SAFLIINote: Tietyt asianosaisten tai todistajien henkilökohtaiset/yksityiset tiedot on poistettu tästä asiakirjasta lain ja SAFLIIPolicyn mukaisesti
INTHE HIGH COURT OF SOUTH AFRICA
(GAUTENGDIVISION, PRETORIA)
CASE NUMBER: A809/2012
COURTA QUO CASE NUMBER: 10843/1996
DATE:17/6/2014
CHRISTIAAN TROSKIENEETHLING |
Hakija (vastaaja a quo) |
Ja |
|
|
MBD SECURITISATION |
Vastaaja (Applicanta quo) |
CORAM:
MASIPA T.M, J
BAM A.J, J
STRAUSSS, AJ
HEARDON: 11. KESÄKUUTA 2014
LUOVUTETTU: 13 KESÄKUU 2014
TUOMIO
STRAUSS AJ
1.Kyseessä on valitus North Gauteng High Court, Pretoria, 4.5.2012 annetusta tuomiosta, jossa laillisuusvalvontatuomari hyväksyi vastaajan hakemuksen, joka koski Absa Bankin korvaamista vastaajalla tuomion velkojana, ja vahvisti sen jälkeen vastaajan hyväksi annetun tuomion.Kirjaajan 27.9.1996 antaman laiminlyöntituomion osalta oikeudenkäyntituomioistuin hylkäsi valitusluvan, mutta korkein hallinto-oikeus myönsi sen myöhemmin.
2.Tämän tuomioistuimen kirjaaja on 27.9.1996 antanut Absa Bankin hyväksi yksipuolisen tuomion valittajaa vastaan.
3.Absa Bank muun muassa myi valittajan tilin Asset Solution Company Trading (Pty) Ltd:lle (”ACS”) tilikauppasopimuksen mukaisesti, minkä jälkeen ACS luovutti oikeutensa ja muun muassa valittajan tilin vastaajalle kirjallisella luovutuskirjalla.
4.Tämän jälkeen vastaaja teki hakemuksen, jossa se pyysi, että Absa Bank korvattaisiin vastaajalla yksipuolisen tuomion velkojana ja että tuomio kumottaisiin säännön 66 artiklan 1 kohdan mukaisesti, koska vastaajalta ei ollut löydettävissä täytäntöönpanomääräystä.
5. Valittaja vastusti näitä vaatimuksia esittämällä vastakkaisen valaehtoisen lausuman ja vastahakemuksen yksipuolisen tuomion kumoamiseksi.
6.Vastaaja antoi vastineessaan valaehtoisen vastauksen ja käsitteli de novo myös jälkimmäisessä vastahakemuksessa esitettyjä seikkoja.
7.Valittaja esitti asian käsittelyssä ulosottoperusteen ja lokakuussa 1996 tiedoksiannetun ulosmittausilmoituksen, jolloin vastaajan ei tarvinnut hakea tuomion kumoamista, ja sen perusteella esitetyt vaatimukset hylättiin.
8.Tämän jälkeen suullisessa käsittelyssä käsiteltiin ainoastaan sitä, olisiko tuomion antaneen velkojan sijaantuloa koskeva hakemus hyväksyttävä, ja näin tehdessään tuomioistuin otti huomioon valittajan vastahakemuksen ja tarkasteli näin ollen myös tosiseikkoja, jotka johtivat yksipuoliseen tuomioon.
9. Tutkiessaan hakemukseen ja vastahakemukseen sisältyviä tosiseikkoja tuomioistuin katsoi, että haastehakemus oli annettu valittajalle tiedoksi. Haasteen numero 10843/96 mukainen kanneperuste perustui valittajan allekirjoittamaan takaussopimukseen. Valittaja mainitaan haastehakemuksessa CT Neethlinginä, joka on majuri ja jonka kotipaikka on ParkelWoonstel, 2007 Boeing Street, Elardus Park, Pretoria.
