Albert Camus’n romaani ”Muukalainen” kertoo Meursault’sta ja siitä, miten hän on ”muukalainen” yhteiskunnassa. Yleisö on oppinut tuntemaan hänet murhaajana, joka tapauksessa hän murhasi arabin. Mutta se, mitä yleisö ei ymmärrä hänestä, on hänen tunteettomuutensa ihmisen tappamista kohtaan, ja vaikka sen ei pitäisi kuulua tapaukseen, Meursault’n surun epäonnistuminen kuolleen äitinsä arkun äärellä. Yhteiskunta ei ymmärrä hänen eksistentialistisia uskomuksiaan. Hänen eksistentialistiset uskomuksensa saavat hänet uskomaan, ettei hänen elämällään ole merkitystä. Meursault’n maalaisjärki on, että kaikki kuolevat lopulta, eikä heidän elämällään lopulta ole merkitystä. Meursault on yhteiskunnalle ”muukalainen” ja absurdi, koska hän ei osoita mitään tunteita, hänellä ei ole mitään merkitystä elämälleen, ja hänen ainoa varmuutensa ja takuunsa on kuolema. Lähteet, joita esseessä käytetään, ovat Victor Brombertin ”Camus and the Novel of the ”Absurd””, Alan Gulletten ”Death and Absurdism in Camus’s The Stranger”, ”The Stranger Theme Philosophical Viewpoints: The Absurd” by Shmoop Editorial Team, ”Psychological Interpretation of the Novel The Stranger by Camus” by R. Gnanasekaran, ja Albert Camus’n romaani ”The Stranger”.
Meursault poikkeaa yhteiskunnasta henkisesti ja emotionaalisesti, eikä yhteiskunta edes näe häntä elävänä olentona tavoilla, joilla hän osoittaa tunteettomia piirteitään. Meursault ei koskaan surrut äitiään tämän hautajaisissa eikä suostunut näkemään hänen ruumistaan arkussa. ”Koska hän on uskollinen uskolleen, yhteiskunta tuomitsee Meursault’n hirviöksi ja tuomitsee hänet kuolemaan.” Tämä osoittaa, kuinka paljon yhteiskunta ei ole ymmärtänyt hänen tunteitaan. Meursault ei osoita tunteita, koska hänellä ei ole mitään merkitystä elämälle. Hän ei tunne, että hänen elämällään olisi valtavasti merkitystä maailmassa, kuten ei myöskään arabilla, jonka hän tappoi. Meursault ei tunne minkäänlaista katumusta murhasta, vaan häntä ärsyttää enemmänkin se, että hän tappoi ihmisen ja siitä tehdään niin suuri juttu. Häntä ärsyttää ja vaivaa tuomioprosessi, se, että oikeus on mennyt aiheen vierestä todistaessaan häntä, ja se, että valamiehistö ei voinut nähdä häntä yksinkertaisena miehenä, jolla oli vain vähän tarpeita elämässään. On sääli, että koko prosessista keksittiin niin suuri juttu, mutta itse asiassa murhaaminen oli ja on edelleen suuri juttu. Camus sai sen näyttämään siltä, että kaikki huomio Meursault’ta kohtaan oli osittain ärsyttävää, ja koska hän tunnusti syyllisyytensä ja kaikki todisteet viittasivat häneen, hänen pitäisi istua vankilassa murhasta kuten kaikkien muidenkin. Kun valamiehistö ja oikeus saavat selville, että hänen äitinsä kuoli hiljattain eikä hän surrut häntä ”normaalin ihmisen” tavoin, he sanovat: ”Heillä oli edessään alhaisin rikos, rikos, jonka teki vielä pahemmaksi se, että he olivat tekemisissä hirviön, moraalittoman miehen kanssa.” . Se, että oikeus ja valamiehistö pitivät Meursault’ta ”hirviönä” ja ”moraalittomana miehenä”, on osittain totta, mutta myös osittain epätotta. Ottaen huomioon, että Meursault on absurdismin kannattaja, hänen elämänsä mielekkyyden puute aiheuttaa sen, että hänellä on vähemmän moraalia kuin ”tavallisella” ihmisellä. Meursault on ”muukalainen” yhteiskunnassa, jossa yhteiskunta ei ymmärrä, että hän ei ole hirviö, vaan pelkistetty ihminen, jolla on vähän tarpeita ja jolla on erilainen moraali kuin kaikilla muilla, jotka eivät tiedä, miten hän ajattelee. Meursault on mies, jonka mielestä yhden ihmisen elämä ei muuta koko maailmankaikkeutta ja vaikuta kaikkiin eläviin ihmisiin.
