Sanananlaskut 16
1 Sydämen suunnitelmat kuuluvat ihmiselle,
mutta kielen vastaus on Herralta.
Ihminen voi miettiä, mitä aikoo ajatella, mutta tarvitaan Jumalan armoa, jotta voi puhua jotakin, mikä kunnioittaa Jumalaa. Hän ansaitsee viime kädessä kaiken kunnian siitä, miten hän toimii palvelijoissaan ja palvelijoidensa kautta tehdäkseen hyvää. Luonnollisessa tilassaan ihminen huomaa, että hänen paha sydämensä ohittaa jopa parhaat suunnitelmat ja jaloimmat aikeet. Kun Jumalan armo vaikuttaa nöyrässä sydämessä, joka haluaa harjoittaa totuutta, Jumala ilmoittaa itsensä Kristuksen kautta tuolle sydämelle (Joh. 3:21). Ihminen suunnittelee tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askeleensa (Sananl. 16:9). Viime kädessä me kaikki olemme tarvitsevia olentoja, jotka ovat riippuvaisia Luojastamme elämän, hengityksen, voiman ja hyvän tekemisen suhteen (Joh. 15:5). Armosta uskon kautta Kristuksen valmiiseen työhön tapahtuu kaikki kestävä hyvä.
2 Kaikki ihmisen tiet ovat puhtaita hänen omien silmiensä edessä,
mutta Herra punnitsee motiivit.
Ihminen ei luonnollisessa tilassaan tajua, kuinka paha hän on. Hän on taipuvainen järkeilemään ja perustelemaan itseään, eikä hän tajua rikkoneensa esimerkiksi kaikkia kymmentä käskyä, kun kyse on hänen sydämensä ajatuksista ja aikomuksista. Herra näkee kaiken, myös sydämen motiivit. Kukaan meistä ei läpäise Jumalan pyhyyskoetta, sillä me kaikki olemme tehneet syntiä ja jääneet vajaiksi (Room. 3:23). Me kaikki tarvitsemme Jumalan armoa, joka ilmenee pelastuksen lahjana Jeesuksen Kristuksen kautta (Room. 6:23).
3 Kiinnittäkää tekonne Herralle
Ja suunnitelmanne vahvistuvat.
Voimme suunnitella niin paljon kuin haluamme, mutta ellemme tee sitä, mitä Jumala haluaa, emme voi odottaa hänen tukeaan ja voimaansa tekojemme takana. Psalmissa 127:1 sanotaan, että ne, jotka rakentavat, työskentelevät turhaan, ellei Jumala rakenna taloa. Ajatuksena on, että meidän on alistuttava Jumalan tahtoon elämämme suhteen, tunnustettava riittämättömyytemme samalla kun heittäydymme hänen riittävyytensä varaan ja luotettava häneen kaikilla teillämme. Kun haluamme sitä, mitä hän haluaa, teemme sitä, mitä hän haluaa meidän tekevän (Ps. 37:4). Meidän on aina oltava valmiita mukauttamaan suunnitelmiamme Jumalan johdatuksen mukaan. Mutta jos hän on tehnyt selväksi, että meidän on tehtävä jotakin, meille on syntiä, jos emme tee sitä (Jaak. 4:17). Kun tiedämme tekevämme Jumalan tahtoa, emme saa antaa itsemme horjua. Saatana yrittää varmasti horjuttaa meitä, harhauttaa meitä, lannistaa meitä, pettää meitä tai heittää meidät pois reitiltämme, mutta meidän on hyödynnettävä tilaisuuksia, joita Jumala antaa meille.
4 Herra on tehnyt kaiken omaksi tarkoituksekseen,
jopa jumalattoman pahan päivää varten.
Jumala haluaa, ettei kukaan hukkuisi ja että kaikki tulisivat ottamaan vastaan hänen Poikansa (2. Piet. 3:9), mutta todellisuus on, että suurin osa ei tule, koska he rakastavat pimeyttä enemmän kuin valoa (Joh. 3:19). Silti Jeesus oli valmis kuolemaan ja nousemaan ylös, jotta ne, jotka uskoisivat, voisivat pelastua (Room. 11:32). Jumalattomat joutuvat kärsimään Herran vihan päivänä, mutta se ei ole Jumalan vaan heidän oma vikansa. Hän ei pakota ketään uskomaan häneen. Hän ei myöskään pakota heitä olemaan uskomatta. Jumala paaduttaa kyllä sydämet, mutta se tapahtuu ansaitusti. Kukaan ei joudu helvettiin rikoksista, joita hän ei ole tehnyt.
