Puutarhassa saattaa olla aika sanoa hyvästit Petelle. Turvesammal siis.
Peat on ollut vuosien ajan loistava apuri etenkin taimien kanssa. Se on tehnyt ruukkusekoituksistamme parempia pitämään sekä vettä että ilmaa, mikä on niin tärkeää ahtaille juurille, ja se on auttanut tarttumaan ravinteisiin, jotka muuten olisivat huuhtoutuneet ruukkujen pohjalle.
Puutarhassa turve on ollut yhtä hyödyllinen. Se on auttanut happamoittamaan maaperää sitä tarvitseville kasveille. Kiitän turvetta osittain mustikkapensaideni rehevästä menestyksestä. (Sekoitin ämpärillisen jokaisen pensaan istutuskuoppaan ja lisäsin sitten tarvittaessa rikkiä, luonnossa esiintyvää mineraalia, jotta happamoituminen olisi vielä dramaattisempaa.)
Mutta herra Sammaleen on lähdettävä tai ainakin hillittävä sitä. Se liittyy siihen, mistä hän on kotoisin. Turvesammal on kestämätöntä.
TURVESAMMEN PIMEÄ PUOLI
Turvesammal on peräisin soilta, noista kosteista ympäristöistä, jotka ovat koti sellaisille ainutlaatuisille eläimille kuin hyönteisiä syöville kannukasveille, punapäällysteisille ja pitkäkaulaisille hiekkakurjenmiehille ja suurille nummiperhosille. Turve muodostui, kun kasvit kuolivat ja joutuivat veden nielemiksi hajotakseen osittain. Jäljelle jäi tuhansien vuosien jälkeen paksu kerros lähes puhdasta humusta, joka on arvokasta myös siksi, että se on suhteellisen steriiliä ja hajoamisen kannalta suhteellisen vakaata.
Turve kasvoi hyvin, hyvin hitaasti, noin metrin syvyydeltä tuhannen vuoden välein.
Nyt turvesammalta on korjattu niin paljon puutarhojen ja maisemien käyttöön, että monin paikoin sitä ei ole paljon jäljellä. Yhdeksänkymmentäviisi prosenttia Englannin soista on hävinnyt viimeisen sadan vuoden aikana, ja suuri osa siitä on poltettu polttoaineeksi.
Turvesuo on ainutlaatuinen ekosysteemi, joka on arvokas sekä itsessään että sen läpi virtaavan veden puhdistamisen vuoksi. Turvesammalen kerääminen tuhoaa tämän ekosysteemin, ja varannot ehtyvät, kun otetaan huomioon hidas uusiutumisnopeus.
KESTÄVÄMPIÄ LÄHTÖKOHTIA
Voimme jossain määrin lieventää edellä esitetyn skenaarion synkkyyttä. Tutkijat ovat löytäneet keinoja, joilla suon ekosysteemi voidaan palauttaa ennalleen, jos vain osa turvekerroksesta on poistettu.
Ja suuri osa maapallon turpeesta on säilynyt koskemattomana. Kanadassa on jäljellä yli 200 miljoonaa hehtaaria eli noin neljännes maailman varannosta.
Toisaalta, onko turve niin välttämätön puutarhassa ja maisemassa? Ei ole!
Onko olemassa muita materiaaleja, jotka voisivat toimia yhtä hyvin? Kyllä on!
Kompostia ja lehtimultaa esimerkiksi voi molemmat valmistaa omalla pihalla. Tai sitten on sahanpurua, silputtua kuorta tai puuhaketta – kaikki uusiutuvia luonnonvaroja.
Turpeen kenkiin astuva pääehdokas on materiaali nimeltä kookospöly eli kookosturve. Tämä kookospähkinän kuorista saatavan kuidun, kookoskuoren, joka päätyy köysiin, koreihin, mattoihin, pakkauksiin ja muihin tuotteisiin, käsittelyssä syntyvä jätetuote voi nyt saada hyödyllisen jälkielämän, joka tekee puutarhoista värikkäämpiä ja tuottavampia. Sen ominaisuudet ja jopa ulkonäkö muistuttavat hyvin paljon turvesammalta. Pidä silmällä ja kysy tuotteita, joissa on kookoskuitua; sitä on saatavana, kuten turvesammalta, osana ruukkusekoituksia ja myös suoraan säkissä tai paalissa.
Eikä kookoskuitua eikä muitakaan turvesammalen korvikkeita voi välttämättä korvata 1:1 turpeella, vaan ruukkusekoitusten virittäminen on tarpeen. Toisaalta kookospähkinät kasvavat kyllä paljon nopeammin kuin turve.
http://www.leereich.com/blog