Nuorten kertomukset muodollisesta seksuaaliterveysvalistuksesta
– ”Muodollinen” seksuaaliterveysvalistus on opetusta, joka yleensä tapahtuu strukturoidussa ympäristössä, kuten koulussa, nuorisokeskuksessa, kirkossa tai muussa yhteisöllisessä paikassa. Tällainen opetus on keskeinen tietolähde nuorille.
– Vuosina 2011-2013 yli 80 prosenttia 15-19-vuotiaista nuorista oli saanut virallista opetusta sukupuolitaudeista, HIV:stä ja aidsista tai siitä, miten sanoa ei seksille. Sitä vastoin vain 55 prosenttia nuorista miehistä ja 60 prosenttia nuorista naisista oli saanut virallista opetusta ehkäisymenetelmistä.1
– Vuosien 2006-2010 ja 2011-2013 välisenä aikana nuorten naisten ilmoitukset siitä, että he olivat saaneet virallista opetusta ehkäisystä, sukupuolitaudeista, HIV:stä ja aidsista sekä seksistä kieltäytymisestä, vähenivät merkittävästi. Myös nuorten miesten kertomukset siitä, että he olivat saaneet virallista opetusta ehkäisystä, vähenivät merkittävästi.1
– Niiden 15-19-vuotiaiden nuorten osuus, jotka olivat saaneet virallista opetusta seksistä kieltäytymisestä, mutta eivät olleet saaneet opetusta ehkäisymenetelmistä, kasvoi vuosien 2006-2010 ja 2011-2013 välillä 22 prosentista 28 prosenttiin naisten keskuudessa ja 29 prosentista 35 prosenttiin miesten keskuudessa.1
– Virallisen seksuaalikasvatuksen väheneminen keskittyi maaseudulla asuviin nuoriin. Esimerkiksi niiden maaseudun nuorten osuus, jotka olivat saaneet opetusta ehkäisystä, laski naisilla 71 prosentista 48 prosenttiin ja miehillä 59 prosentista 45 prosenttiin.1
– Muodollinen opetus ei välttämättä perustu taitoihin; vuosina 2011-2013 vain 50 prosenttia 15-19-vuotiaista naisista ja 58 prosenttia 15-19-vuotiaista miehistä ilmoitti saaneensa muodollista opetusta kondomin käyttämisestä.1
– Vain noin puolet nuorista (57 % naisista ja 43 % miehistä) sai muodollista opetusta ehkäisystä ennen ensimmäistä kertaa harrastamaansa seksiä; noin neljä kymmenestä (46 % naisista ja 31 % miehistä) sai opetusta siitä, mistä ehkäisyä saa.1
– Vuonna 2015 alle kuusi prosenttia 13-21-vuotiaista lesboista, homoista, biseksuaaleista ja transsukupuolisista (LGBT) opiskelijoista ilmoitti, että heidän terveystiedon tunneillaan oli esitetty myönteisesti LGBT-aiheita.2
VIRALLISTEN SUKUPUOLIKOULUTUSOHJELMIEN TEHOKKUUS
– Johtavat kansanterveyden ja lääketieteen ammatilliset järjestöt – mukaan lukien American Medical Association; American Academy of Pediatrics; American College of Obstetricians and Gynecologists; American Public Health Association; National Academies of Science, Engineering, and Medicine (entinen Institute of Medicine), Health and Medicine Division of the National Academies of Science, Engineering, and Medicine (entinen Institute of Medicine); American School Health Association ja Society for Adolescent Health and Medicine – tukevat kattavaa seksuaalikasvatusta.3-9
– Yhdysvalloissa on viime vuosikymmeninä siirrytty kohti näyttöön perustuvia toimia. Ensimmäinen erityinen liittovaltion rahoitusvirta nuorten seksuaaliterveysohjelmien arviointia varten perustettiin vuonna 2010, ja se on osaltaan parantanut arviointitutkimuksen laatua ja määrää.10
