Kannattaa käyttää 200 mg mifepristonia ja 400 mcg misoprostolia lääkkeellisenä raskaudenkeskeytyksenä yhtä todennäköisesti keskeyttää varhaisraskaus kuin hoito, jossa käytetään samaa annosta misoprostolia ja 600 mg mifepristonia. Maailmanlaajuisesti 17 keskuksessa tehdyssä hoidon tehoa koskevassa tutkimuksessa 89 prosenttia pienemmällä mifepristoniannoksella hoidetuista naisista ja 88 prosenttia suuremmalla lääkeannoksella hoidetuista naisista sai aikaan täydellisen raskaudenkeskeytyksen.1 Kummassakin ryhmässä niiden naisten osuus, jotka kokivat haittavaikutuksia, kuten alavatsakipua, pahoinvointia, oksentelua ja ripulia, oli samanlainen. Molempien hoitomuotojen onnistuminen oli yhteydessä raskausikään: Raskauden jatkumisen riski oli yli kaksi kertaa suurempi niillä naisilla, jotka saivat hoitoa 4-5 viikkoa kuukautisten odotetun ajankohdan jälkeen, kuin niillä naisilla, jotka saivat hoitoa enintään 15 päivää kuukautisten poisjäämisen jälkeen.
Naiset olivat oikeutettuja osallistumaan tutkimukseen, jos heillä oli positiivinen raskaustesti, he olivat terveitä, heillä oli aiemmin ollut säännölliset kuukautiset ja heidän kuukautistensa odotetun ajankohdan jälkeen oli kulunut enintään 35 vuorokautta; raskausaika varmennettiin lantionpohjatutkimuksella. Poissulkukriteereihin kuuluivat sairaudet, jotka olisivat vasta-aiheisia jommankumman lääkkeen käytölle hoito-ohjelmassa, sekä aiempi tromboembolia, maksasairaus tai raskauspruritus (tulehduksellinen ihosairaus, jolle on ominaista voimakas kutina). Lisäksi naiset eivät voineet osallistua tutkimukseen, jos he olivat voimakkaita tupakoitsijoita (määriteltynä siten, että he olivat polttaneet vähintään 10 savuketta päivässä kahden edeltävän vuoden aikana), käyttivät kohdunsisäistä kierukkaa, imettivät tai jos heillä oli tiedossa oleva tai epäilty kohdunulkoinen raskaus.
Kokonaisuudessaan 1589 naista satunnaistettiin jompaankumpaan kahdesta hoito-ohjelmasta. Toista naisryhmää hoidettiin suun kautta annetulla 600 mg:n kerta-annoksella mifepristonia, jota seurasi 48 tuntia myöhemmin suun kautta annettu 400 mcg:n annos prostaglandiini misoprostolia. Toisen ryhmän naiset saivat 200 mg mifepristonia ja sen jälkeen 400 mcg misoprostolia. Naisten elintoimintoja ja lääkkeen mahdollisia haittavaikutuksia arvioitiin tunnin välein kolmen tunnin ajan misoprostolin antamisen jälkeen. Kaikkia naisia pyydettiin pitämään päiväkirjaa haittavaikutuksista (esim. pahoinvointi, oksentelu, ripuli ja alavatsakipu) ja merkitsemään muistiin kaikki verenvuotopäivät tutkimusjakson aikana. Tutkimukseen osallistujat arvioitiin 15 päivää ja 43 päivää hoidon aloittamisen jälkeen.
Otokseen kuuluvien naisten keski-ikä oli 27 vuotta, ja noin kaksi kolmasosaa oli joskus synnyttänyt. Tutkimukseen osallistujat olivat ilmoittautumishetkellä keskimäärin 19 päivää myöhässä kuukautisten odotetusta alkamisajankohdasta. Molemmat hoitoryhmät eivät eronneet merkittävästi toisistaan missään näistä lähtötilanteen ominaisuuksista.