Herralla on tarkoitus ja suunnitelma kaikessa, mitä hän tekee, ja kun otetaan huomioon, kuinka paljon meitä älykkäämpi hän on, paras strategiamme ei ole tehdä suunnitelmia hänestä riippumatta vaan täysin hänen sanaansa kuullen. Elämä ei ole sattumanvaraista, eikä maailma ole sattuman ja kaoottisten sattumien tuote. Jumala on suvereeni kaikessa, eikä mitään tapahdu ilman hänen valvontaansa. Jumalan suvereniteetti on todella enemmän kuin mielemme pystyy käsittämään, mutta sen pitäisi olla lohtumme, koska se tarkoittaa, että Saatana ei määrää ja että Jumala on aina valtaistuimella. Voimme levätä siinä, että Hän saa kaiken toimimaan meidän parhaaksemme. Sen, että Jumala on suvereeni, pitäisi olla pelon aihe epäuskoiselle, mutta lohdutuksen lähde niille, jotka ovat alistuneet hänen suunnitelmiinsa. Jopa jokaisella uskovalla on erityisiä hyviä tekoja, jotka Jumala on etukäteen valmistanut heitä varten (Ef. 2:10).
5 Jokainen, joka on sydämeltään ylpeä, on Herralle kauhistus;
Varmasti hän ei jää rankaisematta.
Rangaistus on se, mitä tapahtuu niille, jotka ovat ylpeytensä ja ylimielisyytensä vuoksi keränneet itselleen Jumalan vihan. Heidät alennetaan, koska jonain päivänä kaikki polvet kumartavat Jeesuksen edessä. Heidän ylpeytensä sokaisee heidät kääntymästä Kristuksen puoleen pelastukseksi, ja he joutuvat kärsimään Jumalan vihan tuomiopäivänä. Uskovina meidän on pidettävä mielessä Kristuksen työ, jotta emme alkaisi luottaa lihaan, joka on ylpeyden muoto, ja kutsuisi siten Jumalan rakastavaa kuria. Meidän on oltava tietoisia siitä, että olemme riippuvaisia Kristuksen riittävyydestä ja hänen voimastaan heikkoudestamme huolimatta. Hän on suvereeni, hän on suunnitellut kaiken tarkoituksella (jae 4), ja hän ohjaa askeleemme (jae 9).
6 Rakkaudella ja totuudella sovitetaan vääryys,
ja Herran pelolla pysytään erossa pahasta.
Tämä jae on ratkaisevan tärkeä evankeliumin ymmärtämisen kannalta. Lempeys kiteyttää Jumalan muuttumattoman armollisen ja armollisen luonteen ja sen, kuinka paljon hän rakastaa maailmaa ja toivoo heidän tekevän parannuksen. Mutta Hänen oikeudenmukaisuutensa ja pyhyytensä vuoksi Hän ei voi vain antaa ihmisille vapaata kulkulupaa ja päästää heitä taivaaseen. Silloin Hän ei olisi enää oikeudenmukainen, ja Jumala itse olisi langennut, mitä ei tietenkään koskaan tapahdu. Niinpä Jumalan on rangaistava syntisiä. Jumala kuitenkin teki syntisille tien pelastua Poikansa Jeesuksen Kristuksen uhrin kautta. Vaikka hän ei koskaan tehnyt syntiä, kaikki meidän syntimme pantiin hänen päälleen, jotta syntivelkamme voitaisiin maksaa takaisin. Jumala osoitti siis armonsa lähettämällä Jeesuksen sovittamaan syntivelkamme, ja näin tehdessään hän myös säilytti totuuden, oikeudenmukaisuuden ja pyhyyden. Lisäksi niillä, jotka tulevat Jumalan luo pelastusta hakemaan, on vain yksi tie, jota pitkin he voivat päästä sisään, nimittäin Kristuksen vuodatetun veren kautta. Hän on totuus, ainutkertainen, eikä pelastukseen ole muuta tietä. Jos ihmiset haluavat, että heidän syntinsä pyyhitään pois, heidän on tultava uskomaan Jumalan armolliseen anteeksiantoon Kristuksen välttämättömän uhrin totuuden kautta, joka yksin voi lepyttää Jumalan oikeudenmukaisuuden. Ne, jotka pelkäävät Jumalaa ja hänen valtaansa heittää oikeudenmukaisesti helvettiin, kääntyvät pois pahasta ja etsivät pelastusta hänen Poikansa kautta. Ne, jotka eivät pelkää Jumalaa, osoittavat, että he vihaavat totuutta, eivät pelkää hänen pyhyyttään eivätkä voisi vähempää välittää hänen armostaan, edes siitä, että hän antoi Poikansa kuolla synnin tähden. Tämä ylpeys ja itsekkyys ei jää rankaisematta.
7 Kun ihmisen tiet miellyttävät Herraa,
hän saa jopa hänen vihollisensa olemaan rauhassa hänen kanssaan.
