Freud ja tajuton mieli

Freud ja tajuton mieli

By Dr. Saul McLeod, julkaistu 2009, päivitetty 2015

Sigmund Freud ei varsinaisesti keksinyt ajatusta tietoisen ja tiedostamattoman mielen välisestä suhteesta, mutta hän oli varmasti vastuussa siitä, että se tuli suosituksi, ja tämä oli yksi hänen tärkeimmistä panoksistaan psykologiaan.

Freud (1900, 1905) kehitti mielen topografisen mallin, jossa hän kuvasi mielen rakenteen ja toiminnan piirteitä. Freud käytti jäävuoren analogiaa kuvaamaan mielen kolmea tasoa.

Freud (1915) kuvasi tietoisen mielen, joka koostuu kaikista tietoisistamme psyykkisistä prosesseista ja jota pidetään jäävuoren huippuna. Voit esimerkiksi tuntea tällä hetkellä janoa ja päättää hakea juotavaa.

Tietoisuuden esiaste sisältää ajatuksia ja tunteita, joista ihminen ei ole tällä hetkellä tietoinen, mutta jotka voidaan helposti tuoda tietoisuuteen (1924). Se on olemassa juuri tietoisuuden tason alapuolella, ennen tiedostamatonta mieltä. Esitietoinen on kuin psyykkinen odotushuone, jossa ajatukset pysyvät, kunnes ne ”onnistuvat herättämään tietoisen katseen” (Freud, 1924, s. 306).

Tätä tarkoitamme jokapäiväisessä kielenkäytössämme sanalla käytettävissä oleva muisti. Et esimerkiksi tällä hetkellä ajattele matkapuhelinnumeroasi, mutta nyt kun se mainitaan, voit palauttaa sen mieleesi helposti.

Leudot tunnekokemukset voivat olla esitietoisessa, mutta joskus traumaattiset ja voimakkaat negatiiviset tunteet on tukahdutettu eikä niitä siten ole saatavilla esitietoisessa.

Viimeiseksi tiedostamaton mieli käsittää psyykkiset prosessit, jotka eivät ole tietoisuuden saavutettavissa, mutta jotka vaikuttavat tuomioihin, tunteisiin tai käyttäytymiseen (Wilson, 2002).

Freudin (1915) mukaan tiedostamaton mieli on ihmisen käyttäytymisen ensisijainen lähde. Jäävuoren tavoin mielen tärkein osa on se osa, jota ei voi nähdä.

Tunteisiimme, motiiveihimme ja päätöksiimme vaikuttavat itse asiassa voimakkaasti aiemmat kokemuksemme, ja ne on tallennettu tiedostamattomaan.

Freud sovelsi näitä kolmea järjestelmää persoonallisuuden eli psyyken rakenteeseensa – id, ego ja superego. Tässä id:tä pidetään täysin tiedostamattomana, kun taas egolla ja superegolla on tietoisia, esitietoisia ja tiedostamattomia puolia.

Tietämätön mieli

Tietämätön mieli

Vaikka olemme täysin tietoisia siitä, mitä tietoisessa mielessä tapahtuu, meillä ei ole aavistustakaan siitä, millaista informaatiota on varastoituna tiedostamattomaan mieleen.

Tietämätön sisältää kaikenlaista merkittävää ja häiritsevää materiaalia, joka meidän on pidettävä tietoisuuden ulkopuolella, koska ne ovat liian uhkaavia, jotta voisimme tunnustaa ne täysin.

Tietämätön mieli toimii varastona, primitiivisten toiveiden ja impulssin ”kattilana”, jota esitietoinen alue pitää aisoissa ja välittää. Esimerkiksi Freud (1915) havaitsi, että jotkin tapahtumat ja toiveet olivat usein liian pelottavia tai kivuliaita hänen potilailleen tunnustettavaksi, ja hän uskoi, että tällainen tieto oli lukittuna tiedostamattomaan mieleen. Tämä voi tapahtua tukahduttamisprosessin kautta.

Tietämätön mieli sisältää biologisesti perustuvia vaistojamme (eros ja thanatos) primitiivisiä sukupuoli- ja aggressiivisia haluja varten (Freud, 1915). Freud väitti, että primitiiviset halumme eivät useinkaan saavuta tietoisuutta, koska rationaalinen, tietoinen minämme ei hyväksy niitä.

Ihmiset käyttävät erilaisia puolustusmekanismeja (kuten tukahduttamista) välttääkseen tietämästä, mitkä ovat heidän tiedostamattomia motiivejaan ja tunteitaan.

Freud (1915) korosti tiedostamattoman mielen merkitystä, ja freudilaisen teorian ensisijainen perusolettamus on se, että tiedostamaton mieli ohjaa käyttäytymistä suuremmassa mittakaavassa, kuin mitä ihmiset olettavat. Psykoanalyysin tavoitteena onkin paljastaa tällaisten puolustusmekanismien käyttö ja tehdä siten tiedostamaton tietoiseksi.

