Patañjalin Yoga SūtrasEdit
Īśvarapraṇidhāna mainitaan Patañjalin Yoga Sūtrasissa seuraavasti:
Sanskrit: शौच संतोष तपः स्वाध्यायेश्वरप्रणिधानानि नियमाः ॥32॥
– Jooga Sutras II.32
Sanskrit: क्लेश कर्म विपाकाशयैःपरामृष्टः पुरुषविशेष ईश्वरः ॥२२॥॥॥
– Jooga Sutras I. 24
Īśvarapraṇidhāna on lueteltu viidenneksi niyamaksi Patañjalin mukaan. Muissa joogamuodoissa se on kymmenes niyama. Hindulaisuudessa niyamat ovat ”tee-lista” ja yamat ovat ”älä tee”-lista, jotka molemmat ovat osa elämän eettistä teoriaa.
Īśvara metafyysisenä käsitteenäMuutos
Hindu-oppineet ovat keskustelleet ja kommentoineet sitä, kuka tai mikä on Īśvara. Nämä kommentit vaihtelevat Īśhvaran määrittelemisestä ”henkilökohtaisesta jumalasta” ”erityiseen minään” ja ”kaikkeen, jolla on henkinen merkitys yksilölle”. Ian Whicher selittää, että vaikka Patañjalin ytimekkäät säkeet voidaan tulkita sekä teistisiksi että ei-teistisiksi, Patañjalin käsitys Īśvarasta toimii joogafilosofiassa ”transformatiivisena katalysaattorina tai oppaana, joka auttaa joogia henkisen vapautumisen tiellä”. Desmarais toteaa, että Īśvara on metafyysinen käsite Yogasutrassa. Īśvarapraṇidhāna on panostamista, mielen työllistämistä tällä metafyysisellä käsitteellä. Yogasutrassa ei mainita jumaluutta missään, eikä siinä mainita mitään omistautumiskäytäntöjä (Bhakti), eikä siinä anneta Īśvaralle ominaisuuksia, jotka tyypillisesti liitetään jumaluuteen. Joogasutrassa se on looginen konstruktio, toteaa Desmarais.
Jakeissa I.27 ja I.28 yogasutra liittää Īśvaran käsitteeseen Pranava (प्रणव, ॐ) ja suosittelee, että sitä toistetaan ja mietitään jossakin kahdeksanvaiheisen joogan raajoista. Tätä pidetään keinona aloittaa ulkoisesta maailmasta irrottautumisen, sisäiseen maailmaan yhdistymisen, keskittymisen ja yksimieliseksi tulemisen prosessi joogassa.
Whicher toteaa, että Patañjalin käsitys Īśvarasta ei ole luojajumala eikä hindulaisuuden Advaita Vedanta -koulukunnan universaali Absoluutti. Whicher toteaa myös, että jotkut hindulaisen Vedanta-filosofian teistiset alakoulukunnat, jotka ovat saaneet vaikutteita joogakoulusta, selittävät Īśvara-termin mieluummin ”korkeimmaksi olennoksi, joka hallitsee kosmosta ja yksilöllisiä olentoja”. Patañjalin Yoga Sūtrassa ja laajassa hindulaisen joogakoulun kirjallisuudessa Īśvara ei kuitenkaan ole korkein hallitsija, Īśvara ei ole ontologinen käsite, vaan se on ollut abstrakti käsite, jolla on pyritty tyydyttämään joogafilosofian elämäntavaksi hyväksyvien ihmisten pedagogisia tarpeita.
