Hallituksen määräämät viivytykset ennen aborttia
Ympäri maata osavaltiot ovat säätäneet lakeja, jotka pakottavat naiset lykkäämään raskaudenkeskeytystä määrätyn ajan, yleensä vähintään vuorokauden, sen jälkeen, kun he ovat saaneet osavaltioiden määräämää informaatiota, jonka tarkoituksena on saada heidät luopumaan abortista. Useissa osavaltioissa lait vaativat naisia käymään kahdesti klinikalla: Naisten on ensin mentävä klinikalle erilliselle matkalle, jonka ainoana tarkoituksena on saada abortin vastaista tietoa, ja sen jälkeen odotettava vähintään 24 tuntia ennen kuin he palaavat klinikalle aborttia varten.
Hallituksen määräämillä viivytyksillä ei ole muuta tarkoitusta kuin tehdä abortin saaminen vaikeammaksi, vaarallisemmaksi ja kalliimmaksi niille naisille, jotka pystyvät vähiten kantamaan ei-toivotun raskauden taakan. Tällaisista rajoituksista kärsivät eniten ne, joilla on vähiten voimavaroja – köyhät naiset, alaikäiset, maaseudulla asuvat naiset, työssäkäyvät naiset, joilla ei ole vakuutusta tai sairauslomaa, ja pahoinpidellyt naiset.
Kahdeksassatoista osavaltiossa on tällä hetkellä lakeja, jotka pakottavat naiset viivyttelemään raskaudenkeskeytystä tarpeettomasti: Alabama, Arkansas, Idaho, Indiana, Kansas, Kentucky, Louisiana, Michigan, Mississippi, Nebraska, Pohjois-Dakota, Ohio, Pennsylvania, Etelä-Carolina, Etelä-Dakota, Utah, Virginia ja Wisconsin. Monissa muissa osavaltioissa on säädetty pakollista viivytystä koskevia lakeja, mutta ne on kielletty tai niitä ei ole muutoin pantu täytäntöön.
Pakolliset viivytykset estävät naisia saamasta abortteja
Hallituksen määräämät viivytykset estävät naisia saamasta tarvittavia abortteja. Tutkimukset, mukaan lukien Journal of the American Medical Association -lehdessä julkaistu tutkimus, osoittavat, että vaatimus siitä, että naisten on tehtävä erillinen matka klinikalle saadakseen valtion määräämät tiedot, estää 10-13 prosenttia naisista saamasta haluamaansa aborttia.
Neille naisille ensimmäisen matkan tekeminen aborttipalvelun tarjoajan luo on uskomattoman vaikeaa; toisen matkan tekeminen on mahdotonta. Kahdeksankymmentäkuusi prosenttia Yhdysvaltojen piirikunnista on sellaisia lääkäreitä, joilla ei ole koulutusta, pätevyyttä ja halukkuutta tehdä abortteja. Esimerkiksi Pohjois- ja Etelä-Dakotassa on kummassakin osavaltiossa vain yksi lääkäri, joka tekee abortteja. Ja eri puolilla maata monet abortteja tarjoavista klinikoista tekevät abortteja vain kerran tai kaksi kertaa viikossa, koska lääkäreitä on niukasti. Tämän vuoksi monet naiset – erityisesti maaseudulla asuvat naiset, joilla aborttipalvelujen tarjoajia on vähän – joutuvat matkustamaan satoja kilometrejä päästäkseen lähimmälle klinikalle.
Koska abortin kustannukset nousevat dramaattisesti raskauden edetessä, hallituksen määräämät viivytykset tekevät abortin monien naisten ulottumattomiin. Ensimmäisen raskauskolmanneksen abortti, joka tehdään muussa kuin sairaalassa, maksaa yleensä 350-500 dollaria, kun taas toisen raskauskolmanneksen abortti klinikalla voi maksaa 1000 dollaria tai enemmän. Useimmat klinikat eivät tee lainkaan abortteja toisen raskauskolmanneksen aikana. Toisen raskauskolmanneksen aborttia tarvitsevien naisten on joko matkustettava – usein osavaltion ulkopuolelle – klinikalle, joka tarjoaa toisen raskauskolmanneksen abortteja, tai turvauduttava sairaalaan. Abortteja tarjoavien sairaaloiden määrä on kuitenkin romahtanut viime vuosikymmenen aikana, koska pelätään häirintää ja aiemmin maallisten sairaaloiden ja uskonnollisesti sidoksissa olevien sairaaloiden fuusioita, jotka estävät uutta fuusioitunutta yksikköä tarjoamasta abortteja. Jos nainen löytää sairaalan, joka tarjoaa abortin toisella raskauskerralla, se maksaa yleensä tuhansia dollareita, mihin monilla naisilla ei ole varaa.
Toimenpiteen kohonneiden kustannusten lisäksi naisten pakottaminen tekemään kaksi matkaa klinikalle aiheuttaa lisäkustannuksia. Naisten on järjestettävä ylimääräistä vapaata töistä, mikä saattaa vaarantaa työpaikan, jota heillä ei ole varaa menettää, hankittava ylimääräistä lastenhoitoa ja raavittava rahaa pakollisesta viivytyksestä aiheutuviin matka- ja majoituskustannuksiin. Yhdessä itse abortin kustannusten kanssa nämä kustannukset voivat estää naisia saamasta haluamaansa aborttia.
Hallituksen määräämien viivytysten aiheuttamien esteiden vuoksi naiset, jotka olisivat tehneet abortin, joutuvat jatkamaan raskauttaan. Pakkoäitiydellä on rajuja seurauksia naisten elämään, erityisesti pienituloisten naisten elämään, jotka jo muutenkin kamppailevat elättääkseen perheensä, pahoinpideltyjen naisten ja nuorten naisten elämään, jotka haluavat saada koulutuksensa päätökseen.
