisia ja muistakaa upvotea tämä viesti menee steemit-tilini kasvattamiseen!
