Potilaita, jotka saavat suun kautta otettua isotretinoiinia akneen, ei tarvitse seurata kuukausittaisilla verikokeilla, sanovat meta-analyysin kirjoittajat.
Tutkijat, jotka tarkastelivat tietoja 26 tutkimuksesta, joihin osallistui 1 574 potilasta, havaitsivat, että vaikka isotretinoiinihoito johti usein merkittäviin muutoksiin laboratorioarvoissa, kuten verenkuvassa ja rasva-arvoissa, nämä saavuttivat harvoin epänormaalin tason.
”Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että harvemmin tapahtuva laboratorioseuranta voi olla turvallista, ja korkeariskisiä laboratoriomuutoksia jää vain vähän huomaamatta monilla aknepotilailla, jotka saavat tyypillisiä isotretinoiiniannoksia”, kirjoittajat kirjoittavat JAMA Dermatology -lehdessä
2. joulukuuta 2015.
”Laboratorioseurannan tiheyden vähentäminen joidenkin potilaiden kohdalla voisi auttaa vähentämään terveydenhuoltomenoja ja mahdollisesti ahdistusta aiheuttavaa verinäytteenottoa”, he lisäävät.
Tutkijat, joita johti Pennsylvaniassa sijaitsevan Hershey Medical Centerin dermatologian professori Joslyn Kirby, tarkastelivat tutkimuksia, jotka koskivat 9-35-vuotiaita potilaita, joilla oli akne vulgaris. Kaikkiin tutkimuksiin sisältyi isotretinoiinihoito vähintään 40 mg:n (tai ≥0,5 mg/kg) annoksella päivittäin vähintään neljän viikon ajan. Laboratorioarvojen muutokset määriteltiin National Institutes of Health (NIH) Clinical Centerin ja Common Terminology Criteria for Adverse Events -viitealueiden mukaisesti. Kunkin testin keskimääräinen seuranta-aika oli noin 11 viikkoa (6,5 viikkoa maksanäytteiden osalta).
Ryhmä havaitsi, että vaikka isotretinoiini vaikutti haitallisesti kaikkiin laboratorioarvoihin, vakavat vaikutukset olivat harvinaisia. Esimerkiksi yhtä tutkimusta lukuun ottamatta kaikissa tutkimuksissa tehdyt havainnot kokonaiskolesteroliarvoista olivat viitealueella. Vaikka keskiarvot nousivat seurannassa 19,7 mg/dl lähtötilanteeseen verrattuna, hoidon aikainen keskiarvo 184,7 mg/dl oli alle 240 mg/dl:n raja-arvon, jonka NIH määritteli merkittäväksi tai korkean riskin arvoksi.
Triglyseridiarvot nousivat vastaavasti 37 mg/dl seurannan aikana, mutta keskiarvo oli 120 mg/dl verrattuna korkean riskin arvoon 200 mg/dl.
Tekijät toteavat myös, että kokonaiskolesteroli ja triglyseridit eivät muuttuneet merkittävästi 8 ja 20 viikon välillä lähtötilanteeseen verrattuna, mikä viittaa siihen, että myöhäisvaikutukset ovat harvinaisia.
Maksapaneeleista saadut laboratoriotulokset osoittivat, että aspartaattiaminotransferaasin (AST), alaniiniaminotransferaasin (ALT) ja emäksisen fosfataasin (AP) keskimääräiset arvot olivat 22,7, 21,8 ja 88,4 U/L, kun kynnysarvot 108, 111 ja 367,5 U/L määrittelevät kakkosluokan tai merkittävän haittavaikutuksen.
Analyysi osoittaa myös, että vaikka keskimääräinen valkosolujen määrä laski 1 130/μL, keskiarvo 6 890/μL oli edelleen yli korkean riskin kynnysarvon 3 000/μL.
Yhdysvalloissa isotretinoiinin valmisteyhteenvedossa suositellaan peruspaastolipidien ja maksan tutkimista viikoittain tai kahden viikon välein, kunnes potilaan vaste on varmistunut. Näin ollen valmistajan neuvo on ristiriidassa useiden tutkimusten kanssa, jotka ovat osoittaneet, että harvempi seuranta on riittävää.
Mutta Iso-Britanniassa isotretinoiinin tuoteselosteessa suositellaan maksaentsyymien ja seerumin paastolipidien seurantaa lähtötilanteessa kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta ja sen jälkeen kolmen kuukauden välein. Säännöllistä seurantaa suositellaan vain, jos se on kliinisesti aiheellista. Britannian ihotautilääkäriyhdistyksen vuonna 2010 julkaisemissa ohjeissa, joita National Institute for Health and Care Excellence tukee, suositellaan samankaltaisia aikavälejä ja todetaan, että ”on olemassa tietoja, jotka viittaavat siihen, että rutiininomaiset seulontatestit hoidon aikana eivät ole kannattavia”.
Anjali Mahto, konsultoiva ihotautilääkäri ja British Skin Foundationin tiedottaja, sanoi, että vaikka tulokset viittaavat siihen, että kuukausittaista seurantaa ei ehkä tarvita, ”lääkettä määräävän lääkärin kliininen harkinta on tietenkin tarpeen”.
”Tutkimuksen tekijät myöntävät myös, että tässä tutkimuksessa on joitakin rajoituksia, sillä täydellisiä potilastietoja ei ollut saatavilla lopullisten johtopäätösten tekemiseksi”, hän lisää. ”Tarvitaan lisätutkimuksia, jotta voidaan selvittää, mitkä potilaat saattavat olla suuremmassa riskissä saada verikokeiden poikkeavuuksia, ja ositella heidät sen mukaisesti.”