”En halua elää näin, kenenkään ei pitäisi elää näin – mutta minulla ei ole vaihtoehtoja”, sanoo Polly Richardson, joka on joutunut kärsimään Englannin kohtuuhintaisten asuntojen puutteesta.
Yli vuoden ajan hän on asunut pienessä asuntoautossa.
”Tämä on minun kotini. Minulla on kaksi vaatekertaa laatikossa. Minulla on kupit ja lautaset tässä laatikossa, pannut tämän sängyn alla, ja minulla on pieni retkikeitin.
”Talviaika oli kauheaa, koska meillä ei ollut lämmitystä.”
Ost-Yorkshirestä kotoisin oleva 59-vuotias neljän lapsen isoäiti on yksi puolen miljoonan kotitalouden joukosta, joita ei edes lasketa odottamaan kunnan tai asunto-osakeyhtiön asuntoa, National Housing Federationin mukaan.
Liiton Heriot-Watt-yliopistolla teettämän uuden tutkimuksen mukaan tällaisia asuntoja odottavien ihmisten todellinen määrä Englannissa on 3,8 miljoonaa, mikä vastaa 1,6 miljoonaa kotitaloutta eli 500 000 enemmän kuin hallituksen viralliset tiedot osoittavat.
”Minulla on tavaroita ihmisten autotalleissa”, Polly sanoo.
Hän työskenteli vuosia vähittäiskaupan johtajana, mutta kun hän oli ottanut vapaata huolehtiakseen sairaasta isästään ja sitten riitaantunut pahasti siskonsa kanssa, hän huomasi joutuvansa muuttamaan pakettiautoon maaliskuussa 2019.
”Ilman työtä ei voi saada taloa. Ilman taloa sinulle ei anneta työtä. Toivon, että joku siellä antaa minulle töitä”, hän sanoo.
- Vuokranantajat ”kieltävät” etuuksien hakijoita päätöksestä huolimatta
- Coronavirus: Call to lift benefits to help renters
- Legal victories over ’No DSS’ letting agents
National Housing Federation sanovat, että 90 000 asuntoa sosiaaliseen vuokraan on rakennettava vuosittain seuraavan vuosikymmenen ajan, jotta kysyntään voidaan vastata, mutta virallisten lukujen mukaan vain 6 338 tällaista asuntoa valmistui vuosina 2018-19, mikä on 84 prosenttia vähemmän kuin vuosina 2010-11.
Sosiaalisen vuokra-asumisen – jossa vuokranantajana on joko paikallishallinto tai asumisoikeusyhdistys – tärkein etu on se, että se on edullisempaa kuin yksityinen vuokra-asuminen, tyypillisesti noin 50 prosenttia markkinaehtoisista vuokrista, ja se tarjoaa tavallisesti turvatumman vuokrasopimuksen.
”Sosiaalisten asuntojen tarve kasvaa ja tarjonta on puutteellista”, sanoo Kate Henderson, National Housing Federationin toimitusjohtaja.
”Sosiaaliseen asuntotuotantoon investoiminen vauhdittaisi taloutta, loisi tuhansia työpaikkoja, tukisi rakennusteollisuuden toimitusketjuja ja tarjoaisi paremman, varmemman ja turvallisemman asunnon sitä tarvitseville ihmisille.”
Sopivien asuntojen puute aiheuttaa sen, että suuri määrä perheitä asuu ahtaasti.
Abigail McManus, 27-vuotias yksinhuoltajaäiti, asuu kahden makuuhuoneen asunnossa Leedsissä kolmen pienen lapsensa – kahden kuuden ja kahden vuoden ikäisen tyttären ja viiden kuukauden ikäisen pikkupojan – kanssa.
Kodista lähteminen on hänelle päivittäistä tuskaa, kun hän kamppailee manööveröidessään kaksoiskärrynsä portaita alas.
Abigail on tarjonnut viikoittain kolmen makuuhuoneen maantasokerroksen kiinteistöä jo vuosia, mutta tuloksetta.
Hän sanoo, että neuvosto rohkaisee häntä etsimään kauempaa, jotta hänellä olisi paremmat mahdollisuudet saada sopiva asunto.
Mutta hän sanoo: ”Koko perheeni asuu tällä alueella, joten haluaisin yrittää pysyä mahdollisimman lähellä.
”Yksinhuoltajana, joka ei aja autoa, minun olisi vaikea päästä minnekään, ja tuntisin itseni vielä eristetymmäksi kuin jo nyt, jos muuttaisin liian kauas tältä alueelta.”
Pääministerinä ollessaan Theresa May muutti tapaa, jolla valtuustot voivat käyttää rahoitusta, jotta ne voivat rakentaa lisää asuntoja.
Hänen hallituksensa ennusti muutoksen johtavan siihen, että vuosittain rakennettaisiin 10 000 uutta neuvostotaloa, mitä lukua ei ole saavutettu sitten vuosien 2013-14.
Vaikka paikallisviranomaiset uskovat, että tuon määrän rakentaminen on mahdollista, asiantuntijat sanovat, että pandemia voi aiheuttaa ongelmia rakennusalalla.
Asuntoministeriö sanoi, ettei se ”tunnusta” Kansallisen asuntoliiton (National Housing Federation) tekemän uuden analyysin lukuja ja kuvaili niitä ”suureksi yliarvioinniksi”.
Ministeriö korosti myös 11,5 miljardin punnan investointejaan kohtuuhintaisiin asuntoihin, jotka on tarkoitus käyttää vuosina 2021-2026 ja joista osa käytetään sosiaaliseen vuokra-asuntotuotantoon.