Yellowstonen kirjolohet alkavat osoittaa elpymisen merkkejä sen jälkeen, kun lähes 30 vuoden ajan on pyritty kitkemään niiden populaatiota uhkaava haitallinen järvitaimen.
Järvitaimenet eivät ole Yellowstone-järven alkuperäiskasveja, mutta tutkijat tulivat tietoisiksi niiden esiintymisestä siellä vuonna 1994.
Vuotta 1994 Yellowstone-järvessä asui maailman suurin Yellowstone Cutthroat-kanta. Järvitaimenilla on kuitenkin ahneet ruokahalut, ja ne syövät mielellään kirjolohia. Niiden istuttaminen hävitti kannan.
”Vuoteen 2008 mennessä neljän miljoonan yksilön kanta oli pudonnut jonnekin 200-300 tuhanteen. Eli yli 90 prosentin lasku. Ja yhtäkkiä Yellowstonen leikattujen kurjenmiekkojen suojapaikka oli vakavasti uhattuna häviämisellä. Järvitaimenen määrä oli kasvanut dramaattisesti”, sanoo Yellowstone-järven erityishankkeen johtaja Dave Sweet.
Taimenen poistamiseksi on sen jälkeen käyty vaivalloista taistelua, mutta ponnisteluissa on alkanut näkyä joitakin myönteisiä tuloksia.
Pääasiallinen menetelmä järvitaimenen poistamiseksi ovat verkot. Ne ovat järven pohjalle pingotettuja verkkoja, jotka pyydystävät tietyn kokoisia kaloja, kuten aikuisia järvitaimenia. Verkkoa kohden pyydettyjen taimenten määrä tunnetaan nimellä Catch Per Unit of Effort (CPUE). Järven yleinen CPUE-arvo on laskenut.
”CPUE-arvo oli korkeimmillaan vuosina 2011/2012. Kokonais-CPUE oli noin yhdeksän järvitaimenta jokaista sataa verkkometriä kohden yhden yön aikana. Se on laskenut kokonais-CPUE:ksi, joka on tällä hetkellä noin kolme. Se on siis valtava lasku”, Sweet sanoi.
Järvitaimenia ei todennäköisesti koskaan saada kokonaan hävitettyä Yellowstone-järvestä, mutta Sweet ennustaa, että populaatio on tarpeeksi pieni, jotta he voivat pian vähentää ponnistuksiaan ylläpitoverkkoihin.
”Uutiset ovat olleet huikeita viimeisten parin vuoden aikana, ja tänä vuonna ne ovat todella huikeita. Nuo isot aikuiset kalat ovat vähentyneet 90 prosenttia. Niiden osuus järvitaimenen kokonaispopulaatiosta on nyt alle 2 prosenttia”, Sweet sanoi.
Poikasten paluulla voi todennäköisesti olla kerrannaisvaikutuksia ekosysteemiin.
”Neljäkymmentä eri lajia on riippuvaisia näistä kaloista. Järvitaimen ei korvaa kirjolohta. Se ei nouse sivujokiin kutemaan, joten se ei ole harmaakarhujen saatavilla. Se ei vietä paljon aikaa matalassa vedessä, joten kalasääsket eivät pääse siihen käsiksi, kalasääsket eivät pääse siihen käsiksi, ja jokisaukot eivät pääse järvitaimeniin”, Sweet sanoi. ”Ei siis voi sanoa, että kaikki nuo muut lajit voisivat syödä taimenia. Eivät voi. Ne eivät pääse niihin käsiksi, koska ne elävät syvemmällä vesipatsaassa.”
Järvitaimenen poistaminen on ollut kallista, ja se on maksanut noin 2 miljoonaa dollaria vuodessa, mutta määrän pitäisi laskea, kun siirrytään ylläpitoverkkoihin. Se on ollut puistopalvelun, monien vapaaehtoisten ja useiden yksityisten tahojen yhteistoimintaa.
Onko sinulla kysyttävää tästä jutusta? Ota yhteyttä toimittajaan, Ivy Engeliin, osoitteessa [email protected].