Tämä viesti sisältää isä Callanin lyhyen yhteenvedon 2. Timoteuksen 4:1-8:sta, jota seuraavat hänen muistiinpanonsa. Punaisella merkityt tekstit ovat minun lisäyksiäni.
Viimeinen vetoomus Timoteukselle
Yhteenveto 2. Tim. 4:1-8:sta~Nyt kun loppu lähestyy, iäkäs apostoli, joka tuntee, että hänen päivänsä ovat luetut ja että hänen työnsä on tehty, kehottaa Timoteusta lakkaamatta jatkamaan työnsä hoitamista ja kestämään sen koettelemukset valmistautumalla tulevien väärien opettelijoiden hyökkäyksiin. Mitä tulee Paavaliin itseensä, hän on aikeissa vuodattaa verensä uhriksi asian puolesta; mutta hän on valmis, ja hänen palkkionsa odottaa häntä. Oikeudenmukainen Tuomari ei koskaan petä häntä eikä ketään muutakaan, joka on elänyt ja työskennellyt asian puolesta.
1. Minä kehoitan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka tuomitsee elävät ja kuolleet, hänen tulemisensa ja valtakuntansa kautta:
Jakeissa 1-4 Paavali kehoittaa Timoteusta juhlallisesti sitäkin juhlallisemmin saarnaamaan Jumalan sanaa, kun jumalattomat harhailevat yhä kauemmaksi totuudesta.
Minä kehoitan sinua jne. Parempi: ”Minä kehotan sinua juhlallisesti jne.”. Sama juhlallinen kaava esiintyy uudelleen kohdissa 1 Tim 5:21 ja 2 Tim 2:14.
Elävät ja kuolleet. Ks. kommentti 1 Tess 4:16-17.
Hänen tulemisensa yleisessä tuomiossa antamaan kullekin hänen tekojensa mukaan. Sana ”tuleminen” on kreikan επιφανειαν (epifania), mistä sanaamme ”epifania”. Samaa sanaa käytettiin aiemmin kirjeessä, jossa pyhä Paavali alkoi valmistautua siihen syytökseen, jonka hän nyt antaa: Minä kiitän Jumalaa, jota palvelen esi-isiltäni lähtien, puhtaalla omallatunnolla siitä, että minä lakkaamatta muistan sinua rukouksissani yötä päivää. Haluten nähdä sinut, pitäen mielessäsi kyyneleesi, että olisin täynnä iloa: Muistellen sitä uskoa, joka sinussa on vilpittömänä, joka myös asui ensin isoäidissäsi Loisissa ja äidissäsi Eunikessa, ja olen varma, että se asuu myös sinussa. Sentähden minä kehoitan sinua, että sinä herätät Jumalan armon, joka sinussa on, minun käteni päällepanemisella. Sillä Jumala ei ole antanut meille pelon henkeä, vaan voiman, rakkauden ja raittiuden hengen. Älä siis häpeä meidän Herramme todistusta äläkä minua, hänen vankiaan, vaan tee työtä evankeliumin puolesta Jumalan voiman mukaan. joka on pelastanut meidät ja kutsunut meidät pyhällä kutsumuksellaan, ei omien tekojemme mukaan, vaan oman suunnitelmansa ja armonsa mukaan, joka on annettu meille Kristuksessa Jeesuksessa ennen maailman aikoja: mutta on nyt tullut ilmi Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen valaistuksessa (επιφανειας = epiphaneius), joka on tuhonnut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta. Jossa minut on nimitetty saarnamieheksi ja apostoliksi ja pakanoiden opettajaksi. Sen tähden minäkin joudun kärsimään näitä asioita, mutta minä en häpeä niitä. Sillä minä tiedän, keneen olen uskonut, ja olen varma, että hän kykenee säilyttämään sen, minkä olen hänelle uskonut, sitä päivää vastaan. Pidä kiinni niistä terveistä sanoista, jotka olet minulta kuullut, uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Pidä se hyvä, jonka Pyhä Henki, joka meissä asuu, on sinulle uskottavaksi antanut (2 Tim 1:3-14). Evankeliumin julistaminen juontaa juurensa Jumalan iankaikkiseen tarkoitukseen, joka on aloitettu Kristuksen ensimmäisen tulemuksen seurauksena ja joka suuntautuu hänen toiseen tulemukseensa.
