Tämä, ystäväni, on tarina remontista. Muutoksesta, joka tapahtui kahdesti. Tai no, kaksi ja puoli kertaa. Ymmärrätte kyllä, mitä tarkoitan. Olen rakastunut tähän maalattuun tiilitakkaan. Siinä on kontrastia, tekstuuria ja yksinkertaisuutta. Mutta se vaati hieman työtä päästäkseen tänne…
Ensin, älkää pelästykö jättimäistä reikää lattiassani! Se oli vain yksi askel matkalla kohti maalattua tiilitakkaa unelmieni makuuhuoneeseen. Katsos, tämä takka ei aina istunut makuuhuoneessani. Se oli kerran olohuoneessani. Ei, emme siirtäneet takkaa, vaan huoneen! (Tämä viesti saattaa sisältää affiliate-linkkejä. Tämä tarkoittaa, että jos päädyt tekemään ostoksen, mainostajat antavat minulle pienen prosenttiosuuden myynnistä, ilman mitään ylimääräisiä kustannuksia sinulle. Klikkaa tästä täydelliset tiedot).
Tänä päivänä taloni lakkasi olemasta minun taloni ja siitä tuli sen sijaan rakennusalue. Ja vaikka se saattaa kuulostaa hullulta – olin niin kovin iloinen nähdessäni tämän reiän lattiassani. Tämä reikä merkitsi upouuden portaikkoni paikkaa. (Jep, myös portaat siirrettiin). Entä tuo iso punainen ”X” kuvassani? Se merkitsee uuden makuuhuoneeni seinän paikkaa, mikä muuttaa ikuisesti talon tämän päädyn syrjäisestä olohuoneestamme viihtyisäksi makuuhuoneeksemme.
Seinät nousivat, ja tajusin, että kerran punatiilinen takkani ja valkoiseksi maalattu takkatulppa eivät enää riittäisi. Kaikki nyt pienemmässä, nyt himmeämmässä huoneessa muuttui hyvin oranssiksi, kun valo kimposi takasta. Lisäksi valkoinen takkani näytti oudon liian kuninkaalliselta hieman rauhallisempaan ja boho-henkisempään nukkumatilaamme.
mainitsinko, että vain vuotta aiemmin olin juuri saanut valmiiksi tämän takkauudistuksen? Saimme tuon muhkean takan (luonnollisen puun sävyisenä) autotallimyynnistä vain 100 dollarilla, ja käytimme tavallisia mäntylautoja rautakaupasta pystypilarien rakentamiseen ja lisäsimme hammaslistan. Tämä muodonmuutos ei koskaan päässyt blogiin, mutta voit nähdä sen varastavan valokeilan tässä -> joulublogihyppelyssä ja kotikierroksella. Olimme tyytyväisiä siihen, ja rakastin luonnollista tiiliäni… kunnes en rakastanutkaan.
Sisään riisumistarvikkeet. Aika saada tuo takkahuone takaisin alkuperäiseen värisävyynsä runsaalla kyynärpäänrasvalla (ja paljon stripperiä).
Minun työvälineeni vanhan maalin poistamiseen puusta…
- Stripperi
- Käsineet
- Scraper (ei kuvassa)
- Strippityynyt
- Dremel-työkalu
Levitä stripperi ja anna vaikuttaa, raaputa työkaluilla ja toista. (Muista käyttää turvallisuutta käsitellessäsi strippauskemikaaleja ja hävitä materiaalit ja jätteet paikallisten turvallisuus- ja ympäristövaatimusten mukaisesti).
Yllä oleva kuva on ensimmäisen käsittelyn jälkeen. Tässä vaiheessa on aina se hetki, jolloin kysyn itseltäni ”mihin oikein sotkeuduin”. Tiedän, että olen miettinyt tätä monta kertaa ja kirjoittanut tästä blogissani aiemminkin… mutta edelleen joudun näihin tilanteisiin. Mutta täytyy myöntää, että voitto on aina sen arvoinen!