Tämän totuuden täyteys koski Israelia Vanhassa testamentissa 5. Moos. 11:23, 26-27:ssä olevan siunausta tai kirousta koskevan liiton perusteella. Jumala ajaisi heidän vihollisensa pois heidän edestään, jos he olisivat kuuliaisia hänen käskyilleen. Mutta on myös totta, että Jumala on lastensa suojelija. Hän on meidän hyvä paimeneemme (Ps. 23:1), joka torjuu uhkia ja vartioi lampaita. Hän suojaa meitä takaa ja edestä ja panee kätensä meidän päällemme (Ps. 139:5). Mikään ei voi riistää meitä hänen kädestään, ja meille sanotaan, ettei meidän tarvitse pelätä, koska hän tukee meitä vanhurskaalla oikealla kädellään (Jesaja 41:10). Jumalattomilla ei ole tarjota tai toivoa jumalallisesta suojelusta, mutta Jumala suojelee meitä tavoilla, joista emme edes ole tietoisia. Hän antaa meille toisinaan suosiota vihollistemme taholta, aivan kuten hän teki Joosefin kanssa vieraassa maassa, ja hän valvoo omiaan. Paras tapa tulla toimeen sellaisten ihmisten kanssa, jotka olisivat vihollisiamme, on olla heille ystävällinen. Sananlaskuissa 25:21-22 sanotaan: ”Jos vihollisellasi on nälkä, anna hänelle syötävää, ja jos hänellä on jano, anna hänelle juotavaa; sillä sinä kasaat hänen päänsä päälle palavia hiiliä, ja Herra palkitsee sinut.” Ihmiset osoittavat paljon todennäköisemmin ystävällisyyttä vastavuoroisesti henkilölle, jonka he aidosti uskovat, ettei hän ole heille uhka vaan apu. Paha ihminen pettää luottamuksen ja antaa vihollisille syyn etsiä keinoja hyökätä.
8 Parempi on vähän vanhurskaudella
kuin suuret tulot vääryydellä.
Koska rikkaus on väliaikaista ja altista rappeutumiselle ja koska iankaikkiset palkinnot kestävät ikuisesti ja ovat siten paljon arvokkaampia, on viisaampaa tavoitella vanhurskautta, vaikka se maksaisikin meille mahdollisuuden rikastua, kuin pyrkiä hankkimaan paljon rahaa turmeltumalla ja epäoikeudenmukaisuuden keinoin. (ks. myös Sananlaskut 15:17)
9 Ihmisen mieli suunnittelee tiensä,
mutta Herra ohjaa hänen askeleensa.
Viime kädessä Jumala on suvereeni ja täysin vallassa, eikä hänen suunnitelmiaan voi tehdä tyhjäksi. Jotkut kapinoivat ja menevät Hänen toiveitaan vastaan, mutta toiset etsivät sitä, mitä Hän haluaa, ja alistuvat Hänen toiveisiinsa. Jumalan ohjaamana oleminen on etuoikeus ja suoja (Room. 8:14), mahdollisuus kantaa hengellistä hedelmää. Pelkkä toivo siitä, että olemme fiksuja ja käytämme inhimillistä viisautta suunnitelmien tekemiseen, on heikko perusta, mutta tieto siitä, että Jumala on työssä ja että suuntaudumme hänen mukaansa, tuo suurta lohdutusta. (ks. myös Sananlaskut 20:24)
10 Jumalallinen päätös on kuninkaan huulilla;
hänen suunsa ei saa erehtyä tuomiossa.
Raamattu ei opeta, että kuninkailla olisi jumalallinen oikeus tai kyky puhua Jumalan puolesta tai että he eivät olisi tilivelvollisia päätöksistään. Sananlaskujen 21:1:ssä sanotaan: ”Kuninkaan sydän on kuin vesikanavat Herran kädessä; hän kääntää sen minne tahtoo.” Maailman kuninkaat saattavat luulla olevansa kaikkivoipia, mutta viime kädessä he ovat Jumalan suvereenin tahdon alaisia. He ovat hyvin pitkälti vastuussa siitä asemasta, jonka Jumala on sallinut heille, ja viisaus tunnustaisi tämän todellisuuden ja etsisi Jumalalta viisautta tuomioita ja päätöksiä tehdessään. Valtion viranomaiset eivät saisi erehtyä päätöksenteossaan, sillä seuraukset ovat kauaskantoisia. Maan kuninkaat eivät ole lopullinen hallitsija, mutta Jumala puuttuu asioihin ja asettaa kuninkaat vastuuseen. Jotkut väliintulot tapahtuvat maan päällä (esim. Daniel 4), kun taas toiset seuraukset jäävät ikuisuuteen. Kristittyjä kutsutaan rukoilemaan auktoriteetteja, myös maallisia poliittisia johtajia, jotta he johtaisivat oikein ja antaisivat ihmisten elää rauhassa ja jumalisuuden mukaan (1. Tim. 2:1-2, Sananl. 16:12).
11 Oikeudenmukainen vaaka ja vaa’at kuuluvat Herralle;
Kaikki pussin painot ovat hänen huolensa.