– Vahvat todisteet viittaavat siihen, että seksuaalikasvatuksen lähestymistavat, jotka sisältävät tietoa sekä ehkäisystä että pidättäytymisestä, auttavat nuoria lykkäämään seksin harrastamista, solmimaan terveitä ihmissuhteita ja välttämään sukupuolitauteja ja ei-toivottuja raskauksia heidän ryhtyessään seksuaalisesti aktiivisiksi. Monet näistä ohjelmista ovat johtaneet seksuaalisuuden aloittamisen lykkäämiseen, seksin harrastamistiheyden ja seksikumppaneiden määrän vähenemiseen, kondomin tai ehkäisyvälineiden käytön lisääntymiseen tai seksuaalisen riskinoton vähenemiseen.11,12
– Liittovaltion hallitus rahoittaa tällä hetkellä uusien ja innovatiivisten lähestymistapojen arviointia, joilla pyritään ehkäisemään nuorten raskauksia sekä koulussa että koulun ulkopuolella, sekä olemassa olevien ohjelmien monistamista.13 Tästä aloitteesta rahoitettujen ohjelmien arvioinnit ovat osoittaneet, että noin joka kolmannella ohjelmalla oli myönteinen vaikutus, mikä on suurempi osuus kuin tämänkaltaisissa arvioinneissa yleensä havaitaan.14
– ”Abstinence education” -ohjelmia, joissa edistetään pidättäytymistä avioliittoon asti – joita kannattajat kutsuvat nykyään ”seksuaalisten riskien välttämiseksi” – on kuvailtu ”tieteellisesti ja eettisesti ongelmallisiksi”. Ne jättävät järjestelmällisesti huomiotta tai leimaavat monia nuoria eivätkä vastaa heidän terveystarpeisiinsa.15
– ”Seksuaaliriskien välttämisohjelmien” kannattajat ovat käyttäneet termejä ”lääketieteellisesti tarkka” ja ”näyttöön perustuva”, vaikka alan asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, etteivät tällaiset ohjelmat ole lääketieteelliseltä täsmällisyydeltään täydellisiä eivätkä perustu laajalti hyväksyttyyn tieteelliseen näyttöön.16
– Abstinence-only-until-marriage -ohjelmat uhkaavat perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia, koska ne pidättävät tietoa ihmisen seksuaalisuudesta ja mahdollisesti antavat lääketieteellisesti epätarkkaa ja leimaavaa tietoa.15
– Tutkimusten mukaan ohjelmat, jotka edistävät pidättäytymistä avioliittoon asti ja pidättävät samalla tietoa ehkäisymenetelmistä, eivät pysäytä tai jopa viivyttävät seksin harrastamista.17,18 Lisäksi ohjelmat, jotka edistävät pidättäytymistä avioliittoon asti, voivat itse asiassa lisätä nuorten riskiä sairastua raskauteen ja sukupuolitauteihin.19,20,20
– Useissa tutkimuksissa ei ole löydetty näyttöä siitä, että seksuaali- ja lisääntymisterveystiedon ja -valistuksen tarjoaminen nuorille lisäisi seksuaalista riskinottoa.12
– Useimmissa seksuaaliterveysohjelmien arvioinneissa keskitytään nuorten raskauksien, sukupuoliteitse tarttuvien tautien ja niihin johtavien käyttäytymistapojen vähentämiseen. Kattavan seksuaalikasvatuksen laajempana tavoitteena on kuitenkin tukea nuorten kehitystä seksuaalisesti terveiksi aikuisiksi.5,15
KOULUJEN TERVEYSPOLITIIKKA JA -OHJELMAT
– CDC:n (Centers for Disease Control and Prevention) mukaan seksuaaliterveyteen liittyviä aiheita (mukaan luettuna ihmisen seksuaalisuus ja sukupuolitautien ja raskauden ehkäisy) koskevaa opetusta edellytetään yleisemmin yläkoulussa kuin yläasteella tai ala-asteella.21
