Tuntemus ihmisen fysiologiasta ja kliinisistä tutkimuksista saadut todisteet auttavat ymmärtämään happamien elintarvikkeiden vaikutuksia veren pH-arvoon ja yleiseen terveyteen.
Happo-emäs-homeostaasi
Happo-emäs-hypoteesin kannattajat väittävät, että ruokavalio vaikuttaa veren pH-tasoon.
Kehon puskurijärjestelmä säätelee kuitenkin tiukasti veren pH:ta prosessissa, jota kutsutaan happo-emäs-homeostaasiksi.
Puskureita ovat esimerkiksi luustoon varastoitunut kalsium, proteiinit tai muut mekanismit, joilla elimistö vastustaa pH:n muutoksia verenkierrossa.
Kahdella seuraavalla mekanismilla on ensisijaisesti osuutta tässä prosessissa:
- Hengityksen kompensaatio: Hengitystaajuus lisääntyy, kun happopitoisuudet ovat korkeat. Tämä hajottaa veressä olevan hiilihapon vedeksi ja hiilidioksidiksi eli CO2:ksi. Prosessi, mukaan lukien CO2:n uloshengitys, palauttaa veren pH:n normaalille tasolle.
- Munuaiskompensaatio: Munuaiset tuottavat bikarbonaatti-ioneja, jotka neutraloivat veressä olevia happoja.
Nämä kaksi mekanismia tasapainottavat happoja ja emäksiä niin tehokkaasti, että ihmisen ruokavaliolla on lähes mahdotonta vaikuttaa veren pH:han.
Veren pH-arvo, joka laskee alle pH:n 7,35:n, viittaa vakavaan ongelmaan keuhkojen tai munuaisten toiminnassa.
Tämä asidoosiksi kutsuttu tila aiheuttaa hapon kertymistä kudoksiin ja nesteisiin ja voi hoitamattomana johtaa kuolemaan.
Kliiniset tutkimukset
Yksi tärkeimmistä happamuushypoteesin ennusteista on se, että alkalisoivien suolojen nauttiminen vähentää suoraan veren happamuutta.
Tämä vähennys lopettaisi elimistön tarpeen huuhtoa kalsiumia luista, eli se erittäisi vähemmän virtsaan. Useissa tutkimuksissa on tutkittu tätä väitettä mittaamalla, vähentävätkö emäksyttävät suolat kalsiumin erittymistä virtsaan.
Vuonna 2013 julkaistun katsauksen mukaan ensimmäiset tutkimukset tosiaan osoittivat, että emäksyttävän suolan kaliumin ottaminen vähensi kalsiumin määrää virtsassa. Tutkijat tulkitsivat tämän sitten tukevan happamuushypoteesia.
Sittemmin kuitenkin huomattiin, että luista huuhtoutuvan kalsiumin määrän väheneminen ei ollut vastuussa tästä virtsan kalsiumin vähenemisestä. Sen sijaan tämä johtui siitä, että kalium estää ylimääräisen kalsiumin imeytymisen vereen.
Mitä alhaisemmat kalsiumpitoisuudet veressä ovat, sitä vähemmän kalsiumia on käytettävissä virtsaan suodatettavaksi.
Toisissa muissa katsauksessa mainituissa kliinisissä tutkimuksissa selvitettiin suoraan sitä, hyödyttääkö alkalisoivien suolojen ottaminen luuston terveyttä. Aluksi kaksi lyhyttä tutkimusta viittasi siihen, että nämä suolat voivat todellakin ylläpitää terveitä luita ja vähentää osteoporoosin riskiä.
Tarkemmat, pidempiaikaiset, satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset (RCT) eivät kuitenkaan osoittaneet alkalisoivien suolojen hyötyä. Tämän seurauksena tieteellinen konsensus on, että emäksisestä ruokavaliosta ei ole hyötyä luuston terveydelle, ja ensimmäiset positiiviset tulokset johtuvat todennäköisesti satunnaisesta sattumasta tai plasebovaikutuksesta.