Jumala inhoaa varastamista, ja hän toivoo, että liikeasioihin suhtauduttaisiin rehellisesti ja rehellisesti. Aivan kuten Hän on oikeudenmukainen, meidän on jäljiteltävä Häntä olemalla oikeudenmukaisia ja reiluja kaikilla elämän osa-alueilla, myös rahan suhteen.
12 Kuninkaille on kauhistus tehdä pahoja tekoja,
sillä valtaistuin perustetaan vanhurskauden varaan.
Kuninkaat, jotka toimivat jumalattomasti, pettävät valtaistuimensa ja kansansa. Kuninkaan, joka haluaa hallita hyvin ja olla kansansa rakastama, on toimittava vanhurskauden mukaan. Ne, jotka hallitsevat sortavalla kädellä ja jotka nauttivat julmana tyrannina olemisesta, eivät tuo iloa ja siunausta palvelijoilleen ja kansalleen (Sananl. 29:2).
13 Oikeamieliset huulet ovat kuninkaiden mieleen,
ja joka puhuu oikein, sitä rakastetaan.
Kuninkaat tarvitsevat ihmisiä, jotka ovat halukkaita olemaan avoimia ja rehellisiä heitä kohtaan, ja he saavat sitä helpommin, jos he ovat luotettavia, reiluja ja oikeudenmukaisia kaikissa asioissaan. Ihmiset, jotka horjuttavat heidän hallintoaan ja kulkevat heidän selkänsä takana, heikentävät kuninkaan hallintoa, mutta ne, jotka ovat rehellisiä hänelle, vaikka olisivat eri mieltä hänen kanssaan, ovat kuninkaalle miellyttäviä. Ihmiset eivät ole kaikesta samaa mieltä, mutta jos on vapaus olla eri mieltä ja ajatusten avoin markkinapaikka, rauhaa voi syntyä.
14 Kuninkaan raivo on kuin kuoleman sanansaattajat,
mutta viisas mies tyynnyttää sen.
Kun kuningas suuttuu, hänellä on valta kohdella häntä suututtanutta henkilöä nopeasti ja voimallisesti. Viisas ihminen lepyttää kuningasta myöntämällä virheensä ja osoittamalla jonkinlaista hyväntahtoisuutta, jos hän on todellakin tehnyt väärin. Hän käyttää ymmärrystään vakuuttaakseen kuninkaan toimimaan toisin. Hölmö jatkaa kuninkaan pilkkaamista, ja hän rohkaisee omaa tuhoaan.
15 Kuninkaan kasvojen valossa on elämä,
ja hänen suosionsa on kuin pilvi kevätsateen kanssa.
Kenenkään ei pidä pyrkiä kuninkaan pahalle puolelle, ellei hän ole joutunut suututtamaan kuningasta uhmattuaan väärää määräystä. On hyvä ja siunaus saada kuninkaan suosio sen vuoksi, että tekee hyvää ja on hyödyksi ja avuksi valtakunnalle ja hänen hallinnolleen. Oikeudenmukaisuutta ja hyvää rakastava kuningas arvostaa muita, jotka myös rakastavat vanhurskautta.
16 Kuinka paljon parempi onkaan hankkia viisautta kuin kultaa!
Ja ymmärryksen hankkiminen on valittua hopean yläpuolelle.
Kultaa ja hopeaa pidettiin yleisesti rahana ja huomattavan arvokkaina, mutta viisauden ja ymmärryksen rinnalla kaikki maailman rikkaudet kalpenevat. Viisaus johtaa siunauksiin, joita ei voi ostaa rahalla, ja iankaikkisiin siunauksiin ja etuihin, joita vain Kristus voi tarjota (Ps. 16:11, Ef. 1:3).
17 Oikeamielisen tie on poistua pahasta;
se, joka valvoo tietään, säilyttää henkensä.
Hurskaat pakenevat pahaa ja vastustavat paholaista, niin että hän pakenee. Sen sijaan, että he kompastuisivat ja kompuroisivat vääryyden piikkien täyttämällä tiellä (Sananl. 15:19), he valitsevat Kristuksen valtatien ja vapauden synnin orjuudesta. He luottavat Kristuksen ja Raamatun riittävyyteen tehdä tiensä suoraksi (Sananlaskut 3:5-6) ja erottaa totuuden Saatanan valheista. Viisaus pakottaa ihmiset ajattelemaan tarkkaan, mitä he kuulevat ja mitä heille kerrotaan, sillä valheita on kaikkialla. Viisaat ihmiset ymmärtävät, että Saatana naamioituu valon enkeliksi (2. Kor. 11:14) ja että joskus sudet tulevat lampaan vaatteisiin pukeutuneina (Matt. 7:15). Viisaat ihmiset vaeltavat varovaisesti (Ef. 5:15) ja navigoivat elämän sudenkuoppia Raamatun käskyjen mukaisesti.
18 Ylpeys käy tuhon edellä,
ja korskea mieli kompastumisen edellä.