10.Valittaja väitti koko ajan ja kumoamishakemuksessaan, että asiassa oli tosiseikkoja koskeva riita, koska hän kiisti, että sheriffi oli antanut kutsun hänelle tiedoksi.Oli selvää, että todisteita ei voitu esittää sheriffin paluulla.Valittaja väitti näin ollen, että vuonna 1996 annettu yksipuolinen tuomio on pätemätön ja että oli tarpeetonta tehdä purkuhakemus, jos tämä todettaisiin.
11.Tuomioistuin totesi tuomiossaan, että väite siitä, että valittaja ei ollut saanut haastehakemusta, ei välttämättä aiheuttanut todellista tosiseikkoja koskevaa riitaa tosiasiallisesta tiedoksiannosta, koska vastaaja oli lähestynyt tuomioistuinta alusta alkaen ja todennut, että alkuperäisen haastehakemuksen tiedoksiantoa valittajalle, joka oli yksi alkuperäisen kanteen vastaajista, ei voitu jäljittää.
12. Tuomioistuin arvioi tiedoksiannon laiminlyöntiä koskevan kysymyksen osalta todennäköisyyttä, että tiedoksianto oli tapahtunut, ja viittasi kirjaajan muistiinpanoihin, kun se myönsi ja käsitteli laiminlyöntituomiota, jossa ilmoitettiin 197,40 R:n suuruinen määrä seriffin oikeudenkäyntikuluja, jotka oli laskettu kirjallisena merkintänä tiedoksiantotodistukseen ensimmäiselle vastaajalle, ja että tässä käsinkirjoitetussa muistiinpanossa viitattiin tosiaankin tiedoksiantotodistuksen antamiseen ensimmäiselle vastaajalle 55 R:llä.12 viittasi oletettavasti valittajalle annettuun tiedoksiantotodistukseen.
13. Tuomioistuimen mainitsema tiedoksiantotodistus koski ensimmäistä vastaajaa, se oli päivätty 31.5.1996, ja siitä ilmeni toinen osoite, joka oli PretoriaEast. Tuomioistuin mainitsi edelleen, että kullekin muulle vastaajalle toimitettiin tiedoksianto, joka tapahtui heidän domicilium citandi et executandi -osoitteisiinsa, jotka olivat eri osoitteet kuin valittajan osoite, kuten edellä mainittiin, mutta jotka toimitti sama sheriffin toimisto.
14.Valittajalle annettua tiedoksiantoa koskevaa tiedoksiantotodistusta ei löytynyt tuomioistuimen arkistosta, kantajan toimistosta eikä sheriffin toimistosta, koska nämä asiakirjat olivat tuhoutuneet ajan kuluessa.
15. Tuomioistuin totesi, että kun kirjaaja antoi yksipuolisen tuomion, se teki sen ensinnäkin kaikkia kolmea edellä mainittua vastaajaa vastaan, jotka eivät olleet noudattaneet velvollisuuksiaan, ja toiseksi laskemalla yhteen myös sheriffin palkkiot, jotka olivat aiheutuneet haastehakemuksen tiedoksiantamisesta kolmelle edellä mainitulle vastaajalle.
16. Tuomioistuin totesi myös, että kirjaajan kyselyluettelossa, jossa ilmoitettiin puutteista yksipuolisen tuomion antamista koskevassa hakemuksessa, pyydettiin ainoastaan jäljennöksiä määräysluonnoksesta, eikä kirjaaja ollut merkinnyt rastia asianomaiseen kenttään, jossa kysyttiin ”tiedoksiantoa”.
17.Tuomioistuin totesi, että kaikella todennäköisyydellä ja kirjaajan edellä mainittujen merkintöjen perusteella haastehakemus oli annettu tiedoksi ja palautus oli toimitettu kirjaajalle, joka oli sen jälkeen virheellisesti antanut yksipuolisen tuomion.
