Vasta-ainehoito on hoitomuoto, jota käytetään tietyntyyppisten syöpien ja immuunisairauksien hoitoon. Vasta-aineet ovat proteiineja, joita elimistö muodostaa luonnostaan vastauksena vieraaseen aineeseen, jota kutsutaan antigeeniksi. Vasta-aineita voidaan kasvattaa myös potilaan elimistön ulkopuolella ja ruiskuttaa potilaaseen, jotta immuunijärjestelmä voi taistella sairauksia vastaan. Tämäntyyppisiä vasta-aineita kutsutaan yleensä monoklonaalisiksi vasta-aineiksi, koska ne on luotu kohdistumaan yhteen tiettyyn antigeeniin. Herceptin ja Avastin, kaksi laajalti käytettyä syöväntorjuntalääkettä, ovat esimerkkejä monoklonaalisista vasta-aineista.
Monoklonaalisten vasta-aineiden (MAbs) tuotannossa käytettiin useiden vuosikymmenien ajan ja viime aikoihin asti paljon hiiriä. Hoidot eivät kuitenkaan olleet niin tehokkaita kuin lääkärit olivat toivoneet. Yksi ongelma oli se, että potilaat reagoivat hiiren vasta-aineisiin ikään kuin ne olisivat vieras aine, ja loivat uusia vasta-aineita hiiren vasta-aineita vastaan. Lääkärit ovat kutsuneet tätä ”HAMA-vasteeksi” viitaten ihmisen hiiren vasta-aineiden (Human Anti-Mouse Antibodies, HAMA) kehittymiseen. HAMA-vaste on pohjimmiltaan allerginen reaktio hiiren vasta-aineille, joka voi vaihdella lievästä muodosta, kuten ihottumasta, äärimmäiseen ja hengenvaaralliseen reaktioon, kuten munuaisten vajaatoimintaan. HAMA voi myös heikentää hoidon tehoa tai aiheuttaa tulevan reaktion, jos potilaalle annetaan myöhempää hiirivasta-aineita sisältävää hoitoa.
On havaittu, että jostain kolmasosasta yli puoleen potilaista, jotka saavat hiirivasta-aineita, kehittyy jonkinlainen HAMA-vaste. Vielä hätkähdyttävämpää on, että ainakin kymmenen prosenttia väestöstä on havaittu kantavan jonkinlaisia eläimistä peräisin olevia vasta-aineita, useimmiten hiiristä peräisin olevia vasta-aineita, johtuen eläinten seerumista valmistettujen lääkeaineiden ylivoimaisesta määrästä.
Monoklonaalisia vasta-aineita voidaan valmistaa ihmiselle ilman hiiriä in vitro -tekniikoita käyttäen. Näillä menetelmillä valmistetut MAb:t eivät kärsi HAMA-vasteeseen liittyvistä haitoista. Eläinsuojeluryhmät taistelivat vuosikausia sen puolesta, että MAb:ien valmistus hiirillä lopetettaisiin, koska se aiheuttaa eläimille voimakasta kärsimystä, johon kuuluu voimakasta vatsakipua, hengitysvaikeuksia ja kuolema.
Etukäteen tarvittiin huomattavaa, jatkuvaa painostusta eläinsuojeluryhmien taholta, jota johti American Anti-Vivisection Society -järjestön (amerikkalainen eläinkokeiden vastainen yhdistys) aloittamat oikeudelliset toimet, ennen kuin asia muuttui. Nykyään National Institutes of Health tunnustaa ja edistää in vitro -menetelmiä MAb:ien tuottamiseksi, ja niitä vaaditaan kaikilta tutkijoilta, jotka saavat liittovaltion rahoitusta, jos heidän työhönsä kuuluu MAb:ien tuottaminen.
HAMA:n olemassaolo voi vaikeuttaa laboratoriomittauksia. HAMA-interferenssit voivat antaa vääriä positiivisia tai negatiivisia immunomääritystuloksia. HAMA-siltainterferenssi tuottaa keinotekoisesti korkeampia tuloksia, koska HAMA:t sitoutuvat immobilisoituihin hiiren vasta-aineisiin substraatin sijasta, sekundaariset leimatut vasta-aineet sitoutuvat sitten HAMA:han ja tuottavat positiivisen signaalin, joka virheellisesti osoittaa substraatin läsnäolon. Tällä tavoin HAMA muodostaa sillan immobilisoitujen vasta-aineiden ja leimattujen toissijaisten vasta-aineiden välille. Sitä vastoin HAMA:n estävä interferenssi ei tuota signaalia substraatin läsnäolosta, kun substraatti on läsnä. HAMA:t vangitsevat immobilisoidut hiiren vasta-aineet. Heterogeenisessa immunomäärityksessä erotteluvaihe pesee pois vapaan substraatin, joka ei pysty sitoutumaan HAMA:n estämisen vuoksi; vain immobilisoidut hiiren vasta-aineet ja HAMA jäävät immunomääritykseen, kun leimattuja sekundäärivasta-aineita annostellaan. Koska substraatti ei enää pysty sitoutumaan immobilisoituihin hiiren vasta-aineisiin HAMA:n häirinnän vuoksi, leimatut sekundääriset vasta-aineet eivät anna signaalia substraatin läsnäolosta.