Oraalinen isotretinoiini on British Journal of Dermatology -lehdessä julkaistun kirjallisuuskatsauksen mukaan yleensä turvallinen ja tehokas lääke akne vulgariksen hoidossa suurimmalla osalla potilaista.
Systemaattinen katsaus rajoittui aknea koskeviin satunnaistettuihin kontrolloituihin tutkimuksiin, joihin osallistui yhteensä 760 potilasta (enimmäkseen miehiä) ja joissa isotretinoiinia verrattiin kontrolliin.
Kaikkien tutkimusten kohdalla isotretinoiinihoito vähensi aknevaurioiden määrää kliinisesti merkityksellisellä määrällä, joka oli aina suurempi kuin kontrolli. Kontrolliryhmät koostuivat plasebosta (kaksi tutkimusta), suun kautta otettavista antibiooteista (seitsemän tutkimusta) tai muusta kontrollista (kaksi tutkimusta).
”Isotretinoiini on ollut viime vuosina kiistanalainen aihe”, sanoo toinen pääkirjoittaja Isabelle Vallerand, Ph.D., Calgaryn yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta Albertassa, Kanadassa. ”Lääkettä käytetään laajalti ihotautilääketieteessä ensisijaisena lääkkeenä vaikeaan tai hoitoresistenttiin akneen, mutta silti on oltu huolissaan mahdollisista vakavista haittavaikutuksista, kuten itsemurhasta, haimatulehduksesta ja idiopaattisesta kallonsisäisestä verenpaineesta.”
Kun tutkijat perehtyivät tieteelliseen kirjallisuuteen, he löysivät ristiriitaisia raportteja haittavaikutuksista.
”Huomasimme, että satunnaistetuista kontrolloiduista tutkimuksista ei ollut tehty systemaattista katsausta, jossa olisi tehty yhteenveto saatavilla olevista tiedoista haittavaikutuksista tai isotretinoiinin tehosta”, hän sanoi.
Havainto, että isotretinoiini oli plaseboa ja muita hoitomuotoja parempi leesioiden määrän vähentämisessä, ”ei tule yllätyksenä ihotautilääkäreille, vaan se tarjoaa vankkaa, vahvistavaa tieteellistä tietoa, joka tukee lääkityksen käyttöä akneen”, tohtori Vallerand sanoo.
Toiseksi, vaikka haittavaikutukset ovat yleisempiä isotretinoiinilla verrattuna muihin hoitomuotoihin, ”kuten voidaan olettaa, suurin osa näistä haittavaikutuksista liittyy kuivuuteen.”. Emme dokumentoineet itsemurhaa, haimatulehdusta tai idiopaattista kallonsisäistä verenpainetautia isotretinoiinilla”, hän sanoo.
Katsauksessa havaittiin isotretinoiiniryhmissä karkeasti ottaen kaksi haittatapahtumaa, kun taas kontrolliryhmissä oli yksi, eli yhteensä 751 ja 388.
Dermatologiset haittatapahtumat muodostivat 64,8 prosenttia kaikista isotretinoiiniryhmien haittatapahtumista, kun taas korva-, nenä- ja kurkkutautien haittatapahtumat olivat 11,6 prosenttia.
Silmään kohdistuvia haittatapahtumia, kuten silmien kuivumista, ärsytystä ja sidekalvon infektioita, esiintyi isotretinoiiniryhmissä 7,2 prosentilla potilaista.
Toisaalta ruoansulatuskanavan komplikaatiot olivat ainoa kontrolliryhmissä useammin raportoitu haittatapahtuma, jonka osalta pahoinvointi ja oksentelu liittyivät antibioottihoitoon.
Mutta haittatapahtumat, jotka olivat niin vakavia, että ne aiheuttivat osallistujien vetäytymisen tutkimuksista, olivat harvinaisia – vain 3,2 prosenttia isotretinoiiniin satunnaistetuista potilaista ja 1,8 prosenttia kontrolliryhmiin. Isotretinoiinista vetäytymiseen johtaneita tapahtumia olivat Stevens-Johnsonin oireyhtymä, cheilitis, zeroosi, aknen puhkeaminen, valonarkuus, kohonneet maksaentsyymit, ruokahalun väheneminen, päänsärky ja masentunut mieliala.
”Katsauksessamme ei havaittu yhteyttä isotretinoiinin käytön ja psykiatristen häiriöiden tai itsemurhan puhkeamisen välillä, vaikka joidenkin psykiatristen tai psykosomaattisten oireiden esiintyminen raportoitiin yleisimmin niillä potilailla, jotka saivat hoitoa potilasta isottretinoiinilla.
”Nämä tulokset saattavat olla yllättäviä joillekin ihotautilääkäreille, sillä ne näyttävät olevan ristiriidassa joidenkin tiedotusvälineissä esitettyjen tapausten kanssa, joissa isotretinoiinin katsotaan aiheuttavan itsemurhia tai mielisairauksia. Uskomme kuitenkin, että mielisairauksien syy on monitekijäinen eikä se todennäköisesti selity pelkästään isotretinoiinin käytöllä, kuten katsauksemme tiedot osoittavat”, tohtori Vallerand sanoi.
Katsaus antaa vahvaa tukea isotretinoiinin käyttöä koskeville suosituksille, jotka löytyvät nykyisistä kliinisen hoitokäytännön ohjeista Amerikassa, Kanadassa ja Euroopassa. ”Uskomme, että ihotautilääkäreillä on hyvät edellytykset määrätä isotretinoiinia potilailleen turvallisella tavalla”, hän sanoi.
Katsauksen rajoituksia ovat muun muassa pitkäaikaisten seurantatietojen puuttuminen sekä erot annostelussa, menetelmissä, raportoinnissa ja tutkimusnäytteissä. Naispotilaiden vähäisyys, joka johtuu raskauden poissulkemisesta teratogeenisuuden estämiseksi, saattaa myös vääristää tuloksia, erityisesti psykiatristen haittavaikutusten osalta, sillä masennus on yleisempää naisilla.
”Tulevassa tutkimuksessa tulisi pyrkiä määrittämään, onko olemassa erityisiä potilasryhmiä, joille isotretinoiini ei ole turvallinen, tai pyrkiä ennustamaan, millä potilailla vaste on paras mahdollinen ja samalla lievennetään mahdollisia haittavaikutuksia”, tohtori Vallerand sanoi.