– Vuonna 2014 alle puolet yläkouluista ja vain 20 prosenttia yläkouluista tarjosi opetusta kaikista 16 aiheesta, joita CDC pitää olennaisina seksuaaliterveyskasvatuksessa.21
– Vuonna 2014 72 prosenttia Yhdysvaltojen julkisista ja yksityisistä lukioista opetti raskauden ehkäisyä osana pakollista opetusta; 76 prosenttia opetti, että pidättäytyminen on tehokkain tapa välttää raskautta, HIV:tä ja sukupuolitauteja; 61 prosenttia opetti ehkäisyvälineiden tehokkuudesta; ja 35 prosenttia opetti oppilaille, miten kondomia käytetään oikein.21
– Yläasteella 38 % kouluista opetti raskaudenehkäisyä osana pakollista opetusta; 50 % opetti, että pidättäytyminen on tehokkain tapa välttää raskautta, hiv:tä ja sukupuolitauteja; 26 % opetti ehkäisyn tehokkuutta; ja 10 % opetti oppilaille, miten kondomia käytetään oikein.21
– Kouluissa, joissa vuonna 2014 vaadittiin opetusta raskauden ehkäisystä, tähän aiheeseen käytettiin vuosittain keskimäärin 4,2 tuntia yläkouluissa ja 2,7 tuntia yläkouluissa.21
– Vuonna 2014 88 prosenttia kouluista antoi vanhemmille mahdollisuuden vapauttaa lapsensa seksuaaliterveyden valistuksesta.21
– Seksuaaliterveyden valistusta antaneiden koulujen osuus väheni vuosien 2000 ja 2014 välillä aiheissa, jotka vaihtelivat murrosikäisyydestä ja pidättyväisyydestä siihen, miten kondomia käytetään.21,22
– Kussakin osavaltiossa suhteellisen harvat lukiot tarjosivat vuonna 2014 opetusta HIV:stä, sukupuolitaudeista tai raskauden ehkäisystä, joka koski erityisesti lesboja, homoja, biseksuaaleja, transsukupuolisia, queer-nuoria tai kyseenalaistavia nuoria (LGBTQ-nuoria); osuus vaihteli 11 prosentista Etelä-Dakotassa 56 prosenttiin Vermontissa.23
Muut SEKSUAALITERVEYSTIETOA KOSKEVAT LÄHTEET
Nuoret voivat saada tietoa seksuaaliterveyteen liittyvistä aiheista useista lähteistä virallisen opetuksen lisäksi. Seuraavassa tarkastelemme vanhempien, terveydenhuollon tarjoajien ja digitaalisen median roolia nuorten mahdollisina seksuaaliterveystiedon lähteinä.
Vanhemmat
– Vuosina 2011-2013 70 % 15-19-vuotiaista miehistä ja 78 % 15-19-vuotiaista naisista ilmoitti keskustelleensa vanhemman kanssa ainakin yhdestä kuudesta seksuaalikasvatusaiheesta, jotka olivat seuraavat: miten kieltäytyä seksistä, syntyvyydenvalvontamenetelmistä, sukupuolitautien torjunnasta, syntyvyydenvalvonnan hankkimispaikoista, hiv-tartuntojen ennaltaehkäisemisestä ja kondominkäytöstä.1
– Nuoret naiset puhuivat vanhempiensa kanssa todennäköisemmin kuin nuoret miehet jokaisesta näistä seksuaaliterveyteen liittyvistä aiheista paitsi kondomin käytöstä, josta keskusteltiin yleisemmin miesten (45 %) kuin naisten (36 %) kanssa.1
– Huolimatta siitä, että virallisen seksuaalikasvatuksen saanti on vähentynyt nuorten keskuudessa vuosien 2006-2010 ja 2011-2013 välillä, useimmista seksuaalikasvatusaiheista vanhempiensa kanssa keskustelleiden nuorten osuus ei muuttunut.1
– Vaikka useimmat vanhemmat antavat tietoa ehkäisystä tai muista seksuaaliterveyteen liittyvistä aiheista, heidän tietämyksensä näistä aiheista voi olla epätarkkaa tai puutteellista.24.