Kaiken kaikkiaan Meursault on erilainen kuin yhteiskunta, koska hänellä ei ole tunteita ja hänellä on erilainen moraali.
Meursault kertoo selkeästi uskomuksistaan ja siitä, kuinka elämällä ei lopulta ole mitään merkitystä. Hän ei käyttäydy kuin välittäisi aiheista, joiden pitäisi olla hänelle tärkeitä, kuten Marie, hänen tyttöystävänsä, joka ehdotti, että heidän pitäisi mennä naimisiin, ja hänen vastauksensa oli: ”Sanoin, ettei sillä ole minulle mitään väliä ja että voimme mennä naimisiin, jos hän haluaa”. . Meursault’n motivaation puute parantaa itseään ja elämäänsä on hämmästyttävää. ”Elämässä ei ole totuutta, ei varmuutta eikä horjumattomia, suhteettomia lakeja – eikä ole mitään järkeä tavoitella tällaisia mahdottomuuksia.” On hyvin haastavaa ymmärtää, että joku voi olla niin piittaamaton itsestään ja muista, mutta tällaista on absurdistin elämä; ei välitä mistään, eikä ole päättäväinen pyrkimys menestyä tai parantaa omaa elämäänsä. Sen lisäksi, että Meursault’lla ei ole merkitystä elämälleen, hän kieltäytyy Jumalan olemassaolosta, jopa sen jälkeen kun hänet on tuomittu teloitettavaksi. ”Minulla oli vain vähän aikaa jäljellä, enkä halunnut tuhlata sitä Jumalaan.” . Meursault’n logiikka saa hänet uskomaan, ettei Jumalaa ole olemassa, ja jos olisi, Hän olisi jo johdattanut hänet ymmärtämään elämää ja hänen rooliaan yhteiskunnassa. Meursault ei kuitenkaan ole löytänyt mitään uskontoa, joka lohduttaisi häntä ennen kuolemaa, vaan hän jää ajatustensa ja toivon varaan elää toinen päivä, kunnes väistämätön kuolema saapuu. Hänen ja kaikkien muidenkin elämä on Meursault’lle merkityksetöntä, sillä hänelle ei teloituksensa jälkeen muisteta yksinkertaista ihmistä, vaan kylmäveristä murhaajaa, jolla ei ole tunteita eikä tuntemuksia. Meursault’lla ei ole mitään merkitystä elämälle, eikä hän ymmärrä ympärillään olevien muiden elämien merkitystä.
Ainoa varmuus, joka Meursault’lla on ja josta hän pitää kiinni, on se, että kaikki lopulta kuolevat. Tämän tietäminen lohduttaa häntä, koska hän ainakin tietää, miten ja milloin hän kuolee. ”Mutta minä olin varma itsestäni, kaikesta, varmempi kuin hän voisi koskaan olla, varma elämästäni ja varma kuolemastani, joka minua odotti.” . Meursault on varma menneisyydestään, nykyisyydestään ja tulevaisuudestaan, toisin kuin pappi, johon hän vertaa itseään, joka ei tiedä milloin tai miten hän kuolee. Meursault’n tarkoitus tässä lainauksessa on sanoa, että ainakaan hänen kuolemansa ei ole mysteeri, kuten niin monien muiden istuvien ankkojen, jotka odottavat kuolemaansa tästä maailmasta. Meursault kieltäytyy kääntymästä Jumalan puoleen elämänsä viimeisinä tunteina papin yrityksistä huolimatta, mutta sen sijaan hän käy läpi ajatuksiaan ja muistojaan pohtimalla menneisyyttä lohduttaakseen lähestyvää loppuaan sellaisena kuin hän sen tuntee. Hän miettii, kuinka paljon hänellä on ikävä Mariea, hän ymmärtää vihdoin, miksi hänen äitinsä otti sulhasen niin lähellä omaa kuolemaansa, ja hän toivoo, että teloitustilaisuudessa häntä tervehtisi valtava ja vihaava väkijoukko, jotta hän ainakin menehtyisi ryminällä ja hänet muistettaisiin jostakin.
”Ajatus kuolemasta saa ihmisen tiedostamaan elämänsä, elollisen olemuksensa – sen, mikä on katoavaista ja joka jonain päivänä päättyy. Kun tätä elinvoimaisuutta arvostaa, tuntee itsensä vapaaksi – sillä ei ole mitään kiirettä tehdä jotain tekoa, joka kumoaa kuoleman mahdollisuuden, koska sellaista tekoa ei näet ole. Tässä mielessä kaikki inhimillinen toiminta on absurdia, ja todellista vapautta on olla tietoinen elämästä oikeastaan ja kokonaan, sen kauneudesta ja tuskasta.” [Gullette, Alan. ”Kuolema ja absurdismi Camusin muukalaisessa”. Tennessee-Knoxvillen yliopisto, kevät 1997.
