Vaikka olisit ammattimainen ja varovainen – tapaturmia sattuu lääketieteellisissä skenaarioissa. Tehohoitaja Rhianna Ferial kertoo työtehtävissä saamastaan neulanpistovammasta, joka mahdollisesti altisti hänet hepatiitti C:lle. Tällä videolla hän kehottaa kollegoitaan terveydenhuollon työntekijöitä olemaan häpeilemättä ja pitämään huolta itsestään. Katso video tai lue transkriptio alta.
Nyt halusin puhua neulanpistostani ja tavallaan kertoa teille, mitä tapahtui, koska minulla ei ollut aikaa puhua siitä aiemmin. Periaatteessa kävi niin, että olin laittamassa infuusiota potilaalle. Sen jälkeen kävelin terävien jätteiden säiliölle ja kannoin kasan tavaraa, joka oli menossa teräviin jätteisiin, ja tunsin jonkin pistävän minua sormeeni. Aloin vuotaa verta käsineeni alta. Katsoin alas ja näin, että se oli neula, joka oli itse asiassa ikään kuin taivutettu, mikä oli erittäin outoa, ja se oli työntynyt muovisen suojakorkin kyljen läpi, ja se pisti minua sormeeni.
Se oli vain todella outo tilanne. Se ei ollut oikeastaan kenenkään vika. Olisi varmaan pitänyt poimia neulat varovaisemmin. Muuten se oli vähän niin kuin arvaamaton tilanne, eihän sitä koskaan odota, että sellaista tapahtuu.
Pistin kaiken terävien instrumenttien säiliöön, pesin käteni, niin kuin puristin veren pois, puhdistin ne alkoholilla, saippualla ja vedellä, kaikkea sellaista, ja kerroin syytetylle, mitä oli tapahtumassa. Sitten he lähettivät minut Employee Helpiin hakeutumaan hoitoon ja käymään läpi, mitä olin tekemässä.
Minua tuettiin superisti koko tilanteen aikana. Kaikki suhtautuivat todella hienosti, mikä oli todella mahtavaa, koska olin stressaantunut. Sitten sain pian sen jälkeen tietää, että potilaalla oli C-hepatiitti, ja olin vielä vähän stressaantuneempi.
Laboratoriotutkimukseni toimivat niin, että sain sen heti, kun se tapahtui, kuukauden kuluttua, kolmen kuukauden kuluttua ja kuuden kuukauden kuluttua, eli tänään. En tiedä tämän päivän tuloksia, mutta kaikki muut tulokseni ovat tähän mennessä olleet täysin negatiivisia, joten olen varma, että myös tämän päivän tulokset ovat negatiivisia.
Työskentelin hieman hepatiitti C:stä heti sen jälkeen, kun se tapahtui, ilmeisesti, ja sain selville, että seerumin muuntumisprosentti terveydenhoitohenkilökunnalla, kun heitä pistetään pienellä, onttoon neulaan, on vain noin 0,3 %. Se on hyvin, hyvin vähän. Sain myös selville, että neljän-kahdeksan viikon kuluttua hepatiitti C:hen sairastumisen todennäköisyys on erittäin pieni, jos laboratoriotulokset ovat olleet siihen asti negatiiviset. Nyt tunnen oloni todella turvalliseksi. Tiedän, että laboratoriotulokseni ovat negatiiviset. On tietysti hyvin, hyvin harvinainen mahdollisuus, että ne tulevat positiivisiksi, mutta epäilen suuresti, että niin ei tapahdu.
Heti kun sain yhden kuukauden labratulokset ja ne olivat negatiiviset, tunsin oloni paljon paremmaksi koko tilanteen suhteen. Haluan vain puhua tästä, koska tiedän, että hoitotyössä voi, tavallaan olla kulttuuri, jossa hoitajaa häpäistään, kun hän altistuu jollekin, loukkaantuu tai jotain tapahtuu, koska kaikki haluavat tietää, miksi se tapahtui, mitä teit väärin, miten olisit voinut estää tämän, ja mitä menettelyä tai protokollaa et noudattanut.
Joskus outoja asioita vain tapahtuu, etkä voi ehkäistä tai auttaa sitä. Joskus tulee hätätilanne. Juokset potilashuoneeseen ja siellä on verta, tai oksennusta, tai jotain menee kaikkialle, ja juokset auttamaan potilasta. Sinulla ei ole aikaa ottaa turvavarusteita, koska potilas on etusijalla, ja päädyt altistumaan jollekin.
Se voi tapahtua monissa eri tilanteissa. En pidä kulttuurista, jossa sinua hävetään jostain, joka tapahtuu sinulle ja joka on sinulle tavallaan traumatisoivaa. Minua ei häpäisty ollenkaan, mutta puhun tästä yleisesti, koska tiedän, että monet sairaanhoitajat pelkäävät raportoida asioista, koska he eivät halua joutua vaikeuksiin, heitä nolottaa kuin puhua siitä kollegoilleen, heitä nolottaa, että se tapahtui heille, he ovat kokeneita ja he tuntevat itsensä tyhmiksi, että se tapahtui heille.”
Rehellisesti sanottuna tunsin itseni tyhmäksi aluksi. Ajattelin, että olisi pitänyt ottaa ne neulat eri tavalla. Minun olisi pitänyt tarkastaa ne kaikki ennen kuin aloin poimia niitä ja aloin tavallaan syyttää itseäni siitä, mitä tapahtui. Mutta luulen, että on tavallaan luonteeseemme kuuluvaa laittaa muut ihmiset etusijalle – erityisesti potilaat, kaikki 100 % työpanoksestasi menee siihen – että joskus voit tavallaan unohtaa itsesi, ja se voi antaa jonkin roiskua päällesi, jotain sellaista voi tapahtua.
Halusin vain koskettaa sitä. Koska jos joskus juuttuu tai altistuu jollekin asialle, kannattaa tosiaan hakea huomiota, eikä kenenkään pitäisi saada sinua tuntemaan huonoa omaatuntoa siitä. Halusin vain sanoa, ettet ole yksin jos sinulle käy niin. Sitä on luultavasti tapahtunut lähes jokaiselle sairaanhoitajalle jossain vaiheessa heidän uraansa, joten yritä vain olla tuntematta itseäsi liian pahaksi siitä äläkä moiti itseäsi siitä.