Juoksumattokävelyä 10 minuutin ajan nopeudella 3 mailia tunnissa 5 %:n nousua vasten on käytetty elektrokardiografisena (EKG) rasituskokeena osana 2437 miehen prospektiivista epidemiologista tutkimusta. Vuosina 1953-1966 on tehty 22 223 testiä ilman haittatapahtumaa.
Harjoituksen jälkeisen epänormaalin EKG:n kriteereinä olivat S-T-segmentin iskeeminen litistyminen tai peittyminen, T-aaltomuutokset, jotka olivat yhdenmukaisia fokaalisen vasemman kammion epikardiaalisen iskemian kanssa, ja paroksysmaalinen vasemman kammion epikardiaalinen lohko.
Kahdesti tai useammin harjoittelevista 2 003 miehestä 264:lle kehittyi jokin iskeemisen sydänsairauden (IHD) ilmenemismuoto, ja 75:llä (30 %) tämä oli epänormaali EKG-vaste rasitukseen. Heillä oli korkeampi verenpaine ja he olivat useammin tupakoitsijoita kuin normaalivasteiset. Ruumiinpaino ja seerumin kolesteroli olivat molemmissa ryhmissä samanlaiset. Seuraavien viiden vuoden aikana näille poikkeavasti reagoiville kehittyy 85 prosentin todennäköisyydellä angina pectoris tai sydäninfarkti.
Nämä suhteellisen epäherkät, mutta erittäin spesifiset ja toistettavat EKG-kriteerit tunnistavat tarkasti miehet, joilla on kliinisesti piilevä, mutta pitkälle edennyt sepelvaltimoiden ateroskleroosi, mistä on osoituksena poikkeavan vasteen huono ennuste. Poikkeava rasituksen jälkeinen EKG on pätevä todiste IHD:stä. Submaksimaalinen EKG-rasitustesti on hyödyllinen kliinisissä ja epidemiologisissa tutkimuksissa, ja siitä voi olla hyötyä arvioitaessa IHD:n riskin vähentämiseen tähtäävien toimien tehokkuutta.