OBJECTIVES: Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli määrittää 75 gramman glukoosin sietokokeen arvojen jakauma raskauden aikana ja määritellä glukoosi-intoleranssi äidin glukoosiarvojen ja vastasyntyneen makrosomian välisen yhteyden perusteella.
TUTKIMUKSEN JÄRJESTÄMINEN: Kaikkiaan 3505:lle valitsemattomalle raskaana olevalle naiselle tehtiin 75 gramman kahden tunnin glukoosin sietotesti. Ruokavaliota tai insuliinihoitoa tarjottiin vain potilaille, joiden plasman paastoglukoosiarvo oli ≥ 105 mg/dl tai 2 tunnin glukoosirasituksen jälkeinen arvo ≥ 200 mg/dl. Glukoosipitoisuuksien ja syntymäpainojen välisten suhteiden laskemiseen käytettiin 36-42 raskausviikolla syntyneiden elävänä syntyneiden yksisikiöisten lasten syntymäpainoja, joiden äitien plasman paastoglukoosipitoisuus oli < 105 mg/dl ja glukoosikuormituksen jälkeinen 2 tunnin arvo < 200 mg/dl.
TULOKSET: Raskausviikoilla 24-28 plasman glukoosiarvojen keskiarvo ja SD olivat paastoarvo 83,6 (8,9) mg/dl, 1 tunnin 128,4 (32,9) mg/dl ja 2 tunnin 108,4 (24,8) mg/dl. Moninkertaisessa logistisessa regressiomallissa tilastollisesti merkitsevästi makrosomiaan yhteydessä oleviksi tekijöiksi havaittiin äidin rotu, pariteetti, raskautta edeltävä painoindeksi, painonnousu, raskausikä testauksen yhteydessä, plasman paastoglukoosipitoisuus ja 2 tunnin jälkeinen glukoosirasitusarvo. Äidin glukoosiarvojen ja syntymäpainon prosenttiosuuksien välillä havaittiin positiivinen yhteys. Kliinisesti merkityksellisiä glukoosin kynnysarvoja suhteessa syntymäpainoon tai makrosomiaan ei löytynyt.
YHTEENVETO: Koska glukoosin sietokykytestin arvojen ja kliinisen lopputuloksen välillä ei ole merkityksellistä kynnysarvosuhdetta, raskausdiabeteksen määritelmäkriteerit laaditaan todennäköisesti konsensuksen perusteella.