Korkeamieliset ja ylpeät nöyryytetään, koska kaikkien ihmisten on kumarruttava Kristuksen edessä, kun tuomion aika tulee. He saavat maksaa pahoista teoistaan. Ylimielisyys ja itseriittoisuus saa ihmisen olemaan riippuvainen Jeesuksesta tai vaivaantumatta luottamaan häneen, koska hän luulee olevansa vahva, mahtava ja kykenevä tekemään syntiä loukkaantumatta. He ajattelevat, että he voivat olla täydellisiä ilman Kristusta. He ovat väärässä, ja kun he kompastuvat, ei ole Vapahtajaa, joka nostaisi heidät ylös, vahvistaisi heitä ja auttaisi heitä jaksamaan. Vain vanhurskaat hyötyvät siitä, että maailmankaikkeuden Jumala toimii heidän puolestaan. He tunnustavat heikkoutensa ja sen, että Hän on heidän voimansa (2. Kor. 12:9-10), ja he tekevät Hänestä kerskauksensa. He nöyrtyvät Hänen edessään, kumartavat Hänen edessään ja vapisevat Hänen sanansa edessä (Jes. 66:2) tietäen, että Hänessä yksin on elämä ja täysi elämä.
19 On parempi olla nöyrässä hengessä nöyrien kanssa
kuin jakaa saalista ylpeiden kanssa.
Ei hyödytä ihmistä, jos hän voittaa koko maailman ja kuitenkin menettää sielunsa (Matt. 16:26). Se, että omistaa paljon mutta on ylpeä ja typerä, on hyödytöntä ikuisuuden kannalta. Nöyryys johtaa viisauteen ja kunniaan, vaikka se merkitsisikin elämää niiden kanssa, joita maailma laiminlyö, hylkää ja halveksii. Paavali tiesi, että suurin osa maailman eliitistä piti häntä maan pohjasakkana (1. Kor. 4:13), mutta se ei haitannut häntä, koska hän tiesi olevansa rikas Kristuksessa.
20 Joka kiinnittää huomiota sanaan, löytää hyvää,
ja autuas on se, joka luottaa Herraan.
Tämä on niin yksinkertainen toteamus, mutta se on niin voimakas ja syvällinen. Ne, jotka kiinnittävät huomiota, kuuntelevat ja tutkivat Jumalan sanaa, huomaavat, että siitä seuraa hyvää. Heidän elämässään on edelleen vaikeuksia (Joh. 16:33), mutta he voivat olla varmoja siitä, että he näkevät Jumalan ystävällisyyden, hyvyyden ja laupeuden seuraavan heitä koko elämänsä ajan (Ps. 23:6), suojelevan heitä tekemästä typeriä tekoja, varjelevan heidän sydäntään pahalta, pyhittävän heidät (Room. 8:28-29), antavan heille hyviä ja täydellisiä lahjoja (Jaak. 1:17) ja pitävän huolta heidän parhaastaan. Herraan luottaminen on suuri siunaus, sillä hän kunnioittaa niitä, jotka kunnioittavat häntä, vaikka täydellisin osa tuosta kunniasta saattaakin joutua odottamaan ikuisuuteen asti.
21 Sydämeltään viisaita kutsutaan ymmärtäväisiksi,
ja puheiden suloisuus lisää vakuuttavuutta.
Vaikka maailma typeryydessään ei tunnista Jumalan viisautta, viisaus on silti paras tapa elää elämää ja olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa, tajusivatpa ja tunnustivatpa he sen tai eivät. Elämä toisten kanssa ymmärtäväisesti (1. Piet. 3:7) on yksinkertaisesti rakkautta toiminnassa. Se on heidän kohtaamistaan siellä, missä he ovat, tai, kuten Paavali sanoi, kaikenlaista kaikille ihmisille, jotta jotkut voitettaisiin Kristukselle (1. Kor. 9:19-23). Se ei tarkoita synnillisen käyttäytymisen omaksumista, väärää oppia, valehtelua tai väärien tekosyiden luomista. Pikemminkin se tarkoittaa, että viisaus on sovellettua arvostelukykyä ja tietoa, kykyä olla armollinen ja totuudenmukainen ihmisten kanssa ja puhua viisauden sanoja kuulijan tarpeiden mukaan (Kol. 4:6). Viisaus on siis myötätuntoista (Hepr. 4:15), myötätuntoista, ymmärtäväistä ja asiallista. Tämä tekee puheesta suloista. Se on itse asiassa vastakohta myyntimiesmentaliteetille, jonka mukaan ihmisille kerrotaan mitä tahansa, jolla saadaan kauppa solmittua tai myyntiä aikaan. Se ei ole puheen suloisuutta vaan katkeruutta ja rumuutta (Jaak. 3:10-11). Paavali sanoi, että uskovien ei pidä luottaa inhimillisen viisauden suostutteleviin sanoihin (1. Kor. 2:4), vaan heidän on pikemminkin puhuttava Jumalan viisauden sanoja ja luotettava siihen, että kaikki hyvä, joka saavutetaan, on Jumalan aikaansaamaa. Näin usko voidaan rakentaa Jumalaan, ei johonkin inhimilliseen myyntipuheeseen tai -menetelmään, kohdistuvan luottamuksen pohjalle. Meidän tulisi keskustella ihmisten kanssa ja yrittää vakuuttaa heidät totuudesta (Ap. t. 17:2, 18:19), ja meidän tulisi taistella uskon puolesta (Juud. 1:3). Tämä tulisi tehdä viisaudella, ymmärryksellä ja puheen suloisuudella luottaen siihen, että Jumala avaa sydämet, tietäen, että Hän on viime kädessä paras suostuttelija. (ks. myös jake 23)
22 Ymmärrys on elämän lähde sille, jolla se on,
mutta hullujen kuri on hulluutta.