Pakkoviivästykset lisäävät lääketieteellisiä riskejä
Monet naiset, jotka onnistuvat voittamaan pakkoviivästyslakien asettamat esteet, joutuvat hakeutumaan myöhempään aborttiin. Esimerkiksi sen jälkeen, kun Mississippissä astui voimaan laki, jonka mukaan naisten on käytävä klinikalla kaksi kertaa, ensimmäisen raskauskolmanneksen jälkeen tehtyjen aborttien osuus kasvoi 40 prosenttia. Abortin siirtäminen toiselle raskauskolmannekselle tekee rutiinitoimenpiteestä monimutkaisemman ja riskialttiimman. Kuten American Medical Association toteaa aborttia koskevassa raportissaan: ””Pakolliset odotusajat voivat uhata raskaudenkeskeytyksen turvallisuutta. lisäävät raskauden keskeytyksen raskaudenkeskeytysaikaa, mikä lisää myös toimenpiteeseen liittyvää riskiä.””
Velvollisista odotusajoista kärsivät erityisesti alaikäiset
Teini-ikäisten on jo nyt voitettava valtavia esteitä voidakseen käyttää oikeuttaan valita abortti; pakollisia odotusaikoja koskevat lait luovat vielä yhden esteen lisää. Monista syistä nuorilla naisilla on taipumus tehdä abortti myöhemmin kuin aikuisilla naisilla. Monilla teini-ikäisillä on epäsäännölliset kuukautiskierrot, ja heillä kestää kauemmin tunnistaa raskauden merkit. Raskaana olevat teini-ikäiset kokevat usein kieltämistä, häpeää ja pelkoa ja saattavat viivyttää tarvitsemansa avun hakemista. Alaikäisillä voi myös olla vaikeuksia hankkia rahaa aborttiin (erityisesti toisen raskauskolmanneksen aborttiin), jättää koulu ja/tai työpaikka ja löytää kuljetus klinikalle. Useimmissa osavaltioissa nuorten naisten on myös noudatettava lakeja, joiden mukaan heidän on joko otettava vanhempansa mukaan aborttipäätökseen tai haettava tuomioistuimelta vapautusta tästä vaatimuksesta. Nämä vanhempien osallistumista koskevat lait viivästyttävät jo nyt teini-ikäisten abortteja. Hallituksen määräämien viivytysten aiheuttama ylimääräinen ajanhukka voi tehdä abortin mahdottomaksi.
Pakotetut viivytykset halventavat naisia
Pakotetut viivytykset yhdistetään yleensä puolueellisiin neuvontaan liittyviin lakeihin (joita kutsutaan usein harhaanjohtavasti laeiksi, joita kutsutaan nimellä ””Naisten tiedonsaantioikeus””), jotka pakottavat lääkärit antamaan jokaiselle naiselle sellaista tietoa, jonka tarkoituksena on lannistaa häntä abortin tekemisestä. Pakollinen viive on näennäisesti olemassa, jotta naisella olisi aikaa ””miettiä”” näitä tietoja. Muilla lääketieteellisillä toimenpiteillä, jopa paljon vaarallisemmilla ja monimutkaisemmilla leikkauksilla, ei ole lakisääteisiä odotusaikoja. Raskaudenkeskeytyksen pakollinen odottaminen merkitsee sitä, että aborttiin hakeutuvat naiset tekevät sen ilman riittävää harkintaa eivätkä kykene tekemään perusteltuja, moraalisia päätöksiä terveydestään ja tulevaisuudestaan. Todellisuudessa lähes kaikki naiset ovat klinikalle saapuessaan hyvin selvillä siitä, miksi he haluavat abortin. Naisen raskauden toteamisen ja klinikalle tulon välillä on jo sisäänrakennettu viive, jonka aikana naisella on runsaasti aikaa miettiä päätöstään. Lisäksi klinikoilla annetaan jo rutiininomaisesti neuvontaa ja ohjataan epävarmat tai epätietoiset potilaat jatkoneuvontaan. Joillekin pakollinen viive on enemmän kuin loukkaava. On julmaa sanoa naiselle, joka lopettaa raskauden, koska hänen sikiönsä tila on yhteensopimaton elämän kanssa, tai naiselle, joka on tullut raskaaksi raiskauksen tai insestin seurauksena, että hänen on odotettava vähintään 24 tuntia harkitakseen päätöstään uudelleen.
Pakkoviiveet altistavat naisia klinikkaväkivallalle ja -ahdistelulle
Monilla klinikoilla on rutiininomaisesti abortinvastaisia mielenosoittajia. Naiset, jotka joutuvat käymään klinikalla kahdesti pakollisten viivytysten vuoksi, joutuvat kärsimään häirinnästä kahteen kertaan. Abortinvastaiset mielenosoittajat ovat ottaneet käyttöön taktiikoita, joilla he pyrkivät estämään naisia palaamasta klinikalle. Jotkut jäljittävät klinikan potilaiden henkilöllisyyden heidän rekisterikilpiensä perusteella ja soittavat uhkaavia puheluita heille tai heidän perheilleen odotusaikana. Joitakin naisia häirintä ensimmäisellä käynnillä häiritsee niin paljon, että he lykkäävät toista käyntiä – jos he ylipäätään palaavat klinikalle. Se, että naiset joutuvat ahdistelun kohteeksi klinikalla edes kerran, on traumaattista; sen pakottaminen kahteen kertaan on sekä ilkeää että vaarallista naisen terveydelle.
.