Meursault, joka on jäänyt yksin ajatustensa kanssa, miettii elämäänsä ja saa ”todellisen vapauden” olla tietoinen elämästä kokonaisuutena. Hän on ajatuksiinsa uppoutuneena kuluttamassa aikaa, kun hän ei pystynyt nukkumaan, miettimässä rantaa ja sitä, kuinka kaunis se oli ennen kuin hän murhasi arabin, ja miettimässä sitä, kuinka kaunis Marie on ja mitä hän tekisi nähdäkseen hänet vielä viimeisen kerran. Meursault tuntee itsensä vapaaksi, koska ei ole kiire muuttua, kuoleeko hän vai ei. Hänen kuolemansa on kiveen hakattu ja hänen kuolinvuoteensa on jo katettu hänelle. Yllä olevassa lainauksessa todetaan, että ”kaikki inhimillinen toiminta on absurdia”, ja sitä voidaan helposti verrata Meursault’n uskomuksiin siitä, että hänellä ei ole mitään merkitystä elämälle eikä motivaation syytä. Hän on ”tietoinen elämästä sen todellisuudessa ja täydellisesti”, mikä tarkoittaa, että hän tietää elämän täyden merkityksen ja ymmärryksen. ”Kauneudessaan ja tuskassaan” sanoo, että elämässä on ylä- ja alamäet. On kauniita maisemia, kuten auringonnousu tai -lasku, tai ehkä jopa tähtien etsiminen. Mutta on myös kipua, johon kuuluvat kuolema ja tunteet, huonosti menneet hyvät päivät. Meursault kyllä mainitsee ja huomaa kauniit maisemat ja kuvaa niitä lukijoille. Pelkkä kauneuden näkeminen saattoi tehdä hänen pelkistetyn mielensä onnelliseksi. Kuolema on hänelle vain yksi ihminen vähemmän, josta pitää huolehtia tässä maailmassa. Sillä ei ollut merkitystä, jäivätkö he henkiin vai eivät. Omien ajatustensa varaan jääminen antoi Meursault’lle paljon aikaa pohtia kokemuksiaan ja elämäänsä. Meursault’lle ei ole enää taattu onnea kuten silloin, kun hän oli vapaa mies tekemään omia valintojaan. Ollessaan tietoinen omasta kuolemastaan hän oppi vaalimaan sitä ainoana ja viimeisenä takeena elämässään.
Meursault on yhteiskunnalle vieras ja itselleen absurdi. Hän ei ole vain muukalainen yhteiskunnalle vaan muukalainen myös itselleen siinä mielessä, että hän ei edes ymmärrä omia tunteitaan tai sitä, miksi hän on tehnyt tiettyjä valintoja. Mutta juuri se tekee hänestä absurdistin. Meursault on omassa mielessään yksinkertainen mies, jolla on vain vähän tarpeita, mutta yhteiskunta näkee hänet tunteettomana, merkityksettömänä hirviönä, joka oppii vaalimaan ainoaa takuutaan; kuolemaa. Lukijana tuntui, että Camus leikki yleisön tunteilla. Se saa yleisön haluamaan osoittaa tunteita korvatakseen romaanin tunteiden puutteen. Tällaisen fiiliksen saaminen lukijana voisi saada kenet tahansa haluamaan, ettei klassista romaania koskaan laskisi pois. Kirjaan kirjoitetut ajatukset ovat kiehtovia ja mielenkiintoisia tutkia ja miettiä syvällisesti, kun otetaan huomioon, että Meursault on niin tavallinen hahmo, mutta erilainen tavalla, johon vain lukijat voivat mahdollisesti liittyä. Kirjailija tuo esille, että Meursault on erilainen kuin yhteiskunta, ulkopuolinen ja muukalainen.
Camus osoittaa, että Meursault eroaa yhteiskunnasta emotionaalisesti, hänellä ei ole merkitystä elämälleen ja hän on varma omasta kuolemastaan.
Sitaatit:
Brombert, Victor. ”Camus and the Novel of the ”Absurd” JSTOR. Yale University Press, n.d. Web. Nov.-Dec. 2016. .
Gullette, Alan. ”Death and Absurdism in Camus’s The Stranger by Alan Gullette”. Death and Absurdism in Camus’s The Stranger by Alan Gullette. N.p., n.d. Web. 21 Nov. 2016. .
Shmoop Editorial Team. ”The Stranger -teema filosofisista näkökulmista: The Absurd.” Shmoop.com. Shmoop University, Inc. 11.11.2008. Web. 21 Nov. 2016. .