Ymmärrys on elämän lähde, koska niissä, joilla se on, asuu Jumalan Henki, joka jatkuvasti opettaa heitä Raamatun mukaan, joka jatkuvasti antaa heille voimaa elää viisaasti ohjaamalla heitä kaikkeen totuuteen ja joka käyttää heitä sielujen voittamiseen. Uusi elämä Kristuksessa muuttaa uskovia edelleen, ja se valuu heidän vuorovaikutukseensa muiden kanssa evankeliumin todistuksen ja julistuksen kautta. Tämä rakkaus toisia kohtaan todella hallitsee uskovaa Kristuksen voimalla hänessä, ja se on tehokkaampi synnillisiä himoja vastaan kuin hölmöjen kuritus. Hölmöt eivät edes pidä kurista, ja kaikki toivo siitä, että pelkkä käyttäytymisen muuttaminen muuttaisi elämää, jota hallitsee langennut sydän, on turhaa. Hulluja sen sijaan ohjaa erehdys, hulluus ja tyhmyys pikemminkin kuin Jumalan viisaus ja opetus. Uskovia johtaa heissä oleva Henki, ja Hän työskentelee jatkuvasti muuttaakseen heidän elämänsä Hänen kirkkautensa ja kaltaisuutensa mukaiseksi.
23 Viisaan sydän opastaa hänen suutaan
ja lisää vakuuttavuutta hänen huulilleen.
Viisas ihminen opastaa suutaan valvomalla, mitä hän sanoo ja milloin. Hän miettii tarkkaan, mitä aikoo sanoa, ennen kuin hän suoltaa ulos jotain, mikä olisi typerää. Hän tutkii Jumalan sanaa niin, että kun tarjoutuu tilaisuus sanoa hyvä sana, hän pystyy rohkaisemaan muita. Hän ei kykene oppimaan, miten myydä jollekin jotakin tai huijata häntä uskomaan jotakin, vaan miten saada hänet vakuuttuneeksi siitä, että hänen pitäisi etsiä viisautta Jumalalta. On olemassa suostuttelua, joka on ihmisen manipulointia, ja sitten on järkeilyä jonkun kanssa Jumalan viisauden mukaisesti. Jälkimmäinen on se, mitä vanhurskaan ihmisen pitäisi tavoitella. (ks. myös v. 21)
24 Miellyttävät sanat ovat hunajakenno,
makeaa sielulle ja parantavaa luille.
Jotta puhe todella olisi parantavaa, korjaavaa ja rakentavaa, sen on oltava sopusoinnussa Raamatun totuuden kanssa. Lopullista sielunparannusta ei löydy esimerkiksi positiivisen ajattelun, mietiskelevän rukouksen tai muun itämaisen meditaation voimasta. Jumalan sanan mietiskely ja toisten ihmisten kuuleminen, jotka avaavat meille Jumalan totuuden, on se, mitä tarvitaan sielun rohkaisemiseen. Uskovat voivat myös rohkaista toisiaan hyvällä sanalla, muistuttamalla Jumalan lupauksista ja kannustamalla heitä hyviin tekoihin jumalallisella esimerkillä ja johdonmukaisella rakkaudella.
25 On tie, joka näyttää ihmisestä oikealta,
mutta sen loppu on kuoleman tie.
Ihmisen luontaiset vaistot ovat synnynnäisen syntisen luonteensa vuoksi virheellisiä ja vääriä (Room. 3:23). Ihmisen sydän on paha ja petollinen (Jer. 17:9), ja hän on altis erehtymään eikä kykene muuttamaan omaa sydäntään muuten kuin luottamalla Kristuksen kautta annettuun pelastukseen (Ef. 2:8-9). Jeesus muuttaa sydämet ja halut, ja hän avaa silmät totuudelle ja tielle, joka on todella oikea. Valitettavasti monet ovat edelleen synnin ja langenneen sydämensä pettämiä, ja synnin seuraukset ovat kuolema ja helvetti (Room. 6:23). Ihmisen on asetettava toivonsa Jumalan lahjaan, joka on iankaikkinen elämä Jeesuksen Kristuksen kautta, antautumalla Hänelle nöyrässä uskossa ja parannuksella. (ks. myös Sananlaskut 14:12, 21:2)
26 Työntekijän ruokahalu toimii hänen hyväkseen,
sillä nälkä ajaa häntä eteenpäin.
