Edellinen | Hakemisto | Seuraava
3.1.1 Määritelmät
Happo-emäshäiriöitä kuvaavien termien määritelmät ovat New Yorkin tiedeakatemian ad-hoc-komitean vuonna 1965 ehdottamia. Vaikka tästä on yli 35 vuotta, määritelmät ja keskustelu ovat edelleen voimassa.
Perusmääritelmät
- Asidoosi – epänormaali prosessi tai tila, joka alentaisi valtimon pH:ta, jos primaariseen etiologiseen tekijään ei liity sekundaarisia muutoksia.
- Alkaloosi – epänormaali prosessi tai tila, joka nostaisi valtimon pH:ta, jos primaariseen etiologiseen tekijään ei liity sekundaarisia muutoksia.
- Yksinkertaiset (happo-emäksiset) häiriöt 1 ovat sellaisia, joissa on yksi ainoa primaarinen etiologinen happo-emäksinen häiriö.
- Sekamuotoiset (happo-emäksiset) häiriöt 2,3 ovat sellaisia, joissa esiintyy samanaikaisesti kaksi tai useampia primaarisia etiologisia häiriöitä.
- Akidaemia – Arteriaalinen pH +] > 44 nM )
- Alkalemia – Arteriaalinen pH > 7,44 (eli
Käsitteiden happo, emäs ja pH merkitystä on käsitelty aiemmin kohdissa 1.2 ja 1.3.
Happoasidemian täytyy tietenkin johtua asidoosista, joten se on indikaattori tämän häiriön olemassaolosta. Sekamuotoisissa happo-emästasapainohäiriöissä voi olla samanaikaisesti esiintyviä häiriöitä, joilla kullakin on vastakkaisia vaikutuksia EKF:n pH:han, joten nopea valtimon pH:n tarkistus ei riitä osoittamaan kaikkia primaarisia happo-emästasapainohäiriöitä. Sekamuotoisissa häiriöissä se osoittaa yleisesti ottaen vakavimman häiriön. Toisin sanoen, jos valtimon pH on 7,2 (akidemia), kyseessä on oltava asidoosi, ja mahdollisen alkaloosin on oltava vähäisempää. (Tämä ajatus on pohjana ensimmäiselle askeleelle systemaattisessa lähestymistavassa valtimoverikaasutulosten analysoinnissa).
Häiriöt
Neljä yksinkertaista happo-emäshäiriötä ovat:
- Hengitysteiden asidoosi
- Hengitysteiden alkaloosi
- Metabolinen asidoosi
- Metabolinen alkaloosi.
Hengityshäiriöt johtuvat epänormaaleista prosesseista, joilla on taipumus muuttaa pH:ta ensisijaisesti pCO2-tasojen muutoksen vuoksi.
Aineenvaihduntahäiriöt johtuvat epänormaaleista prosesseista, joilla on taipumus muuttaa pH:ta ensisijaisesti pCO2-tasojen muutoksen vuoksi.
3.1. Metaboliset häiriöt.2 Kompensoivien vasteiden oikea terminologia
Sekundaarisia tai kompensoivia vasteita EI tulisi nimittää asidoosiksi tai alkaloosiksi.
Valiokunta suositteli adjektiivien ”sekundaarinen” tai ”kompensoiva” käyttöä kuvaamaan veren koostumuksen tai prosessin (esim. ventilaation) muutosta, mutta ei muokkaamaan substantiiveja ”asidoosi” tai ”alkaloosi”. Tämä on tässä omaksuttu käytäntö.
Monissa julkaistuissa artikkeleissa viitataan kompensoiviin prosesseihin ikään kuin ne olisivat ensisijaisia prosesseja. Tämä termien laiska ja virheellinen käyttö on erittäin hämmentävää, joten on noudatettava varovaisuutta, eikä viime kädessä pidä olla liian pedanttinen vaatiessaan oikeaa terminologiaa toisilta, koska käytäntö on laajalle levinnyt kliinisessä kirjallisuudessa.
Esim: Potilasta, jolla on diabeettinen ketoasidoosi ja kompensoiva Kussmaul-hengitys, tulisi kuvata ”metabolisena asidoosina, johon liittyy kompensoiva hyperventilaatio”.
Käsitteen ”sekundaarinen hengitysalkaloosi” käyttö tässä tapauksessa olisi väärin, koska muutos on kompensatorinen eikä primaarinen prosessi, joten määritelmän mukaan kyseessä ei silloin voi olla alkaloosi.
On mahdollista, että tämän kaltaisella potilaalla voi olla sekamuotoinen häiriö, jossa metabolisen asidoosin lisäksi on hengitysteiden happo-emästymishäiriö. Näiden monimutkaisempien tapausten tulkintaa käsitellään kohdassa 8.4.
Käsitteitä akidaemia ja alkalemia voidaan käyttää kuvaamaan veren pH:n nettopoikkeamaa, mutta ad hoc -komitea suositteli todellisen pH-arvon ilmoittamista tai termien ”matala”, ”korkea” ja ”normaali” käyttöä parempana.
3.1.3 Häiriöt määritellään niiden ECF-vaikutusten perusteella
Kliiniset happo-emästasapainohäiriöt määritellään niiden vaikutusten perusteella solunulkoisessa nesteessä (tai tarkemmin sanottuna valtimoveressä).
Häiriö voi johtua muutoksista solunsisäisesti (esim. liiallinen laktaattituotanto), mutta solunulkoinen vaikutus on se, mitä voidaan helposti mitata.
Yllä olevista asidoosin ja alkaloosin määritelmistä huolimatta on tavallista puhua ”solunsisäisestä asidoosista” tai ”solunsisäisestä alkaloosista”. Tämä käyttö ei ole johdonmukaista edellä esitettyjen määritelmien kanssa, mutta koska muita tyydyttäviä termejä ei ole saatavilla, tässä noudatetaan tätä yleistä käytäntöä.
- Narins RG ja Emmett M. Yksinkertaiset ja sekamuotoiset happo-emästasapainohäiriöt: käytännön lähestymistapa. Medicine (Baltimore) 1980 May; 59(3) 161-87.PubMed
- Walmsley RN ja White GH. Sekamuotoiset happo-emäshäiriöt. Clin Chem 1985 Feb; 31(2) 321-5. PubMed
- Adrogué HJ. Sekamuotoiset happo-emäshäiriöt. J Nephrol 2006 Mar-Apr; 19 Suppl 9 S97-103.PubMed
All Medline abstracts: Edellinen | Hakemisto | Sivun alkuun | Seuraava
’Acid-base pHysiology’ by Kerry Brandis -from http://www.anaesthesiaMCQ.com