Kahdeksankymmentäyhdeksän prosenttia naisista, jotka saivat 200 mg:n annoksen mifepristonia, ja 88 prosenttia naisista, jotka saivat 600 mg:n annoksen, saivat täydellisen raskaudenkeskeytyksen ilman kirurgista toimenpidettä. Kun tiedot analysoitiin uudelleen ja jätettiin pois 41 tapausta, joissa hoito-ohjelmaa ei suoritettu asianmukaisesti tai lopputulos ei ollut tiedossa, näiden kahden hoito-ohjelman onnistuminen nousi 92 prosenttiin ja 91 prosenttiin. Noin 3 prosentilla potilaista, jotka käyttivät pienempää annosta mifepristonia, ja 5 prosentilla potilaista, jotka käyttivät suurempaa annosta, abortti oli epätäydellinen ja vaati kaavintaa. Raskaus jatkui kolmella prosentilla 200 mg:n hoitoa saaneista naisista ja 2 prosentilla 600 mg:n hoitoa saaneista naisista. Noin 2 %:ssa tapauksista kummassakin ryhmässä ei ollut sydämen toimintaa hoidon jälkeen, mutta raskauspussia ei karkotettu.
Mifepristoniannoksesta riippumatta hoidon epäonnistumisen todennäköisyys kasvoi kuukautisten viivästymisen lisääntyessä (p<.01). Kaiken kaikkiaan epäonnistumisprosentti oli 8 % naisilla, joiden kuukautiset olivat viivästyneet enintään 14 päivää, 11 % naisilla, joiden kuukautiset olivat viivästyneet 15-21 päivää, ja 13 % naisilla, joiden kuukautiset olivat viivästyneet 22-28 päivää; tämä prosenttiluku nousi 20 %:iin naisilla, joiden kuukautiset olivat viivästyneet 29 päivää tai enemmän.
Vertailtuna niihin naisiin, joiden kuukautiset olivat viivästyneet alle 15 päivää, naisilla, joiden kuukautiset olivat viivästyneet 22-28 päivää tai 29 päivää tai enemmän, oli raskaudenkeskeytyksen epäonnistumismahdollisuuden todennäköisyys yli kaksi kertaa korkeampi kuin naisilla, joilla kuukautiset olivat viivästyneet vähintään 29 päivää.
.2-2,3) sen jälkeen, kun hoitokeskuksen vaikutukset oli otettu huomioon.* Lisäksi niiden naisten osuus, joiden raskaus jatkui hoidon jälkeen, kasvoi merkitsevästi viiveen pituuden myötä (p<.01), alle 2 %:sta naisilla, joiden viive oli enintään 21 päivää, ja 3 %:sta naisilla, joiden viive oli 22-28 päivää, aina 9 %:iin naisilla, joiden viive oli 29-35 päivää.
Mifepristonin annoksella ei ollut yhteyttä haittavaikutusten esiintymiseen. Yli 80 % kumpaakin annostusta saaneista naisista ilmoitti kokeneensa alavatsakipua jossain vaiheessa hoidon aikana, ja yli 65 % ilmoitti kokeneensa pahoinvointia. Lähes 30 % kummankin ryhmän naisista ilmoitti oksentelusta ja noin 10 % ripulista. Viisi naista, jotka käyttivät suurempaa mifepristoniannosta, tarvitsi kuitenkin verensiirtoa, kun taas yksikään niistä, jotka käyttivät pienempää lääkeannosta, ei tarvinnut verensiirtoa (p=.03).
Tutkijat päättelevät, että vaikka 200 mg:n annos mifepristonia yhdessä 400 mcg:n misoprostoliannoksen kanssa muodostaa tehokkaan hoito-ohjelman raskauden lääkkeelliseen keskeyttämiseen kolmen ensimmäisen viikon aikana kuukautisten poisjäännin jälkeen, ”tämän suun kautta otettavan hoito-ohjelman teho naisilla, joiden kuukautisten myöhästyminen oli yli 21 päivää, oli liian heikko, jotta se olisi perusteltua tällaisissa raskauksissa”. –K. Mahler