Tyhjän vatsan murinalla on tapana motivoida ihmistä ansaitsemaan rahaa työskentelemällä, jotta hänellä olisi varaa ostaa ruokaa. Tämä jae ei ole tekosyy luoda hikipaja- tai orjatyyppinen työympäristö, jossa ihmiset näkevät nälkää ja heitä pahoinpidellään. Pikemminkin se tarkoittaa, että Jumala on antanut ihmisille kannustimen tehdä työtä, ja se on syöminen. 2. Tess. 3:10 sanoo: ”Sillä jo silloin, kun me olimme teidän luonanne, meillä oli tapana antaa teille tämä käsky: jos joku ei halua tehdä työtä, niin hänen ei pidä myöskään syödä.” Tämä käsky on totta. Ilmeisesti on olemassa poikkeuksia niille, jotka eivät kykene työskentelemään, mutta heitäkin pitäisi rohkaista olemaan niin tuottavia kuin he voivat kohtuuden rajoissa.
27 Arvoton ihminen kaivaa pahaa esiin,
ja hänen sanansa ovat kuin polttava tuli.
Arvoton ihminen on typerä ihminen, joka hylkää Jumalan viisauden ja nauttii siitä, että saa aikaan hajaannusta, tuhoa ja vahinkoa muille. Hänen elämänsä ei lisää siunausta tai arvoa muille, koska hän pyrkii vain edistämään pahuutta, erehdystä, valheita ja pahuutta. Hänen sanansa tuovat vain tuskaa, häpeää, loukkaantumista ja asennetta, joka tykkää lietsoa ongelmia. Hänen elämänsä ei tuota mitään hengellistä hedelmää, jolla olisi ikuista arvoa, ja hän on kuin viikunapuu, jonka Kristus kirosi ja sai kuihtumaan ja kuolemaan, koska se ei tuottanut hedelmää (Mark. 11:21). Hän on sytykettä, joka ansaitsee tulla haetuksi ja poltetuksi, koska hänen elämästään ei tule mitään hyvää, vain pahaa (Joh. 15:6).
28 Perverssi ihminen levittää riitaa,
ja herjaaja erottaa läheiset ystävät toisistaan.
Ne, jotka iloitsevat pahasta ja tuhosta, eivät tavoittele rauhaa vaan riitaa. He pyrkivät hajaannukseen usein panettelemalla ja puhumalla pahaa ihmisestä. He haluavat erottaa läheiset ystävät toisistaan keksimällä jotain, joka saa heidät epäilemään toisiaan tai vihaamaan toisiaan. Kristittyjen ei pitäisi herjata tai juoruilla, mutta jos heillä on ongelma jonkun kanssa, heidän on mentävä kyseisen henkilön luo ja selvitettävä asia (Matt. 18:15-18). Uskovan tavoite on rauha ja sovinto, ei pahaa puhuminen toisista ja pahansuovien valheiden levittäminen. Kristittyjen tulisi tunnistaa väärät opettajat, ja heidän tulisi olla valmiita kohtaamaan syntiä armon ja nöyryyden hengessä. Se tulisi aina tehdä myötätunnossa ja rakkaudessa eikä mustasukkaisuudessa tai vihassa, jotka vain aiheuttaisivat jännitteitä ja pahentaisivat mahdollisia ihmissuhdeongelmia.
29 Väkivaltainen mies houkuttelee lähimmäisensä
Ja johdattaa hänet tielle, joka ei ole hyvä.
Väkivaltaa rakastavat etsivät ihmisiä, joita kohtaan he voivat olla väkivaltaisia, ja he etsivät ihmisiä, jotka myös pitävät väkivallasta. Väkivaltaiset ihmiset asettavat ansoja lähimmäisilleen ja vetävät heidät paikkoihin ja tilanteisiin, jotka eivät ole heidän hyväkseen. He yrittävät vakuuttaa muille, että väkivalta on hauskaa ja toivottavaa, ja näitä ihmisiä on vältettävä. Jumala iloitsee rauhantekijöistä, ei niistä, jotka käyttävät, hyväksikäyttävät ja vahingoittavat. Jos todella rakastamme muita, pidämme aina heidän etuaan silmällä ja jopa arvostamme heidän hyvinvointiaan enemmän kuin omaamme (Fil. 2:3-4).
30 Joka silmiään räpäyttää, se tekee niin juonitellakseen kieroja asioita;
joka huuliaan puristaa, se saa aikaan pahaa.
