John Michael Farren New Canaanista, keskellä oikealla, on syytteessä osavaltion ylioikeudessa Norwalkissa torstaina sen jälkeen, kun häntä syytettiin murhayrityksestä ja kuristamisesta sen jälkeen, kun hänelle oli ilmoitettu kotiriidasta John Michael Farren New Canaanista, keskellä oikealla, on syytteessä osavaltion ylioikeudessa Norwalkissa torstaina sen jälkeen, kun häntä syytettiin murhayrityksestä ja kuristamisesta sen jälkeen, kun hänelle oli ilmoitettu kotiriidasta hieman klo 22 jälkeen.Vasemmalla keskellä on hänen asianajajansa Eugene Riccio. Special Dru Nadler
Postilaatikko New Canaanin John Michael Farrenin kotona osoitteessa 388 Wahackame Roadk New Canaanissa. Farren joutui syytteeseen Norwalkin osavaltion korkeimmassa oikeudessa sen jälkeen, kun häntä syytettiin murhayrityksestä ja Postilaatikko New Canaanin John Michael Farrenin kodissa osoitteessa 388 Wahackame Roadk New Canaanissa. Farren joutui syytteeseen Norwalkin osavaltion ylioikeudessa sen jälkeen, kun häntä syytettiin murhayrityksestä ja kuristamisesta sen jälkeen, kun hänelle oli ilmoitettu kotiriidasta.
STAMFORD – Osavaltion vetoomustuomioistuin on pitänyt voimassa Valkoisen talon entisen lakimiehen John Michael Farrenin tuomion yrityksestä hakata vaimonsa kuoliaaksi heidän New Canaanin kartanossaan.
Perjantaina julkaistussa 44-sivuisessa päätöksessä oikeus päätti yksimielisesti, että Farren, 64, jatkaa 15 vuoden vankilatuomionsa suorittamista Newtownissa sijaitsevassa Garnerin vankilalaitoksessa siitä, että hän oli yrittänyt lyödä vaimonsa Mary Margaret Farrenin kuoliaaksi metallisella taskulampulla tammikuussa 2010.
”Olen iloinen, että tuomioistuin vahvisti tuomion, ja iloinen perheen puolesta”, sanoi Stamfordin osavaltion syyttäjä Richard Colangelo, joka yhdessä entisen Stamfordin osavaltion syyttäjän David Cohenin kanssa sai aikaan tuomion Farrenia vastaan esiteltyään tapauksen Stamfordin valamiehistölle heinäkuussa 2014.
”Minusta tuntui koko ajan, että tuomari (Richard) Comerford teki kaikkensa suojellakseen syytetyn oikeuksia ja varmistaakseen samalla, että molemmat osapuolet saivat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin”, Colangelo sanoi.
Farrenin asianajaja Eugene Riccio kutsui tapausta ”varmasti hyvin, hyvin valitettavaksi tapaukseksi monesta näkökulmasta.”
Päätöksen mukaan pahoinpitely tapahtui tammikuussa. 6. tammikuuta 2010, kaksi päivää sen jälkeen, kun Farrenille oli annettu avioeropaperit tiedoksi.
Keskustellessaan 13 vuotta kestäneen avioliittonsa purkamisesta heidän Wahackme Roadin kodin makuuhuoneessa Farren tarttui vaimoaan kurkusta, heitti hänet huoneen toiselle puolelle ja löi häntä päähän ja kasvoihin jopa 10 kertaa raskasmetallisella taskulampulla, Mary Farrenin todistajanlausunnon mukaan. Hänen kätensä olivat naisen kaulan ympärillä puristaen useamman kerran hyökkäyksen aikana, jolloin nainen menetti tajuntansa.
Nainen menetti huomattavan määrän verta, kärsi leuan ja poskiluun murtumasta sekä syvistä viilloista päähän, jotka jättivät kallon näkyviin, sanoi lääkäri todistajanaitiossa. Hiustupsut oli revitty pois hänen päänahastaan.
Pahoinpitelyn jälkeen Mary Farren pakeni kahden tyttärensä kanssa naapuritaloon, jonne soitettiin poliisi.
Farrenin oikeudellinen strategia oikeudenkäyntiin asti vaikutti epätavalliselta jollekulle, joka oli perehtynyt niin syvällisesti lain kiemuroihin.