Kolme syöttöä myöhemmin alamme näyttää jo aika hyvältä. Joka kerta lisäsin vähän stripparia ja annoin olla. Seuraavaksi ottaisin sen käsittelyyn kaapimeni, ja strippityynyt. Vihdoin oli aika kaivaa esiin luotettava Dremelini kaivaa jäljellä oleva maali pois takan veistetyistä yksityiskohdista. Toimii kuin rasvattu!
Työkalut maalattuun tiilitakkaan
- Maali (Tämä Behrin muuraus- ja stukkomaali on upea!)
- Moppitela (sopii karkeille pinnoille)
- Synteettinen maalisivellin
Kun takka oli puhdas, hioin sen hieman syvemmälle ja lisäsin tuoreen maalikerroksen. Takaisin alkuperäiseen kauneuteensa. Ja minä rakastin sitä. Nyt se superhelppo osuus… käydäänpäs nyt rujosti läpi tämän tiilen maalaaminen, jooko? Aistitko sarkasmia?
Varoitus! Tiilen maalaaminen ei ole lähelläkään seinän maalaamista. Käytin suurta moppitelaa, ja se sopi täydellisesti pintaan. Mutta laasti oli tappava. Tuo kaikki on tehty käsin, siveltimellä, ja noin 10 tuntia myöhemmin. Sain sen peitettyä. Kaikki 40 neliömetriä sitä. Mutta – jos käytät oikeaa maalia (Muurausmaali), se todella peittää hyvin, ja voit olla valmis yhdellä kertaa. Puh!
Tässä vaiheessa olin aika tyytyväinen. Kunnes meille ilmoitettiin, että takkamme oli käyttökelvoton ja että sääntöjen täyttämiseksi meidän olisi rakennettava pysyvästi estorakenne, jotta sitä ei voisi koskaan käyttää oikeilla palavilla hirsillä. Tämä on ”.5” niistä ”2.5” uudistuksista, jotka tämä pieni kaunotar sai.
Sisäkkeen rakentamiseen kuului mustien luukkujen ja kehyksen poistaminen takan edestä, mikä paljasti lisää tiiltä. Aika ottaa taas maalipurkki esiin! Onneksi tähän pätkään ei tarvinnut puuttua paljoa. Mutta entä tuo reikä?
Päädyimme rakentamaan tämän uskomattoman takkasisäkkeen tontillamme olevasta koivusta saaduista puuviipaleista. Ja se todellakin tarvitsee ihan oman postauksensa, joten lupaan kertoa, miten loimme tämän kaunottaren todella pian. (*UPDATE*: Katso puuviipaleista tehty takkasisustus, miten se tehdään täällä!) Sillä välin olen kuitenkin niin onnellinen, että pieni takkamme on valmis. Se on seesteinen, se on rohkea ja se sopii makuuhuoneeseemme sata kertaa paremmin kuin ”vanha” olisi ikinä sopinut.
^Tämä näkymä^ on se, mitä näen, kun pakotan silmäni auki joka aamu. Ei yhtään hassumpi. Sanoisin, että se on aika uskomaton näky aloittaa päiväni vakavalla positiivisuudella.
Yksi nurkka huoneesta on ainakin valmis. Ja, nukumme nykyään oikeasti myös hyväuskoisessa sängyssä (5 kuukauden hyttielämän jälkeen lattialla olevalla patjalla). Joten – sanoisin, että huoneessa on tapahtunut todellista edistystä… buuuuuut… ei tarpeeksi, jotta voisin näyttää muita kulmia tilassa, ainakaan vielä – (mutta voitte vakoilla uusia vuodevaatteitani tässä kuvassa).
Katsotaanpa vielä kerran tuota viihtyisää viimeisteltyä nurkkaa, jooko. Vedä syvään henkeä ja päästä ulos iso ”Ahhhhhhh”. Sillä juuri sellaiselta tämä maalattu tiilitakka saa minut tuntemaan.