Solomon puhuu ihmisistä, jotka käyvät kauppaa petoksella ja epärehellisyydellä, räpäyttävät silmiään tai käyttävät muita salattuja merkkejä juonitellakseen jonkun hyväksikäyttöä tai tuhoa. Jumalaa kunnioitetaan, kun olemme suorasukaisia ja rehellisiä, mutta pahat ihmiset valehtelevat elämäntapana. Se on sitä, millaisia he ovat. Heidän sisäinen kieroutuneisuutensa ja ajattelunsa salatut juonet johtavat väkivaltaan, vihaan ja kaikenlaiseen pahuuteen. Heitä ajavat raivo, kosto ja väkivallan himo, ja jopa heidän kasvojensa hienovaraisuus paljastaa heidän pahat aikomuksensa.
31 Harmaa pää on kunnian kruunu;
Se löytyy vanhurskauden tieltä.
Harmaiden hiusten pitäisi olla merkki elämän aikana hankitusta viisaudesta, mutta jotkut, jotka elävät vanhoiksi, jatkavat elämäänsä itselleen ja hylkäävät Jumalan. Kuten Saarnaaja 7:5 sanoo: ”Minä olen nähnyt elämäni aikana kaiken turhuuden: on vanhurskas mies, joka hukkuu vanhurskaudessaan, ja on paha mies, joka pidentää elämäänsä pahuudessaan.” Tämä ei ole totta. Ne, jotka noudattavat Jumalan käskyjä, välttyvät kuitenkin turhilta ansoilta ja kärsimyksiltä, jotka johtuvat synnin seurauksista. Siinä mielessä he siis todennäköisemmin selviytyvät vanhuuteen asti. Jotta harmaat hiukset todella olisivat kunnian kruunu, ihmisen on täytynyt kasvaa viisaudessa. Vanhenemisessa tai harmaissa hiuksissa ei ole mitään luonnostaan jaloa, ellei siihen liity kasvavaa ja syvenevää suhdetta Jumalaan.
32 Se, joka on hidas vihastumaan, on parempi kuin väkevä,
ja se, joka hallitsee henkeään, on parempi kuin se, joka valloittaa kaupungin.
Tarvitaan paljon sotilaallista voimaa ja kyvykkyyttä taistelujen voittamiseen tai kaupungin valtaamiseen. Mutta iankaikkisen arvon kannalta suuremman saavutuksen merkkinä on kyky itsehillintään, joka on Hengen hedelmä. Monet ovat taistelleet hyvin maallisissa taisteluissa, mutta he eivät ole kyenneet pitämään ajatuksiaan ja sydämen aikeitaan Jumalan normien mukaisina. Tämä johtuu siitä, että ilman Kristusta se on mahdotonta. Vain uskomalla Häneen, joka pelastaa ja muuttaa sydämen, voi kenenkään elämään tulla vanhurskaus ja itsehillintä. Tämä on jotain suurta ja ikuista arvoa, ja sitä kannattaa tavoitella. Voitto synnistä ja kuolemasta kuuluu Kristukseen uskovalle, joka johtaa omiaan voittokulkueessaan enemmän kuin voittajina (Room. 8:37). Hänen voimassaan hengellisesti vahvana oleminen on kaikkein tärkeintä (Ef. 6:10). Taistelu sieluista ja vanhurskaudesta, joka löytyy vain Kristuksesta (Room. 1:16, 10:17), on tärkeämpää kuin taistelu kaupungeista.
33 Arpa heitetään syliin,
mutta sen jokainen päätös on Herralta.
Kristittyjen ei pitäisi heittää arpaa tai poimia olkia Jumalan tahdon määrittämiseksi, sillä meillä on Pyhä Henki johdattamassa meitä (Room. 8:14) ja Jumalan sana opettamassa meitä (2. Tim. 3:16-17). Arpojen heittämistä harjoitettiin Vanhassa testamentissa (Joosua 18:10, 1. Aikakauskirja 25:8, Nehemia 10:34) ja jopa silloin, kun opetuslapsia käytettiin seurakunnan perustamiseen (Apostolien teot 1:26) yhtenä niistä ”moninaisista tavoista”, joilla Jumala puhui kansalleen (Hepr. 1:1-2). Nyt kun Hän on puhunut meille Pojassaan ja kirjoitetun Sanansa kautta, meidän ei tarvitse heittää arpaa. Ne, jotka tekivät niin menneinä aikoina uskossa, tunnustivat, että Jumala oli vastuussa tavasta, jolla arpa heitettiin, ja prosessin tuloksista. He alistivat tahtonsa ja tiensä Herran ohjeiden ja johdatuksen varaan. Meillä pitäisi olla nöyrä asenne lähestyä Jumalan sanaa vapisten ja perimmäistä kunnioitusta osoittaen, ja meidän pitäisi alistua siihen (Jes. 66:2). Jos haluamme, että päätöksemme ovat Jumalasta ja Jumalasta, meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin mukautua Raamatun opetukseen. Sieltä löytyy viisautta ja suuntaa.