18. Tuomioistuin ei tutkinut sitä, oliko valittajalle toimitettu tiedoksiantoa niiden kirjeiden osalta, jotka valittaja oli kirjoittanut vastapuolen asianajajille vastaajasta yksipuolisen tuomion antamisen jälkeen, koska tuomioistuin ei koskaan viitannut näihin kirjeisiin. Valittajan kirjoittamien kirjeiden sisältö ei sisältänyt todistusta siitä, että haaste olisi annettu hänelle tiedoksi, vaan niissä viitattiin valittajan ja asianajajien väliseen aikaisempaan kirjeenvaihtoon.
19. Vastaajan asianajaja väitti kuitenkin, että tuomioistuimen olisi pitänyt ottaa nämä kirjeet huomioon osoituksena siitä, että haaste oli annettu valittajalle tiedoksi, koska valittaja oli tarjoutunut maksamaan silloisen vastaajan oikeudenkäyntikulut. Tämä väite oli perusteeton.
20. Kun tuomioistuin otti huomioon vastaajien osoitteet alkuperäisessä haastehakemuksessa, se ei myöskään ottanut huomioon sitä, että se sheriffi, joka huolehtisi haastehakemuksen tiedoksiannosta muille vastaajille valittajaa vastaan, olisi eri sheriffi, nimittäin Centurionin sheriffin toimisto, koska kaikki muut osoitteet, valittajaa lukuun ottamatta, olivat Pretoriassa. Valittajan osoite oli, kuten edellä todettiin, Elardus Parkissa, joka ei kuulu Pretoria Eastin sheriffin toimivaltaan.
21.Tuomioistuin ei näin ollen tutkinut sitä, oliko valittajalle annettu tiedoksi toinen sheriffi, eikä sitä esitetty tuomioistuimelle.
22.Lisäksi tuomioistuin teki mielestäni virheen katsoessaan, että muiden tiedoksiantotodistusten olemassaolon vuoksi oli todennäköistä, että valittajalle annettiin tiedoksianto. Tälle toteamukselle ei ollut perusteita.
23.Mitä tulee haastehakemusten tiedoksiantoa koskevaan lainsäädäntöön, yhtenäisten oikeussääntöjen 4 säännön 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa määrätään seuraavaa: Sheriffin on annettava tiedoksi kaikki tuomioistuimen haasteet, jotka on osoitettu sheriffille, ja jollei a alakohdan määräyksistä muuta johdu, kaikki asiakirjat, joilla aloitetaan hakemusmenettely, sheriffin on annettava tiedoksi jommallakummalla seuraavista tavoista:
Jättämällä jäljennös siitä kyseisen henkilön asuin- tai liikepaikkaan…
Säännön 4(d) mukaan:
Seriffin tai muun haastehakemuksen tai asiakirjan tiedoksiantajan velvollisuutena on selittää haastehakemuksen tai asiakirjan luonne ja sisältö niille henkilöille, joille haastehakemus tai asiakirja annetaan tiedoksi, ja mainita palautuksessaan tai valaehtoisessa todistuksessa tai allekirjoitetussa kuitissa, että hän on tehnyt niin.
Säännön4(6) mukaan:
Tiedoksianto on todistettava jollakin seuraavista tavoista:
(a)Jos tiedoksiannon on toimittanut sheriffi, tämän on annettava tiedoksiantotodistus.
Säännön 4(10) mukaan:
Jos tuomioistuin ei ole vakuuttunut tiedoksiannon tehokkuudesta, se voi määrätä, että on ryhdyttävä tarpeellisiksi katsomiinsa lisätoimiin.
24. Kuten Robertson v Swan & Kelly 1905 15 CTR 16:ssä on todettu, tuomio annetaan vain sille, jolle tiedoksianto on annettu. Sääntöjen mukaan ainoa todiste tiedoksiannosta on siis sheriffin palautus. Myönteinen tiedoksiantotodistus on näin ollen alustava todiste siitä, että tiedoksianto on annettu vastaajalle.
