Vihajumalatar, laula Peleuksen pojan Akhilleuksen raivosta, murhanhimoisesta, tuhoon tuomitusta, joka maksoi akaalaisille lukemattomia tappioita
Katso tärkeiden sitaattien selitykset
Yhteenveto
Runoilija pyytää muusaa avukseen kertoakseen tarinaa Akhilleuksen, suurimman kreikkalaissankarimme raivosta, joka on taistelussaan taistellutTroijansodassa. Kertomus alkaa yhdeksän vuotta sodan alkamisen jälkeen, kun akaalaiset ryöstävät Troijan liittolaiskaupungin ja kaappaavat kaksi kaunista neitoa, Chryseiksen ja Briseiksen. Akaalaisten armeijan ylipäällikkö Agamemnon ottaa palkinnokseen Chryseiksen. Akilles, yksi akaalaisten arvokkaimmista sotureista, vaatii Briseisin. Chryseiksen isä, Kryses-niminen mies, joka toimii Apollon-jumalan pappina, anelee Agamemnonia palauttamaan tyttärensä ja tarjoutuu maksamaan valtavan korvauksen. Kun Agamemnon kieltäytyy, Kryses rukoilee Apollon apua.
Apollo lähettää kreikkalaisten leiriin ruton, joka aiheuttaa monien sotilaiden kuoleman. Kymmenen päivää kestäneiden kärsimysten jälkeen Akilles kutsuu koolle akaalaisen armeijan ja pyytää ennustajaa paljastamaan ruton syyn. Kalchas, voimakas näkijä, nousee seisomaan ja tarjoaa palveluksiaan. Vaikka hän pelkää Agamemnonin kostoa, Kalchas paljastaa, että rutto oli Kryseksen ja Apollon kostonhimoinen ja strateginen liike. Agamemnon raivostuu ja sanoo palauttavansa Chryseisonin takaisin, jos Akhilleus antaa hänelle korvaukseksi Briseiksen.
Agamemnonin vaatimus nöyryyttää ja raivostuttaa ylpeää Akhilleusta.Miehet kiistelevät, ja Akhilleus uhkaa vetäytyä taistelusta ja viedä väkensä, myrmidonit, takaisin kotiinsa Phtiaan. Agamemnon uhkaa mennä Akhilleuksen telttaan armeijan leirissä ja ottaa Briseiksen itse.Akhilleus on valmis vetämään miekkansa ja tappamaan akaalaisen sotapäällikön, mutta jumalten kuningattaren Heran lähettämä jumalatar Athene ilmestyy hänen luokseen ja hillitsee hänen vihansa. Athenen opastuksella ja viisaan neuvonantajan Nestorin puheella kaksintaistelu lopulta onnistutaan estämään.
Tänä yönä Agamemnon laittaa Chryseiksen laivalla takaisin isänsä luokse ja lähettää sanansaattajat saattamaan Briseiksen pois Akhilleuksen teltasta. Akilles rukoilee äitiään, merinymfi Thetistä, pyytääkseen Zeusta, jumalten kuningasta, rankaisemaan akaalaisia. Hän kertoo hänelle tarinan riidastaan Agamemnonin kanssa, ja Thilleis lupaa ottaa asian puheeksi Zeuksen kanssa, joka on hänelle palveluksen velkaa, heti kun tämä palaa kolmetoista päivää kestäneiltä juhlilta etiopialaisten kanssa. Sillä välin akaalainen komentaja Odysseus navigoi laivaa, johon Khryseis on noussut. Laskeuduttuaan maihin hän palauttaa neitosen ja uhraa sen Apollolle. Kryses, joka on iloinen tyttärensä näkemisestä, rukoilee jumalaa poistamaan ruton akhaialaisten leiristä. Apollo hyväksyy hänen rukouksensa, ja Odysseus palaa tovereidensa luokse.
Mutta akaalaisten ruton loppuminen merkitsee vasta pahempien kärsimysten alkua. Agamemnonin kanssa käymästään riidasta lähtien Akilles on kieltäytynyt osallistumasta taisteluun, ja kahdentoista päivän kuluttua Thetis vetoaa lupauksensa mukaisesti Zeukseen. Zeus on vastahakoinen auttamaan troijalaisia, sillä hänen vaimonsa Hera suosii kreikkalaisia, mutta lopulta hän suostuu.Hera raivostuu, kun hän saa tietää Zeuksen auttavan troijalaisia, mutta hänen poikansa Hephaistos suostuttelee hänet siihen, ettei hän ajaisi jumalia riitaan kuolevaisista.
Analyysi
Kuten muutkin antiikin eepokset, Ilias esittelee aiheensa selkeästi alusta alkaen. Itse asiassa runo nimeää aiheensa jo alkusanassaan: menin eli ”raivo”. Konkreettisesti Ilias käsittelee Akhilleuksen raivoa – miten se alkaa, miten se rampauttaa akaalaisten armeijan ja miten se lopulta suuntautuu troijalaisia vastaan. Vaikka Troijan sota kokonaisuutena on teoksessa näkyvästi esillä, tämä laajempi konflikti antaa tekstille lopulta pikemminkin taustan kuin aiheen. Kun Akilles ja Agamemnon aloittavat riitansa, Troijan sota on jatkunut jo lähes kymmenen vuotta. Akhilleuksen poissaolo taistelusta kestää sen sijaan vain muutaman päivän, ja eepos päättyy pian hänen paluunsa jälkeen. Runo ei kuvaa sen sodan alkua eikä loppua, joka kehystää Akhilleuksen vihaa. Sen sijaan siinä tarkastellaan tämän vihan syntyä ja loppua, mikä kaventaa runon soveltamisalaa sotivien kansojen välisestä laajemmasta konfliktista pienempään, sotivien yksilöiden väliseen konfliktiin.