Hänen valtakuntaansa, johon hyvät kutsutaan osallisiksi. Sanat ”tuleminen” ja ”valtakunta” ovat kreikan kielessä adjuraation akkusatiiveja, ja ne ovat osa apostolin valaa. Toisin sanoen hän ei kirjoita, että elävät ja kuolleet tuomitaan hänen tulemisensa ja valtakuntansa kautta, mikä on englanninkielisen käännöksen mahdollinen implikaatio, jos pilkkua ei oteta asianmukaisesti huomioon, vaan pikemminkin: ”Varoitan teitä… hänen tulemisensa ja valtakuntansa kautta”. Ks. eri käännökset, jotka asettavat konjunktio ”ja” sivulauseen ”joka tuomitsee elävät ja kuolleet” jälkeen) välittömästi ennen sanoja ”hänen ilmestymisensä kautta”.
2. Saarnatkaa sanaa: olkaa välittömät (επιστηθι) oikeaan aikaan ja väärään aikaan: nuhtelkaa, kehottakaa, nuhdelkaa kaikessa kärsivällisyydessä ja opissa.
Sanaa saarnatkaa: olkaa välittömät (επιστηθι) oikeaan aikaan ja väärään aikaan. Voisi melkein kääntää: ”Saarnatkaa sanaa: seisokaa (επιστηθι) oikeaan aikaan ja väärään aikaan.” Pyhän Paavalin tässä antama kehotus on selvässä ristiriidassa ensimmäisen vuosisadan pakanallisten moralistien kehotuksen kanssa, jotka varoittivat, että kehotuksen oikeaan toimintaan pitäisi olla vain sopivaan aikaan (eli oikeaan aikaan). Ks. tästä asiasta isä Benjamin Fioren teos THE PASTORAL EPISTLES. Se, että kristityt tietävät olevansa lopunajassa eivätkä tiedä, milloin Kristus palaa tuomitsemaan, on se, mikä motivoi Paavalin vaatimusta tässä, ja myös tieto siitä, että tulee aika, jolloin he (ihmiset) eivät kestä tervettä oppia, vaan omien halujensa mukaan kasaavat itselleen opettajia, joilla on kutisevat korvat: ja tosiaankin kääntävät kuulonsa pois totuudesta, vaan kääntyvät tarujen puoleen (ks. alla jakeet 3-4). Henki oli ennustanut, että tällaisia ihmisiä tulisi: Mutta Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat (αποστησονται = ”lakkaavat seisomasta”) uskosta ja antavat vaarin eksytyksen hengille ja perkeleiden opeille (1 Tim 4:1). Siksi Timoteuksen tulee olla hetkessä (επιστηθι = ”ottaa kantaa”) ajassa ja ajassa.
Sana eli evankeliumin sanoma (Gal 6:6; Kol 4:3). Tätä Timoteuksen tulee julistaa lakkaamatta, jotta kaikki kuulisivat sen ja jotta heillä olisi mahdollisuus omaksua sen opetukset. ”Julistakaa lakkaamatta, jotta kaikki kuulisivat:” Isä George T. Montague huomauttaa kommentaarissaan FIRST AND SECOND TIMOTHY, TITUS, että ilmaisu ”saarnaa sanaa” saattaa nykyään antaa joillekin ihmisille sen vaikutelman, että Paavalin mielessä ovat lyhyet saarnat, joita julistetaan satunnaisesti seurakunnassa. Sanalla ”saarnata” on kuitenkin hyvin julkinen sävy ja se viittaa hyvin julkiseen sanomaan, joka on tarkoitettu julistettavaksi katoilta (ks. Matt. 10:27). Ajatus siitä, että uskonnon pitäisi olla yksityistä, on hyvin vieras Raamatulle. Vastakkain asetetaan evankeliumin hyvin julkinen luonne ja niiden väärien opettajien käytännöt, jotka ”hiipivät taloihin” (2 Tim 3:6), ”kumoavat kokonaisia taloja” (Tiit 1:11).
