Hammashoidon saatavuus on heikentynyt talouskriisivuosien aikana. Hammaslääkärissä tai oikomishoidossa viimeisten kahdentoista kuukauden aikana käyneiden osuus väestöstä laski 39,3 prosentista vuonna 2005 37,9 prosenttiin vuonna 2013. Sen sijaan niiden ihmisten osuus, jotka kävivät hammaslääkärissä pidemmän ajanjakson eli 1-3 vuoden aikana, on kasvanut 24,0 prosentista 29,2 prosenttiin.
Tarjoamiensa hoitojen määrä on vähentynyt: niiden ihmisten osuus, jotka kävivät hammaslääkärin luona yhden hoitotyypin vuoksi viimeisen vuoden aikana, oli 70,7 prosenttia (49.3 % vuonna 2005).
Erityishammaslääkäreiden puoleen kääntyminen on vähentynyt (34,7 %:sta vuonna 2005 32,3 %:iin vuonna 2013), kun taas kansallisen terveydenhuoltojärjestelmän piiriin kuuluvien osuus on 5 %, ja se on pysynyt vakaana vuoteen 2005 verrattuna.
Vuonna 2013 hammaslääkärin tutkimuksesta tai hammashoidosta luopui 12 % 14 vuotta täyttäneistä henkilöistä taloudellisista syistä. Lisäksi 85,2 % niistä, jotka luopuivat käynnistä, tekivät sen taloudellisista syistä.
Epäedullisuus eteläisellä alueella on melko selvää: vain 27,7 % vähintään 3-vuotiaista kävi hammaslääkärillä tai ortodontilla verrattuna valtakunnalliseen keskiarvoon, joka on 37,9 %; lisäksi suuremmat osuudet luopuivat hammaslääkärikäynnistä taloudellisista syistä.
Hammaslääkärissä tarkastuksessa tai ammattimaisessa hampaiden puhdistuksessa käyneiden osuus on Etelä-Italiassa (16,1 %) puolet pienempi kuin Pohjois-Italiassa (30,7 %), kun taas Pohjois-Italiassa niiden osuus, jotka eivät ole koskaan käyneet hammaslääkärissä, on kaksinkertainen (12,1 % verrattuna 6,1 %:iin).
Kokonaisuutena suun terveydentila on kohentunut verrattuna vuoteen 2005. Niiden 14-vuotiaiden ja sitä vanhempien osuus, joilla on vielä kaikki luonnolliset hampaat (28), kasvoi 37,8 prosentista 41,4 prosenttiin, kun taas niiden osuus, joilla ei ole lainkaan luonnollisia hampaita, väheni 12,0 prosentista 10,8 prosenttiin.
Kaikkiin hammashoidon saatavuutta ja suun terveyttä koskeviin indikaattoreihin liittyy sosiaalista eriarvoisuutta. Hammaslääkärissä käynti vuodessa on yli 50 %:lla korkean koulutustason omaavista ja 28,8 %:lla matalamman koulutustason omaavista. Iäkkäitä ihmisiä, joilla ei ole luonnollisia hampaita, on 17,9 % niiden joukossa, joilla on vähintään korkeakoulututkinto, ja 41,6 % niiden joukossa, joilla on matala koulutustaso.
Niiden lasten (3-14-vuotiaat) osuus, jotka eivät ole koskaan käyneet hammaslääkärissä, laski 39,4 %:sta vuonna 2005 34,0 %:iin vuonna 2013. Prosenttiosuus laskee dramaattisesti 32,2 %:iin niiden lasten osalta, joilla on vähintään yksi korkeakoulututkinnon suorittanut vanhempi, ja nousee jyrkästi 41,5 %:iin niiden lasten osalta, joiden vanhemmilla on matalampi tutkinto. Lisäksi niiden ulkomaalaisten lasten (3-14-vuotiaat) osuus, jotka eivät ole koskaan käyneet hammaslääkärissä, nousee 46 prosenttiin.
Statistics on Health and health care
Laura Iannucci
ph. + 39 06 4673.7213
[email protected]
- Terveystilastot
Avainsanat:
- Lehdistötiedote
id:164066