Kilpirauhasen toimintahäiriöt ovat yleisiä pediatriassa. Kilpirauhasen toimintaa mittaavat testit ovat laajalti saatavilla ja niitä tilataan usein lasten terveydenhuollossa. Tämä johtuu joskus kilpirauhassairauden yleisistä merkeistä tai oireista. Aivan liian usein syynä ovat potilaat ja heidän vanhempansa, jotka pyytävät kilpirauhastestejä epäspesifisten oireiden, kuten väsymyksen, lihavuuden tai suvussa esiintyvien kilpirauhassairauksien vuoksi. Päätös kilpirauhaskokeiden määräämisestä ja siitä, mikä tai mitkä kilpirauhasen toimintaa mittaavat testit tilataan, vaatii huolellista harkintaa sen sijaan, että jokaiselle potilaalle tehtäisiin refleksinomainen ”kilpirauhaspaneeli”. Kilpirauhasta stimuloiva hormoni (TSH) on sopivin yksittäinen kilpirauhasen toimintakoe, kun seulotaan lasten ja nuorten kilpirauhasen toimintahäiriöitä. Useampien testien lisääminen lisää vain todennäköisyyttä, että löydetään pieni (ja usein merkityksetön) poikkeavuus. Nämä satunnaiset poikkeavuudet voivat aiheuttaa ahdistusta vanhemmille ja lapselle, ja ne johtavat yleensä lisäkokeisiin, lähetteeseen lasten endokrinologille ja lisäkustannuksiin. Tämän katsauksen tarkoituksena on opastaa lasten perusterveydenhuollon palveluntarjoajaa valitsemaan sopiva(t) seulontatesti(t) lasten ja nuorten hankittujen kilpirauhasen toimintahäiriöiden varalta sekä tulkitsemaan testiä (testejä) oikein. Painopiste on ”lievästi” epänormaalissa kilpirauhasen seulontatestissä. Tarkasteltavia kilpirauhaskokeita ovat TSH, (vapaa) T4, (vapaa) T3 ja kilpirauhasvasta-aineet. Lopuksi tämän katsauksen tarkoituksena on ohjata päätöksiä seurannasta, lisätesteistä ja syistä, joiden perusteella heidät voidaan ohjata lasten endokrinologin vastaanotolle. Synnynnäistä kilpirauhasen vajaatoimintaa, mukaan lukien valtion vastasyntyneiden seulonnan poikkeavuudet, ei käsitellä.