Prepretoi… nuhtele… kehota… nuhdella. Se, mitä Pyhän Timoteuksen tässä käsketään tehdä, tuo mieleen sen, mitä Pyhä Paavali oli sanonut Raamatun käytöstä Jumalan miehen kannalta: Kaikki Jumalan innoittama kirjoitus on hyödyllinen opettamaan, moittimaan, korjaamaan, opettamaan vanhurskauteen: Jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin töihin varustautunut (2 Tim 3:16-17).
Oppiossa. Saarnaaminen ilman oppia on arvotonta, sillä siitä puuttuu sisältö ja se jättää nuhtelun ja kehotuksen ilman syytä ja perustaa. Kreikankielinen sana, joka on tässä käännetty sanalla ”oppi”, on διδαχή (didache). Sana voi tarkoittaa sekä opettamisen tekoa että opetuksen kohdetta.
3. Sillä tulee aika, jolloin he eivät kestä tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan he kasaavat itselleen opettajia, koska heillä on kutisevat korvat:
Nyt annetaan syy siihen, miksi Timoteuksen on kaksinkertaistettava kiihkonsa; sillä hänen omana elinaikanaan tulee olemaan henkilöitä, jotka omien himojensa ja uutuuksien kaipuunsa mukaan hylkäävät terveen opin he hylkäävät kirkon dogmit ja kääntyvät pois niistä ja sen sijaan etsivät opettajia, joiden opetukset vetoavat intohimoihin ja alempiin himoihin. Omana aikanamme tapahtuu juuri näin. Joukot pilkkaavat nyt itse dogmin käsitettä vanhanaikaisena ja vanhentuneena ja juoksevat niiden saarnamiesten perässä, jotka oikeuttavat keinotekoisen syntyvyyden valvonnan, koeavioliitot, avioerot ja vastaavat häiriöt. Jos ihmettelette, isä Callan kirjoitti nämä sanat vuonna 1922.
Sillä on oleva aika (καιρος = kairos, määrätty, määrätty tai oikea aika). Kuten jo todettiin, tämä edellyttää, että Pyhä Timoteus ja kaikki ne, jotka ovat saaneet tehtäväkseen julistaa evankeliumia, ottavat kantaa aikanaan (ευκαιρως = eukairos) ja muulloin (ακαιρως = akairos).
He eivät kestä ( ole, pidä, ανεξονται) tervettä ( tervettä, υγιαινουσης) oppia (opetusta, oppimista, διδασκαλιας). Sana, joka on tässä käännetty sanalla ”kestää”, voitaisiin kääntää myös sanalla ”kärsiä”, mikä viittaa hieman sarkastiseen toteamukseen: He eivät kärsi tervettä oppimista. Mutta sana ανεξονται esiintyy vain tässä pastoraalissa, ja Pyhä Paavali käyttää kärsimyksestä toista sanaa (ks. 2 Tim 3:11). Ilmaisun ανεξονται juuri on ἔχω (”saada, pitää tai omistaa”). Tätä sanaa käytetään useita kertoja pastoraaleissa, ja sen käyttö 2. Timoteuksen kirjeessä on sikäli opettavaista, että sitä käytetään toisinaan evankeliumin julistajiin ja toisinaan vääriin opettajiin; näin luodaan vastakkainasettelu: Pidä kiinni niiden terveiden sanojen muodosta, jotka olet minulta kuullut: uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa (2 Tim 1:13). Ja heidän (ts. väärien opettajien) puheensa tarttuu kuin syöpä (2 Tim 2:17). Mutta Jumalan varma perusta pysyy lujana, sillä sillä on tämä sinetti: Herra tietää, ketkä ovat hänen; ja poiketkoon jokainen vääryydestä, joka nimeää Herran nimen (2 Tim 2:19). Heillä on kyllä jumalisuuden näky, mutta kieltävät sen voiman. Mutta nämä välttelevät (2 Tim 3:5).
