Seuraavat jutut
Toimittajan huomautus: Tämä artikkeli on alun perin ilmestynyt The Jakarta Globe -lehdessä.
Vähemmistö hallituksista pitää suojelualueiden, kuten kansallispuistojen, perustamista, joissa ihmisten läsnäolo on kielletty, parhaana keinona trooppisten metsien suojelemiseksi. Kun otetaan huomioon taloudelliset vaatimukset, yhteiskunnallinen paine maata kohtaan ja metsien suojelun kustannukset, suojelualueet tuskin koskaan muodostavat kuin pienen osan trooppisesta maisemasta.
Jotkut luonnonsuojelijat ehdottavat nyt suojelualueiden ja hakkuulupien yhdistämistä, jotta voidaan ylläpitää laajempia metsämaisemia kuin pelkillä suojelualueilla on mahdollista. Kun suojelualueiden lisäksi myönnetään hakkuulupia – luonnontilaisia metsäpalstoja, jotka on vuokrattu yrityksille luonnontilaisen puun korjuuta varten -, ne tarjoavat mahdollisuuden ylläpitää laajempia ja paremmin toisiinsa liittyviä metsämaisemia. Tämän lähestymistavan etuna on tulojen ja työpaikkojen luominen, minkä ansiosta suojelulle on luultavasti helpompi saada poliittista ja julkista tukea.
Hakkuutoimilupien sisällyttäminen metsien suojelustrategiaan on järkevää Indonesian kaltaisissa maissa, joissa suojelualueiden hallinnointi on edelleen heikkoa, joissa hallitus etsii taloudellisia mahdollisuuksia kansalleen, joissa suojelutoimien kiireellisyys on suuri ja joissa hakkuutoimiluvat ovat tosiasiassa eräänlaisia suojelualueita, koska niiden muuttaminen istutuksiksi on kielletty.
Puunkorjuu Indonesiassa sijaitsevilla hakkuutoimiluvilla on valikoivaa. Toimilupien hallinnoijat kaatavat vain kaupallisesti arvokkaita puita, joiden läpimitta on tiettyä läpimittaa suurempi, ja jättävät muut puut pystyyn pitkäaikaista uudistumista varten. Jokaiselta metsähehtaarilta poistetaan yleensä kahdesta kahteenkymmeneen puuta muutaman vuosikymmenen välein. Yleensä näin yli 90 prosenttia puista jää pystyyn, ja jäljelle jäävä kasvillisuus on tunnistettavasti metsää.
Valikoivalla hakkuulla ei ainoastaan ylläpidetä metsän rakennetta, vaan hakattu trooppinen metsä voi myös säilyä biologisesti rikkaana metsänä. Eräässä hiljattain tehdyssä maailmanlaajuisessa tutkimuksessa todettiin, että trooppisten metsien puunkorjuulla on suhteellisen suotuisia vaikutuksia biologiseen monimuotoisuuteen, koska 85-100 prosenttia nisäkkäiden, lintujen, selkärangattomien ja kasvien lajirikkaudesta säilyy kerran hakatuissa metsissä. Näin ollen näyttää siltä, että hakkuulupia voitaisiin käyttää suojelutoimenpiteenä Indonesian metsien suojelemiseksi. Näihin havaintoihin liittyy kuitenkin varoituksia.
Odotamme hakkuulupien ylläpitävän metsäpeitteisyyttä vain, jos niitä ei luokitella uudelleen öljypalmu- tai akaasiaistutuksiksi (paperimassa). Tämä on ratkaiseva seikka, sillä vaikka hakkuulupa-alueiden on virallisesti säilytettävä pysyvä metsäpeite, niiden luokitus on helposti muutettavissa. Esimerkiksi vuosien 2000 ja 2010 välisenä aikana Indonesian kansalliset hallitukset ja maakuntahallitukset luokittelivat 25 prosenttia Kalimantanissa luonnollista puunkorjuuta varten myönnetyistä alueista uudelleen öljypalmuviljelmiksi, mikä käytännössä laillisti metsäkadon.
Hakkuumetsät on myös jätetty pois hiljattain asetetusta metsäalueiden uusien viljelmien istutuskiellosta, joten niiden muuttaminen voi jatkua. Ei ole epäilystäkään siitä, että hakattujen metsien uudelleenluokittelua teollisuusistutuksiksi on helpottanut vallalla oleva käsitys, jonka mukaan hakatut metsät rinnastetaan ”huonontuneisiin” tai ”toissijaisiin” metsiin, jotka eivät ansaitse suojeluhuomiota.
Jos olisimme kiinnittäneet enemmän huomiota hakattujen metsien arvoon, suojeluhyötyjen määrä olisi saattanut olla vieläkin suurempi. Poliittisia päättäjiä, virkamiehiä ja toimilupahenkilöstöä olisi kannustettava olemaan ylpeitä hyvin hoidettujen hakattujen metsien arvosta ja niiden maailmanlaajuisista suojeluarvoista. Vuonna 2004 perustettiin 5 700 neliökilometrin laajuinen Sebangaun kansallispuisto, joka on 1990-luvulla hakattu alue, mutta jossa on Borneon suurin yhtenäinen orankipopulaatio, mikä osoittaa, että Indonesian hallitus tunnustaa hakattujen metsien arvon biologisen monimuotoisuuden säilyttämiselle. Hallituksen olisi mentävä pidemmälle tähän suuntaan ja nimettävä kaikki jäljellä olevat hakkuuluvat suojelualueiksi Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) suojelualueluokkaan VI kuuluviksi suojelualueiksi suojellakseen niitä uudelleenluokittelulta istutuksiksi.