– Yli 93 % vanhemmista sanoo, että seksuaalikasvatus yläasteella ja lukiossa on tärkeää, ja useimmat ovat sitä mieltä, että seksuaalikasvatukseen tulisi sisältyä opetusta ehkäisystä.25
Terveydenhuollon tarjoajat
– Sekä Amerikan lääkäriliitto että Amerikan lastenlääketieteen akatemia suosittelevat, että nuorten perusterveydenhuoltokäynteihin sisältyisi myös kahdenkeskistä aikaa terveydenhuollon tarjoajien kanssa, jotta he voisivat keskustella seksuaalisuudesta ja saada seksuaalikäyttäytymiseen liittyvää neuvontaa.26,27,27 American College of Obstetricians and Gynecologists suosittelee, että ehkäisyneuvonta sisältyisi jokaiseen käyntiin nuorten kanssa, myös niiden, jotka eivät ole vielä seksuaalisesti aktiivisia.28
– Näistä suosituksista huolimatta vain 45 prosenttia 15-17-vuotiaista nuorista ilmoitti vuosina 2013-2015 viettäneensä aikaa kahden kesken lääkärin tai muun terveydenhuollon tarjoajan kanssa viimeisimmän lääkärikäyntinsä aikana edellisen vuoden aikana.29
– Monet terveydenhuollon tarjoajat eivät keskustele nuorten potilaidensa kanssa seksuaaliterveydenhuoltoon liittyvistä kysymyksistä perusterveydenhuoltokäyntien aikana. Kun tällaisia keskusteluja käydään, ne ovat yleensä lyhyitä; eräässä tutkimuksessa 12-17-vuotiaiden potilaiden kanssa käyty keskustelu kesti keskimäärin 36 sekuntia.30
– Monet nuoret tuntevat olonsa epämukavaksi, kun he puhuvat terveydenhoitajansa kanssa seksuaaliterveyteen liittyvistä asioista, ja monet terveydenhoitajat ovat myös huolissaan näistä asioista keskustelemisesta.31
– Luottamuksellisuus rajoittaa seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuoltoon pääsyä, erityisesti silloin, kun lapset ja nuoret ovat riippuvaisia vanhempiensa sairausvakuutuksesta. Vuosina 2013-2015 18 prosenttia kaikista 15-17-vuotiaista nuorista ja 12 prosenttia 18-19-vuotiaista nuorista aikuisista, jotka olivat vanhempiensa vakuutuksen piirissä, ilmoitti, että he eivät hakeutuisi seksuaali- tai lisääntymisterveydenhuoltoon, koska pelkäsivät vanhempiensa saavan tietää asiasta.29
– 15-17-vuotiaista naisista, jotka olivat joskus harrastaneet seksiä, ne, jotka ilmoittivat olevansa huolissaan vaitiolovelvollisuudesta, saivat kolmanneksen todennäköisemmin raskaudenehkäisyyn liittyvää ehkäisyvälinepalveluita edellisen vuoden aikana, kuin ne, jotka olivat huolissaan vaitiolovelvollisuuden noudattamatta jättämisestään.29
– Useat nuoret putoilevat tiedottamisen rakojen taakse. Niistä 15-19-vuotiaista nuorista, jotka olivat joskus harrastaneet seksiä ja jotka eivät saaneet ehkäisyneuvontaa virallisista lähteistä tai vanhemmilta, vain 7 prosenttia naisista ja 13 prosenttia miehistä puhui vuosina 2006-2010 terveydenhuollon ammattilaisen kanssa ehkäisyneuvonnasta.32
Digitaaliset tiedotusvälineet
– Internetin käyttömahdollisuus on lähes yleinen nuorten keskuudessa Yhdysvalloissa. Digitaalinen media tarjoaa nuorille mahdollisuuden etsiä luottamuksellisesti tietoa arkaluontoisista aiheista, joten se on todennäköinen seksuaaliterveystiedon lähde nuorille.33,34
– Verkkolähteet voivat olla erityisen tärkeitä LGBTQ-nuorille, joiden tarpeet saattavat jäädä perinteisen seksuaalikasvatuksen ulkopuolelle.35 Internetin luottamuksellisuus voi myös olla erityisen houkuttelevaa näille nuorille, jotka eivät välttämättä halua keskustella seksuaaliterveysasioista vanhempien tai ystävien kanssa.36
– Vuonna 2010 19 prosenttia heteroseksuaalisista nuorista, 40 prosenttia kyseenalaistavista nuorista, 65 prosenttia biseksuaalisista nuorista ja 78 prosenttia 13-18-vuotiaista lesbo-/ homo-/queer-nuorista ilmoitti käyttäneensä Internetiä seksuaaliterveystiedon etsimiseen viimeisen vuoden aikana.37
– Seitsemänkymmentäkolme prosenttia 13-17-vuotiaista nuorista omistaa älypuhelimen.38 Tarvitaan lisää ajantasaista tutkimusta sen dokumentoimiseksi, miten ja missä määrin nuoret hakevat ja hyödyntävät seksuaaliterveystietoa verkossa älypuhelimien ja muiden uusien mobiiliteknologioiden avulla.