Juuri muutama kuukausi ennen oikeudenkäyntiään Farren, joka oli toiminut asianajajana molemmissa Bushin hallinnoissa ja joka oli vapaalla jalalla ja asui siskonsa luona Hartfordin lähellä, ilmoitti yllättäen, että oltuaan kolme vuotta Riccion ja puolustusasianajaja Timothy Moynahanin edustamana hän ottaisi oman puolustuksensa.
Väittäessään haluavansa esittää puolustuksensa mielisairauden tai -vian perusteella Farren pidätteli ensin omien asiantuntijoidensa raportteja ja kieltäytyi sitten allekirjoittamasta lupalomakkeita, joita Colangelon ja Cohenin palkkaama psykiatri vaati hänen tutkimiseensa.
Comerford katsoi, että Farrenin kieltäytyminen allekirjoittamasta suostumuslomaketta oli viivyttelytaktiikka, ja se esti Farrenia esittämästä puolustusasiansa, koska Farrenin kieltäytyminen suostumuksellisesta suostumuksellisesta suostumuksellisesta suostumuksellisesta suostumuksellisesta suostumuksellisesta suostumuksellisesta suostumuksellisesta suostumuksellisesta suostumuksellisesta suostumuksellisesta suostumuksellisesta suostumuksellisesta suostumuksellisesta suostumuksellisesta suostumuksellisesta suostumuksellisesta suostumuksen.
Epäonnistuneena saamaan Stamfordin oikeustalon johtavaa julkista puolustajaa ottamaan hänen tapauksensa, koska hänen tulonsa ylittivät toimiston suuntaviivat, Comerford nimitti Riccion ja Moynahanin vara-avustajiksi.
Haluttomana hyväksymään Comerfordin päätökset, jotka koskivat hänen edustustaan ja puolustustaan, ja vetoamalla emotionaaliseen epävakauteensa Farren kieltäytyi osallistumasta omaan oikeudenkäyntiinsa, jonka sitten suoritti Riccio.
Farren valitti tuomiostaan useilla perusteilla, joihin kuului muun muassa se, että Comerford ei sallinut hänen esittää mielenvikaisuuttaan koskevaa puolustusta, ja se, että hän antoi väärin perustein Farrenin edustaa itseään oikeudenkäynnissä, johon hän kieltäytyi osallistumasta.
Farren sanoi, että hänen päätöksensä olla osallistumatta omaan oikeudenkäyntiinsä tai auttamatta Ricciota hänen puolustuksessaan osoitti, että hän ei ollut pätevä oikeudenkäyntiin ja että hänelle olisi pitänyt tehdä kompetenssiarviointi.
Hovioikeus päätti, että Farrenin oli toimitettava Colangelolle ja Cohenille psykiatristen asiantuntijoidensa laatimat raportit ja alistuttava osavaltion valitseman lääkärin suorittamaan tutkimukseen.
Hänen kieltäytymisensä allekirjoittamasta psykiatrin suostumuslomaketta, oikeus sanoi, oli ”osa vastaajan kampanjaa, jolla hän pyrki manipuloimaan järjestelmää ja viivyttämään oikeudenkäyntiä tässä asiassa”. Näin ollen tuomioistuin ei käyttänyt väärin harkintavaltaansa estäessään vastaajaa puolustautumasta mielisairauden tai -vian perusteella.”
Väitteestä, jonka mukaan Comerford päätteli virheellisesti, että Farren vetosi oikeuteensa edustaa itseään oikeudenkäynnissä, tuomioistuin totesi, että pöytäkirjoista kävi ilmi, että Farren oli sanonut, että hänen ja hänen asianajajiensa välille oli kehittynyt vihamielinen suhde ja että hän halusi julkisen puolustajan. Jopa sen jälkeen, kun julkinen puolustaja -vaihtoehto oli poistettu pöydältä, tuomioistuin totesi, että Farren vetosi yksiselitteisesti oikeuteensa toimia omana asianajajanaan, minkä Comerford oikeutetusti tunnusti.
Valitustuomioistuin totesi myös, että ei ollut mitään todisteita tai vakavia viitteitä siitä, että Farren ei olisi ymmärtänyt häntä vastaan nostettuja syytteitä tai että hän olisi ollut kyvytön avustamaan omassa puolustuksessaan.
”Tuomioistuin (Comerford) varmistui myös siitä, että vastaaja ymmärsi täysin, mitä tuomioistuin kertoi hänelle, ja hänellä oli täysi ymmärrys siitä, mitä hän oli tekemässä”, päätöksessä todetaan.