World Database of Protected Areas -tietokannassa on monia esimerkkejä pysyvistä metsäaluevarauksista, joissa harjoitetaan lehtipuun ottoa. Esimerkiksi Kalimantanin hakkuulupien lisääminen nykyiseen suojelualueverkostoon lisäisi Kalimantanin pysyvästi suojeltua metsää 248 305 neliökilometrillä.
Kaikkien niiden hyötyjen vuoksi, joita plantaasiviljelmät tuovat ihmisille, kielteisten vaikutusten heikko huomioon ottaminen haittaa poliittista päätöksentekoa, joka maksimoisi indonesialaisten
Huonojen vaikutusten huomioon ottaminen haittaisi poliittista päätöksentekoa, joka maksimoisi indonesialaisten
Huonojen vaikutusten huomioon ottaminen edellyttäisi tuottajilta, hallituksilta ja luonnonsuojeluryhmittymiltä ajattelutavan muutosta, erityisesti siksi, että hallituksen politiikka ei tällä hetkellä takaa puulupauskohteille luonnontilaisen metsän pysyvää asemaa.
Siltikin tällainen päätös hyödyttäisi pitkällä aikavälillä luonnonvaraisia eläimiä ja metsien ekosysteemipalveluiden säilymistä, samalla kun metsien tulonmuodostus jatkuisi. Tällaisia muutoksia tarvitaan kestävien metsätalouskäytäntöjen aikaansaamiseksi, mikä on pitkään ollut metsätalousministeriön julkilausuttu tavoite; lisäksi tällaisella pysyvällä ja koskemattomalla metsätilalla olisi arvoa myös metsäkadosta ja metsien tilan heikkenemisestä aiheutuvien päästöjen vähentämisohjelmissa (Reducing Emissions from Deforestation and Forest Degradation, REDD+), joissa Indonesia saisi maksuja vähentyneestä metsien häviämisestä ja vahingoittumisesta.
Indonesian hallitus on ottanut askeleita hakattujen metsiensä pitkäaikaisen ylläpidon hyväksi. Tunnustaakseen hakkuulupien merkityksen biologiselle monimuotoisuudelle, taloudelliselle kehitykselle ja sosiaalisille pyrkimyksille hallitus käynnisti ekosysteemien ennallistamiskonseptin vuonna 2007. Ekosysteemin ennallistamislupa myönnetään yrityksille 60 vuodeksi, ja sitä voidaan jatkaa kerran 35 vuodella. Tavoitteena on, että raskaasti hakatut metsät voivat palauttaa potentiaalinsa tuottaa kaupallista puuta säilyttäen samalla ekosysteemipalvelujen vähimmäistason.
Aloite on kuitenkin lähtenyt hitaasti liikkeelle, ja vuoteen 2012 mennessä ekosysteemien ennallistamislisenssi oli myönnetty vain 1005 neliökilometrille kahdella alueella, mikä on noin 0,9 prosenttia Kalimantanin koko toimilupapinta-alasta.
Ekosysteemien ennallistamislisenssi oli myönnetty vain kahdelle alueelle – noin 0,9 prosentille Kalimantanin koko toimilupapinta-alasta.
Suurimpana esteenä hakattujen metsäpalstojen pysyvälle suojelemiselle Indonesiassa on öljypalvaviljelmien tarjoaman taloudellisen potentiaalin suuri määrä. Istutusten tuotto on paljon suurempi kuin luonnontilaisten metsien puunkorjuun tuotto. Hakattujen metsien muuttaminen istutuksiksi on lyhyellä aikavälillä taloudellisesti järkevää. Tällaista maankäytön muuttamista koskevassa poliittisessa päätöksenteossa saatetaan jättää huomiotta luonnonmetsien merkittävät arvot monien Kalimantanin asukkaiden hyvinvoinnille. Tämä ei koske ainoastaan näiden metsien läheisyydessä asuvia ihmisiä, vaan myös monia alajuoksulla ja rannikkoalueilla asuvia ihmisiä, jotka kärsivät kestämättömän maankäytön kielteisistä ympäristövaikutuksista (ilmansaasteet, lämpötilan nousu, tulvat jne.).
Kaikkien niiden hyötyjen vuoksi, joita plantaasiviljelmät tuovat ihmisille, kielteisten vaikutusten huono huomioon ottaminen haittaa poliittista päätöksentekoa, joka maksimoisi indonesialaisten hyvinvoinnin. Ottaen huomioon hakattujen (”toissijaisten”) metsien merkityksen biologisen monimuotoisuuden säilyttämiselle sekä yhteiskunnallisille pyrkimyksille ja sen suuren nopeuden, jolla nämä metsät luokitellaan uudelleen istutuksiksi, Indonesian kannattaisi minimoida luonnonmetsien muuttaminen istutuksiksi ja laajentaa metsien ennallistamismahdollisuuksia.
Toivomme, että jaat Metsäuutiset-sisältöä, jonka lisenssi on Creative Commons Nimeä-Ei-kaupallinen-Jaa-Jaa-arvo-samankaltainen -Lisenssi 4.0 Kansainvälinen -lisenssi 4.0 (CC BY-NC-SA 4.0). Tämä tarkoittaa, että voit vapaasti jakaa aineistoamme edelleen ei-kaupallisiin tarkoituksiin. Pyydämme vain, että annat Forests Newsille asianmukaisen kunnianosoituksen ja linkin alkuperäiseen Forests News -sisältöön, ilmoitat, jos muutoksia on tehty, ja levität osuutesi saman Creative Commons -lisenssin mukaisesti. Sinun on ilmoitettava Forests Newsille, jos julkaiset, painat uudelleen tai käytät uudelleen aineistoamme ottamalla yhteyttä osoitteeseen [email protected].
.