– Digitaalista mediaa, mukaan lukien sosiaaliset verkostoitumissivustot, sovellukset ja tekstiviestipalvelut, hyödynnetään yhä useammin, kun pyritään tavoittamaan seksuaaliterveyteen liittyvillä toimenpiteillä nuoret, ja tutkimukset ovat osoittaneet, että ne ovat olleet tehokkaita tietojen ja käyttäytymisen parantamisessa useissa seksuaaliterveyteen liittyvissä asioissa.39
– Sivustoilla, joilta nuoret voivat hakea tietoa seksuaaliterveydestä, on usein epätarkkoja tietoja. Esimerkiksi hiljattain tehdyssä tutkimuksessa tutkituista 177:stä seksuaaliterveyttä käsittelevästä verkkosivustosta 46 %:lla oli epätarkkoja tietoja ehkäisystä ja 35 %:lla abortista.40
SUKUPUOLIKOULUTUSPOLITIIKKA JA RAHOITUS
– Tällä hetkellä 22 osavaltiossa ja District of Columbiassa on lakisääteistä valistusta sekä seksuaali- että hiv-kasvatuksesta.
– Yhteensä 37 osavaltiota edellyttää, että seksuaalikasvatusohjelmat sisältävät tietoa pidättyvyydestä. 25 osavaltiossa edellytetään, että pidättyvyyttä korostetaan, ja 12 osavaltiossa edellytetään vain, että aihe sisällytetään osaksi opetusta.41
– Kahdeksantoista osavaltiota ja District of Columbia vaativat, että seksuaalikasvatusohjelmat sisältävät tietoa ehkäisystä; yksikään osavaltio ei vaadi, että sitä korostetaan.41
– Kolmetoista osavaltiota vaatii, että seksuaali- ja hiv-kasvatustunneilla esitettävän tiedon tulee olla lääketieteellisesti tarkkaa.41
– Kaksikymmentäneljä osavaltiota ja District of Columbia vaativat, että kaiken annettavan seksuaalikasvatuksen on oltava ikäkaudelle sopivaa, ja kolme osavaltiota vaatii, että hiv-valistuksen on oltava ikäkaudelle sopivaa.41
– Kaksitoista osavaltiota vaatii, että seksuaalisesta suuntautumisesta keskustellaan seksuaalikasvatuksen tunneilla. Yhdeksässä näistä osavaltioista edellytetään kattavaa keskustelua seksuaalisesta suuntautumisesta, kun taas loput kolme osavaltiota edellyttävät, että opetuksessa annetaan vain negatiivista tietoa seksuaalisesta suuntautumisesta.41
– Verovuonna 2017 kongressi myönsi 176 miljoonaa dollaria näyttöön perustuviin tai näyttöön perustuviin, lääketieteellisesti tarkkoihin ja ikäkaudelle sopiviin nuorten raskaudenehkäisyohjelmiin, mikä on sama määrä kuin edellisenä verovuonna. Tähän rahoitukseen sisältyi 101 miljoonaa dollaria teini-ikäisten raskaudenehkäisyohjelmalle (Teen Pregnancy Prevention Program, TPPP), joka on yhteisöpohjaisille ryhmille suunnattu kilpailullinen avustusohjelma, jolla tuetaan näyttöön perustuvien ja innovatiivisten nuorten raskaudenehkäisyä koskevien lähestymistapojen täytäntöönpanoa ja arviointia. Siihen sisältyi myös 75 miljoonaa dollaria henkilökohtaisen vastuun opetusohjelmalle (PREP), josta rahoitetaan ensisijaisesti osavaltioiden ohjelmia, joissa nuorille kerrotaan sekä pidättyvyydestä että ehkäisystä raskauden ja sukupuolitautien, kuten HIV:n, ehkäisemiseksi sekä aikuisuuteen valmistavista aiheista, kuten terveistä ihmissuhteista.
– Kongressi myönsi myös 90 miljoonaa dollaria pidättyvyys avioliittoon asti -ohjelmille verovuonna 2017, mikä merkitsee 5 miljoonan dollarin lisäystä edellisen vuoden rahoitukseen verrattuna. Tähän rahoitukseen sisältyi 15 miljoonaa dollaria yhteisö- ja uskontopohjaisille ryhmille ”seksuaalisten riskien välttämiseen”, jota käytetään yksinomaan sellaisten ohjelmien toteuttamiseen, jotka edistävät ”vapaaehtoista pidättäytymistä avioliiton ulkopuolisesta seksuaalisesta kanssakäymisestä”, ja 75 miljoonaa dollaria osavaltion myöntämälle V osaston ”pidättyvyyskasvatusohjelmalle”, jonka äärimmäisen kapea kahdeksan kohdan määritelmä asettaa opittavaksi tietyt opetettavat viestit, mukaan lukien sen, että avioliiton ulkopuolisella seksillä – kaikenikäisillä ihmisillä – on todennäköisesti haitallisia fyysisiä ja psyykkisiä seurauksia.