Normaali sepelvaltimotauti näkyy 20-30 %:ssa sepelvaltimoiden sepelvaltimotutkimuksista, jotka tehdään potilaille, joilla on rintakipua ja/tai positiivisia ei-invasiivisia kardiologisia testejä. Yksinkertainen selitys tälle tosiasialle on sellaisten sairauksien esiintyminen, jotka voivat vaikuttaa sepelvaltimoiden perfuusioon pääsepelvaltimoiden läpimitasta riippumattomalla mekanismilla. Yksi niistä on gastroesofageaalinen refluksitauti (GERD). GERD-oireita esiintyy noin 30-40 prosentilla väestöstä, kun taas ei-fysiologista refluksitautia esiintyy 50-65-85 prosentilla sepelvaltimotautipotilaista. Tämä tarkoittaa, että GERD on kaksi kertaa yleisempi CHD-potilailla kuin väestössä yleensä. Yksi selitys gastroesofageaalisen refluksin lisääntyneelle esiintyvyydelle CHD-potilailla on kardiologisten sairauksien hoidossa käytettävien lääkkeiden haittavaikutus. Lisäksi yksi mahdollisista mekanismeista, jotka selittävät ruokatorven häiriön vaikutusta sepelvaltimoiden hipoperfuusion ilmaantumiseen, voi olla niiden toimintojen yhteinen neurologinen ohjaus. Siihen liittyy kolme näkökohtaa: vagusrefleksit (ruokatorvi-sydänrefleksi), autonomisen hermoston tasapainon häiriöt ja viskeraalisen kivun havaitsemiskynnyksen muutokset. Viskeraalinen refleksi voi yhdistää GERD:n ja CHD:n noidankehän mekanismilla: happo gastroesofageaalinen refluksi vagaalisen refleksin kautta voi aiheuttaa sepelvaltimoiden hipoperfuusion, ja kardiomyosyyttien anaerobisen aineenvaihdunnan tuotteet voivat aiheuttaa ruokatorven alemman sulkijalihaksen relaksaatiota helpottaen refluksia. GERD:n ja CHD:n yhdistävä lisämekanismi on Helicobacter pylori -infektion aiheuttama tulehdus. Ruoansulatuskanavan patologian ja evoluution sekä ateroskleroosin etenemisen ja komplikaatioiden välinen yhteys sekä kliinisten oireiden samankaltaisuus edellyttävät rintakivun syiden tarkkaa diagnosointia ja varovaisuutta laboratoriotutkimusten tulosten tulkinnassa.