Svjatoslav I (n. 942-972), Kiovan Igorin ja Olgan poika, mainitaan venäläisessä primäärikronikassa synnynnäisenä soturina, urheana ja urheana sotilaana. Toisin kuin hänen äitinsä Olga, joka kääntyi ortodoksiseen kristinuskoon Bysantin keisari Konstantinus Porphyrogenituksen hovissa, Svjatoslav pysyi pakanana säilyttääkseen soturiensa kunnioituksen ja uskollisuuden.
Svjatoslavin vuosikymmenen kestäneen valtakauden aikana Kiovan Rus’ laajeni Volgan jokilaaksoon, Pontikan aroille ja Balkanille, ja pääkaupunki siirtyi Kiovasta Perejaslavetsiin Tonavan suulle. Vaikka Svjatoslav ei lopulta onnistunut tavoitteessaan valloittaa Tsar’grad (slaaviksi Konstantinopoli), hän oli elämänsä loppuun mennessä laajentanut Kiovan Rusin Euroopan suurimmaksi valtioksi.
Svjatoslav valmistui Lancerayn toimesta vuonna 1886, ja se oli yksi taiteilijan viimeisistä töistä ennen hänen kuolemaansa. Svjatoslav osoittautui heti suosituksi, ja se on ollut mukana lukuisissa näyttelyissä viime vuosisadan aikana. On esitetty, että Svjatoslavin pronssivalokset lahjoitettiin erityisen ansioituneille sotilasjohtajille tai rykmenteille.
Samankaltainen pronssimalli on osa Moskovan valtion historiallisessa museossa. Tästä ja alkuperäisestä vahamallista ks. L.A. Dementieva, op. cit., Moskova, 2011, s. 266-287, nro 130. Vastaavat mallit myytiin Sotheby’sissa Lontoossa 12.6.2008, erä 686, ja Christie’sissä Lontoossa 30.11.2015, erä 362.
.