Mutta omien himojensa mukaan. Perustelee motiivin sille, että he eivät kestä tervettä, tervettä oppia. ”Omat” viittaa itsekeskeiseen individualismiin, ja koko lause tuo mieleen aiemmin puhutut: Tietäkää myös tämä, että viimeisinä päivinä tulevat vaaralliset ajat. Ihmiset tulevat olemaan itsensä rakastajia, ahneita, ylimielisiä, ylpeitä, pilkkaajia, tottelemattomia vanhemmille, kiittämättömiä, pahoja, kiintymättömiä, rauhattomia, panettelijoita, tinkimättömiä, armottomia, vailla ystävällisyyttä, pettureita, itsepäisiä, ylpistyneitä ja mielihyvää enemmän kuin Jumalaa rakastavia: joilla on kyllä jumalisuuden näky, mutta jotka kieltävät sen voiman. Nyt nämä välttelevät (2 Tim 3:1-5). Huomaa, että niitä, jotka hylkäävät evankeliumin omien mielihalujensa tähden, on vältettävä (1 Kor 5:9-11; Matt 18:15-18).
He kasaavat itselleen (επισωρευσουσιν) opettajia. Näin tekevät ihmiset, jotka ovat kuormitettuja (”kasaantuneet” σεσωρευμενα) synneistä, jotka ovat erilaisten halujen vietävissä (ks. 2 Tim 3:6).
Heillä on kutisevat korvat, ts, he ovat innokkaita kaikenlaisten uutuuksien perään.
4. Ja tosiaankin kääntävät kuulonsa pois totuudesta, vaan kääntyvät taruihin.
He kääntävät kuulonsa pois. Heidän ”kutisevien korviensa” vuoksi. ”Kääntymisestä” ks. 2 Tim 1:15; Tiit 1:14.
Kääntyvät taruihin. ”Kääntyneet” ks. 1 Tim 1:6; 5:15. Kohdassa 1 Tim 6:20 Paavali varoittaa Timoteusta välttämään (kirjaimellisesti: olemaan kääntymättä) sanojen uutuuksia.
Taruja. Ks. 1 Tim 1:4; 4:7. 1 Tim 1:4:stä isä Callan kirjoitti: ”Tarut olivat mitä todennäköisimmin juutalaisia legendoja (Tiit. 1:14), jollaisia esiintyy usein Talmudissa; ja sukuluettelot olivat ylenpalttisia, legendaarisia tarinoita muinaisista patriarkoista, jollaisia löydämme Jubileen kirjasta. Spekulointi näillä hyödyttömillä aiheilla johtaisi pois uskon suurista totuuksista ja kristillisen elämän käytännöllisistä realiteeteista, ja näin tehtäisiin valtavaa vahinkoa kirkolle ja sieluille.”
5. Mutta ole raitis, ponnistele kaikessa, kärsi vaikeuksia, tee evankelistan työtä, täytä palvelustehtäväsi.”
Juuri kuvattujen vaikeuksien edessä Timoteuksen tulee olla järkevä ja kaikessa tasapainoinen, kestää vaikeuksia, saarnata evankeliumia ja täyttää uskollisesti kaikki velvollisuutensa Kristuksen palvelijana, jolle on uskottu hänen isäntänsä tehtävät.
Evankelista. Evankelista. Katso Ef 4:11:stä. Muistiinpanoissaan Ef 4:11:stä isä Callan kirjoitti: Evankelistat eivät välttämättä ole vain niitä, jotka kirjoittivat evankeliumit, vaan myös lähetyssaarnaajia ja sanan julistajia muukalaisten ja vääräuskoisten keskuudessa (Joh. 21:15 j.n.e.; Ap. t. 21:8; 2. Tim. 4:5; 1. Piet. 2:25).