Freud uskoi, että tiedostamattoman vaikutukset paljastuvat monin eri tavoin, muun muassa unissa ja lipsahduksissa, jotka nykyään tunnetaan yleisesti ”freudilaisina lipsahduksina”. Freud (1920) antoi esimerkin tällaisesta lipsahduksesta, kun eräs brittiläinen parlamentin jäsen viittasi kollegaansa, johon hän oli ärsyyntynyt, ”kunnialliseksi jäseneksi helvetistä” eikä Hullista.

Kriittinen arviointi

Kriittinen arviointi

Alun perin psykologiassa suhtauduttiin epäilevästi ajatukseen, jonka mukaan psyykkiset prosessit toimisivat tiedostamattomalla tasolla. Muille tieteelliseen lähestymistapaansa päättäväisesti suhtautuville psykologeille (esim. behavioristeille) tiedostamattoman mielen käsite on osoittautunut huomattavan turhautumisen lähteeksi, koska se uhmaa objektiivista kuvausta ja sitä on äärimmäisen vaikea objektiivisesti testata tai mitata.

Kuilu psykologian ja psykoanalyysin välillä on kuitenkin kaventunut, ja tiedostamattoman käsite on nykyään psykologian tärkeä painopistealue. Esimerkiksi kognitiivinen psykologia on tunnistanut tiedostamattomia prosesseja, kuten proseduraalinen muisti (Tulving, 1972), automaattinen prosessointi (Bargh & Chartrand, 1999; Stroop, 1935), ja sosiaalipsykologia on osoittanut implisiittisen prosessoinnin merkityksen (Greenwald & Banaji, 1995). Tällaiset empiiriset havainnot ovat osoittaneet tiedostamattomien prosessien roolin ihmisen käyttäytymisessä.

Psykologian empiirinen tutkimus on kuitenkin paljastanut freudilaisen teorian rajallisuuden tiedostamattoman mielen suhteen, eikä nykyaikainen käsitys ”mukautuvasta tiedostamattomasta” (Wilson, 2004) ole sama kuin psykoanalyyttinen käsitys.

Freud (1915) on itse asiassa aliarvioinut tiedostamattoman merkityksen, ja jäävuori-analogiaa ajatellen veden alla on paljon suurempi osa mieltä. Mieli toimii tehokkaimmin siirtämällä huomattavan osan korkeatasoisesta, hienostuneesta prosessoinnista alitajuntaan.

Siinä missä Freud (1915) piti alitajuntaa yhtenä kokonaisuutena, psykologia ymmärtää nykyään mielen koostuvan kokoelmasta moduuleja, jotka ovat kehittyneet ajan kuluessa ja toimivat tietoisuuden ulkopuolella.

Esimerkiksi universaali kielioppi (Chomsky, 1972) on alitajuinen kieliprosessori, jonka avulla voimme päättää, onko lause oikein muodostettu. Tästä moduulista erillään on kykymme tunnistaa kasvot nopeasti ja tehokkaasti, mikä havainnollistaa, miten tiedostamattomat moduulit toimivat itsenäisesti.

Loppujen lopuksi, kun Freud uskoi, että primitiiviset halut pysyivät tiedostamattomina suojellakseen yksilöitä ahdistuksen kokemukselta, nykyaikainen näkemys adaptiivisesta tiedostamattomasta on, että suurin osa tiedonkäsittelystä sijaitsee tietoisuuden ulkopuolella tehokkuuden eikä tukahduttamisen vuoksi (Wilson, 2004).

APA Style References

Bargh, J. A., & Chartrand, T. L. (1999). Olemisen sietämätön automaattisuus. American psychologist, 54(7), 462.

Chomsky, N. (1972). Kieli ja mieli. New York: Harcourt Brace Jovanovich.

Freud, S. (1915). Alitajunta. SE, 14: 159-204.

Freud, S. (1924). Yleinen johdatus psykoanalyysiin, trans. Joan Riviere.

Greenwald, A. G., & Banaji, M. R. (1995). Implisiittinen sosiaalinen kognitio: asenteet, itsetunto ja stereotypiat. Psychological review, 102(1), 4.

Stroop, J. R. (1935). Tutkimuksia interferenssistä sarjamuotoisissa verbaalisissa reaktioissa. Journal of experimental psychology, 18(6), 643.

Tulving, E. (1972). Episodinen ja semanttinen muisti. Teoksessa E. Tulving & W. Donaldson (toim.), Organization of Memory, (s. 381-403). New York: Academic Press.

Wilson, T. D. (2004). Vieraita itsellemme. Harvard University Press.