Tietosuoja & Evästeet
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Lue lisää, mukaan lukien evästeiden hallitseminen.
Oh hemmetti, pitäisiköhän vain hyväksyä se, että tästä on tulossa juokseva blogi, eikö pitäisi? Älkää huoliko, säännöllinen lähetys (jos sellaista on koskaan ollutkaan) jatkuu pian, mutta nykyään juoksu on aika lailla tärkein asia mielessäni.
Ei sitä kuitenkaan uskoisi, jos katselisi juoksukalenteriani taaksepäin ja näkisi, miten vähän olen treenannut. Kyllä, olen käynyt paljon ja paljon juoksemassa, mutta ne ovat olleet enimmäkseen lyhyitä, ja totuus on se, etten ole oikeastaan ajatellut kovinkaan paljon sitä, että OMG juoksen toisen puolimaratonin tasan kahden viikon päästä!
Todellakseni, tässä vaiheessa en ole varma, miten (jos?) aion onnistua siinä.
Katselin treenikalenteriäni viimeisten parin kuukauden ajalta, ja pisimmät juoksulenkit, jotka löysin sieltä, olivat muutama 10km. Taisin juuttua ”on vasta marraskuu” -mielentilaan enkä oikein päässyt siitä irti. Pari päivää sitten joku kysyi minulta, milloin seuraava puolimaratonini on, ja sanoin ”se on vasta marraskuussa”. Kaksi sekuntia myöhemmin pieni ”voi paska!” -puhekupla leijui pääni yläpuolella.
Minulla on nyt käytännössä viikko aikaa valmistautua noihin Kerikerin 21km:iin. Lisäksi minulla on NaNoWriMoa varten kirjoitettavana keskimäärin 1666 sanaa tämän hetken ja puolimaratonpäivän välillä, sekä neljän päivän matka Samoalle, konsertti ja pari illallista ystävien kanssa. Ai niin, ja koko kokopäivätyö, mikä tarkoittaa, että treenaaminen/NaNoWriMo/sosiaalinen elämä ei onnistu arkipäivisin ennen kuin vähintään klo 17.00.
Tänä aamuna, 6 km:n lenkin jälkeen, tulin kotiin ja laadin tämän hätäsuunnitelman. Sitä en varmasti pysty noudattamaan sataprosenttisesti. Joinain päivinä yritän juosta enemmän, toisina vähemmän, mutta tämän kirjoittaminen auttoi minua tuntemaan itseni hieman järjestäytyneemmäksi.
Toivon vain, että tasainen rata ja sää auttavat auttaa auttaa auttaa (eihän sitä turhaan kutsuta talvettomaksi Pohjolaksi?). Myös se, että adrenaliini käynnistyy kun olen lähtöviivalla kaikkien muiden juoksijoiden kanssa. Mutta en odota saavani PR:ää tällä kertaa.