Ministeriö. Ks. 1 Tim 1:12:sta. Muistiinpanoissaan 1. Tim. 1:12:sta isä Callan kirjoitti: ”Kreikankielinen sana ”virka” tarkoitti tässä Paavalin aikana apostolityötä, kun taas toisella vuosisadalla se oli tullut tarkoittamaan diakonian järjestystä. Näin ollen meillä on sanan käytössä tässä yhteydessä argumentti tämän kirjeen varhaisen päivämäärän puolesta. Pyhä Paavali tuskin puhuisi itsestään niin, että hänet olisi kutsuttu diakonian virkaan.” Isä Callanin aikana eräät rationalistiset tutkijat esittivät pastoraalikirjeille toisen vuosisadan ajankohtaa, ja tästä kannasta on nyt lähes kokonaan luovuttu.
6. Sillä minä olen jo nyt valmis uhrattavaksi, ja lähdöni aika on lähellä.”
Timoteuksen valmiudesta, intohimosta, kärsimysvalmiudesta ym. apostolin huolen salaisuus paljastuu nyt; vanha evankeliumin mestari on lähdössä hänestä hyvin pian, hän katsoo avoinna olevaan hautaansa.
Valmiina uhrattavaksi. Paremmin: ”vuodatetaan uhriksi”, ts. hän oli vuodattamassa vertaan uhriksi Jumalalle, niin kuin viinin juomauhria oli tapana vuodattaa uhrilahjaksi Jumalalle eräissä vanhoissa juutalaisissa uhritapahtumissa (4. Moos. 15:1-10); apostolin kuolema on lähellä. Tulee mieleen, mitä hän kirjoitti Filippiläisille 2:17:ssä~Jopa jos minut vuodatetaan juomajuomaksi teidän uskonne uhrilahjaksi, olen iloinen ja iloitsen teidän kaikkien kanssa (RSV).
Minun lähtöni. Toinen kuva, joka merkitsee hänen kuolemansa välittömyyttä. Fil. 1:23:ssa pyhä Paavali puhui halustaan lähteä pois ja olla Kristuksen kanssa.
7. Minä olen taistellut hyvän taistelun, olen suorittanut urani loppuun, olen säilyttänyt uskon.
8. Mitä muuhun tulee, minulle on talletettu vanhurskauden kruunu, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, antaa minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös niille, jotka rakastavat hänen tulemustaan.
Metaforat ovat tässä vedettyinä areenalta ja kilpa-ajosta. Voimakkaan urheilijan tavoin apostoli on käynyt hyvän taistelun uskon puolustamiseksi (1. Tim. 6:12); kuin uskollinen juoksija juoksukilpailussa, hän on suorittanut radan loppuun; hän on täyttänyt kaikki velvollisuutensa ja säilyttänyt hänelle uskotun uskon talletuksen. Nyt hän on valmis saamaan kruunun, palkkion, jolla Herra, hänen oikeudenmukainen tuomarinsa, hänet palkitsee.
Tätä palkkiota kutsutaan ”oikeudenmukaisuuden kruunuksi”, koska se on ansaittu; se on jotakin, mikä kuuluu apostolille oikeudenmukaisuudessa. Tässä meillä on nimenomainen todiste siitä, että vanhurskas voi armon tilassa tehtyjen hyvien tekojen avulla ansaita iankaikkisen elämän de condigno. Ja silti on edelleen totta, että taivaan ilot ovat vastikkeeton lahja; sillä Jumala on iankaikkisuudesta asti vastikkeettomasti ennaltamäärännyt vanhurskaat iankaikkiseen elämään, ja aikanaan hän antaa heille vastikkeettomasti armon, jonka avulla he toteuttavat pelastuksensa ja ansaitsevat iankaikkiset palkinnot. Vrt. Trid., sess. VI, can. 32.
Tona päivänä, ts. viimeisen tuomion päivänä. Heti kuoleman jälkeen apostoli, kuten kaikki vanhurskaat, sai kruununsa, mutta elämän kruunu loistaa kaikessa loistossaan vasta viimeisellä tuomiolla, jolloin ruumis saa palkkansa yhdessä sielun kanssa.