Īśvara jumaluutenaEdit
Īśvarapraṇidhāna on joissakin hindulaisuuden alakoulukunnissa tulkittu tarkoittavan jumaluuden kontemplaatiota. Zimmer totesi vuonna 1951 ilmestyneessä Intian filosofiat -kirjassaan, että Bhakti-alakoulukunnat ja sen tekstit, kuten Bhagavad Gita, viittaavat Isvaraan jumalallisena herrana tai tietyn Bhakti-alakoulukunnan jumaluutena. Nykyaikaiset lahkolaisliikkeet ovat korostaneet Ishvaraa korkeimpana Herrana; esimerkiksi Hare Krishna -liike pitää Krishnaa Herrana, Arya Samaj ja Brahmoism -liikkeet – jotka ovat saaneet vaikutteita Intian kristillisistä ja islamilaisista liikkeistä – käsitteellistävät Ishvaraa monoteistisena kaikkivoipana Herrana. Hindulaisuuden perinteisissä teistisissä alakoulukunnissa, kuten Ramanujan Vishishtadvaita Vedantassa ja Madhvan Dvaita Vedantassa, Ishvara identifioidaan Lordi Vishnuksi/Narayanaksi, joka eroaa Prakritista (aineellinen maailma) ja Purusasta (sielu, henki). Kaikissa näissä alakoulukunnissa Īśvarapraṇidhāna on kyseisen jumaluuden kontemplaatiota.
Radhakrishnan ja Moore toteavat, että nämä Īśvara-käsitteen variaatiot ovat sopusoinnussa hindulaisuuden käsityksen ”henkilökohtaisesta Jumalasta” kanssa, jossa ”arvostetaan yksilön korkeimpien itseisarvojen ihanteita tai ilmentymiä”. Īśvarapraṇidhāna eli Īśvaran kontemplaatio jumaluutena on hyödyllistä, ehdottaa Zaehner, koska se auttaa yksilöä tulemaan enemmän Īśhvaran kaltaiseksi. Riepe ja muut toteavat, että hindulaisuuden joogakoulukunnan kirjallisuus ei nimenomaisesti määrittele eikä implisiittisesti viittaa mihinkään luoja-jumalaan; pikemminkin se jättää yksilölle vapauden ja valinnanvapauden käsitteellistää Īśvara haluamallaan mielekkäällä tavalla joko ”valitsemansa jumaluuden” tai ”muodottoman Brahmanin (absoluuttisen todellisuuden, universaalin prinsiipin, todellisen erityisen minän)” muodossa. Īśvaran tarve ja tarkoitus ei ole itsetarkoitus, olipa se sitten abstrahoitu ”erityiseksi minäksi” tai ”henkilökohtaiseksi jumaluudeksi”, vaan se on pikemminkin keino ”täydellistää keskittymiskäytäntöä” matkalla joogafilosofian kahdeksan raajan läpi.
Īśvara puhtaana tietoisuutenaEdit
Larson ehdottaa, että Īśvara Īśvarapraṇidhānassa voidaan ymmärtää sen kronologisten juurien kautta. Hindulaisuuden joogakoulu kehittyi hindulaisuuden samkhya-koulukunnan perustalle. Ei-teistisessä/ateistisessa Samkhya-koulukunnassa Purusa on keskeinen metafyysinen käsite, ja se kuvitellaan ”puhtaaksi tietoisuudeksi”. Lisäksi Samkhya-koulukunta kuvaa Purusan olevan olemassa ”puhtaan tietoisuuden moninaisuutena” epistemologisessa teoriassaan (pikemminkin kuin sen ontologisen teorian tarpeisiin). Joogasutrassa Patanjali määrittelee Īśhvaran säkeessä I.24 ”erityiseksi Purusaksi”, jolla on tiettyjä ominaisuuksia. Īśhvara voidaan siis ymmärtää yhdeksi ”puhtaan tietoisuuden” moninaisuudesta, jolla on Patanjalin jakeessa I.24 määrittelemät ominaisuudet.
Īśvara hengellisenä, mutta ei uskonnollisenaEdit
Van Ness ja muut esittävät, että Īśvaran, Īśvara-pranidhanan ja muiden joogan osien käsitteet voidaan pragmaattisesti ymmärtää ”hengellisinä, mutta ei uskonnollisina”.