Kongressissa on ehdotettu useita ihmiselämää koskevia muutosehdotuksia vuodesta 1973 lähtien, ja niitä on kuultu senaatin oikeusasioita käsittelevässä valiokunnassa yhteensä 20 päivää vuosina 1974, 1975 ja 1981, lisäksi on järjestetty useita muita kuulemistilaisuuksia muissa valiokunnissa ja käyty useita keskusteluja parlamentissa. Vuosien 1973 ja 2003 välisenä aikana National Committee for a Human Life Amendment -järjestö on raportoinut yhteensä 330 ehdotusta, joissa on käytetty erilaisia tekstejä ja joista suurin osa on kuollut valiokunnissa. Ainoa ihmiselämää koskevan muutosehdotuksen versio, joka on päässyt viralliseen äänestykseen, oli Hatch-Eagletonin muutosehdotus, joka sai senaatissa 28. kesäkuuta 1983 49 kannatusääntä, mutta jäi 18 ääntä vajaaksi 67:stä vaaditusta äänestä.
Hoganin muutosehdotus Muokkaa
Esityksen esitti edustaja Lawrence Hogan (R-MD) tammikuun 30. päivänä 1973 H.J.Res. 261:n alla.
1. jakso. Yhdysvallat tai mikään osavaltio ei saa riistää keneltäkään ihmiseltä hedelmöittymishetkestä lähtien elämää ilman asianmukaista oikeudenkäyntiä; eikä kieltää keneltäkään ihmiseltä hedelmöittymishetkestä lähtien lainkäyttövaltansa piiriin kuuluvalta ihmiseltä lain yhtäläistä suojaa.
Section 2. Yhdysvallat tai mikään osavaltio ei saa riistää keneltäkään ihmiseltä elämää sairauden, iän tai toimintakyvyttömyyden vuoksi.
3 §. Kongressilla ja useilla osavaltioilla on valtuudet panna tämä artikla täytäntöön asianmukaisella lainsäädännöllä.
Whitehurstin muutosehdotus Muokkaa
Editoin
Esityksen esitti edustaja G. William Whitehurst (R-VA) 13. maaliskuuta 1973 H.J.Res. 427:n nojalla.nb
1. jakso. Mikään tässä perustuslaissa ei estä mitään osavaltiota, aluetta tai Columbian piirikuntaa sallimasta, sääntelemästä tai kieltämästä abortin tekemistä millä tahansa sen lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella.
Burke Amendment Muokkaa
Esittänyt James Burke (D-MA) 12. syyskuuta 1973 H.J.Res. 769:n alla.
1. jakso. Mitä tulee oikeuteen elämään, sanaa ”henkilö”, sellaisena kuin sitä käytetään tässä artiklassa ja Yhdysvaltojen perustuslain viidennessä ja neljännessätoista lisäysartiklassa, sovelletaan kaikkiin ihmisiin, mukaan lukien heidän syntymättömät jälkeläisensä heidän biologisen kehityksensä jokaisessa vaiheessa, iästä, terveydentilasta, toimintakyvystä tai riippuvuussuhteesta riippumatta.
2 §. Kukaan henkilö ei saa tehdä aborttia muutoin kuin sellaisen lain nojalla ja sen mukaisesti, joka sallii abortin tekemisen vain hätätilanteessa, kun on olemassa kohtuullinen lääketieteellinen varmuus siitä, että raskauden jatkaminen aiheuttaa äidin kuoleman, ja joka velvoittaa kyseistä henkilöä ryhtymään kaikkiin kohtuullisiin, hyvän lääketieteellisen käytännön mukaisiin ponnisteluihin synnyttämättömän jälkeläisensä elämän säilyttämiseksi.
3 §. Kongressilla ja useilla osavaltioilla on valtuudet panna tämä artikla täytäntöön asianmukaisella lainsäädännöllä omilla lainkäyttöalueillaan.
Scottin lisäys Muokkaa
Esittänyt sen. William Scott (R-VA) 6. kesäkuuta 1975 S.J.Res. 91:n nojalla.
Valtuus säännellä olosuhteita, joissa raskaus voidaan keskeyttää, on varattu osavaltioille.
The Paramount AmendmentEdit
Esittänyt Rep. Romano Mazzoli (D-KY) 5. huhtikuuta 1979 H.J.Res. 294:n nojalla.
Erittäin tärkeä oikeus elämään kuuluu jokaiselle ihmiselle hedelmöityshetkestä alkaen iästä, terveydentilasta tai riippuvuussuhteesta riippumatta.
Hatch AmendmentEdit
Sen. Orrin Hatchin (R-UT) 21.9.1981 S.J.Res. 110:n alla esittämä
Oikeutta aborttiin ei ole turvattu tässä perustuslaissa. Kongressilla ja useilla osavaltioilla on samanaikainen valta rajoittaa ja kieltää abortit: Edellyttäen, että osavaltion laki, joka on rajoittavampi kuin kongressin laki, on määräävä.
Hatch-Eagletonin muutosehdotus Muokkaa
Sen. Orrin Hatchin ja senaattori Thomas Eagletonin (D-MO) 26.1.1983 S.J.Res. 3:n nojalla esittämä ja oikeusasioita käsittelevän valiokunnan käsiteltäväksi siirtämä. Asia siirrettiin perustuslakivaliokunnan alakomiteaan 22. helmikuuta, ja alakomitea järjesti kuulemistilaisuudet 28. helmikuuta ja 7. maaliskuuta. Maaliskuun 23. päivänä alivaliokunta ”esitti täysistunnon käsittelyä muutoksineen myönteisesti”. Valiokunta itse määräsi 19. huhtikuuta, että päätöslauselma raportoidaan muutoksineen ilman suositusta, ja päätöslauselma raportoitiin senaatille ja otettiin lainsäädäntökalenteriin 7. heinäkuuta. Päätöslauselma tuli lopulta senaatin täysistunnon käsittelyyn 27. ja 28. heinäkuuta, mutta se ei mennyt läpi äänin 49-50.