25. Säännön 4 säännön 6 kohdan mukaan tuomioistuimella on myös velvollisuus tarkastaa tiedoksiantotodistus. Jos tuomioistuin toteaa, että tiedoksianto ei täytä vaatimuksia, tuomioistuimen ei pitäisi myöntää mitään laiminlyöntikorvausta ennen kuin asianmukainen tiedoksiantotodistus on saatu. Tämä on esitetty asiakirjassa Ritchiev Andrews 1882 (2) EDC 25C.
26. Oikeusjärjestelmämme kulmakivenä on edelleen se, että henkilöllä on oikeus saada tieto kaikista häntä vastaan nostetuista kanteista, ja jos vastaajalle ei ole ilmoitettu, myöhempi oikeudenkäynti on mitätön, ja kaikki sen perusteella annetut tuomioistuimen määräykset ovat vailla voimaa tai vaikutusta, ja ne voidaan mitätöidä ilman muodollista hakemusta niiden kumoamiseksi.
27.Näin ollen on vakiintunut laki, että jos haastetta ei ole annettu tiedoksi vastaajalle, tässä tapauksessa valittajalle, on yksipuolinen tuomio pätemätön ja täytäntöönpanokelvoton.Todisteet, joihin vastaaja ja tuomioistuin vetosivat, olivat riittämättömiä ja pelkkää spekulaatiota.
28.Tuomioistuin katsoo, että tuomioistuimen tarkastelemat tosiseikat olivat vain mahdollisuuksia, joita ei voitu rinnastaa ensisijaiseen todisteeseen tiedoksiannosta.
29. Tuomioistuimella ei näissä olosuhteissa ollut oikeutta tehdä johtopäätöksiä siitä, miten todennäköistä oli, että haaste oli annettu tiedoksi valittajalle.
30. Mielestäni tuomioistuin teki virheen todetessaan, miten todennäköistä oli, että haaste oli annettu tiedoksi valittajalle.
31.Valittajan oikeudenkäynnin jälkeistä tiedonantoa ei voida pitää todisteena haasteen tiedoksiannosta, koska se olisi spekulaatiota ja arvailua erityisesti siksi, että tiedonannossa viitataan aikaisempaan kirjeenvaihtoon valittajan ja vastapuolen asianajajien välillä, eikä valittajalle kirjoitettuja kirjeitä, joihin valittaja on vastannut, myöskään löydetty, eivätkä ne ole osa pöytäkirjaa.
32. Kun tämä tuomioistuin on ratkaissut tämän kysymyksen valittajan eduksi, kysymys vastaajalle esitetyn saatavan, velan tai muun vastaavan määrästä muuttuu akateemiseksi eikä sitä ole tarpeen käsitellä tässä tuomioistuimessa. Koska vastaaja ei pystynyt ylittämään ensimmäistäkään estettä todistaakseen, että haaste oli todella annettu valittajalle tiedoksi. Näin ollen katson, että annettu yksipuolinen tuomio ei ollut oikeudellisesti pätevä tuomio.
Ehdotan näin ollen, että annetaan seuraava määräys:
1. Valitus hyväksytään oikeudenkäyntikuluineen.
2. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys kumotaan ja korvataan seuraavalla määräyksellä:
3. Kantajan vaatimus 27.9.1996 annetun yksipuolisen tuomion vahvistamisesta hylätään oikeudenkäyntikuluineen.
_____________________________
MASIPA,T M
KORKEIMMAN TUOMIOISTUIMEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIOISTUIMEN TuomIOISTUIMEN TuomIOISTUIMEN TuomIOISTUIMEN TuomIOISTUIMEN TuomIOISTUIMEN TuomIOISTUIMEN TuomIOISTUIMEN TuomIOISTUIMEN TuomIOISTUIMEN TuomIOistujien tuomiot: PRETORIA