AustraliaEdit
Victorian piirikunnan tuomioistuin myönsi vuonna 2002 herra Magillille 70 000 dollarin korvaukset vahingoista ja taloudellisista menetyksistä ex-vaimolleen, koska vuonna 2000 tehty DNA-testi osoitti, että vain yksi kolmesta lapsesta, joista hän maksoi elatusapua, oli geneettisesti hänen.Victorian hovioikeus kumosi tämän tuomion myöhemmin vuonna 2005 ja katsoi, että ex-vaimon ”petostarkoitusta” ei ollut todistettu Magillin syntymälomakkeissa antamien, lasten isyyttä koskevien väärien tietojen osalta.Tästä tuomiosta valitettiin Australian korkeimpaan oikeuteen (High Court of Australia).
Vuonna 2006 Australian korkein oikeus hylkäsi valituksen ja vahvisti Victorian hovioikeuden vuonna 2005 antaman tuomion.Ylituomari Murray Gleeson totesi 94-sivuisessa korkeimman oikeuden päätöksessä: ”Epäilemättä valittajan vaimo petti häntä, mutta loukkaava petos oli hänen uskottomuudessaan, ei siinä, että hän ei myöntänyt sitä.” Herra Magill määrättiin osana päätöstä myös maksamaan Child Support Agencyn oikeudenkäyntikulut edellisen 18 kuukauden oikeudenkäynnin ajalta.
Vuoden 2006 korkeimman oikeuden päätös johti moniin Australian sisäisiin vaatimuksiin uudistuksista ja muutoksista perheoikeuslakiin ja lapsen elatusapulakiin, jotta herra Magillin tilanteessa olevia miehiä voitaisiin suojella.Vuoteen 2008 mennessä väitetyt isät Australiassa saattoivat ryhtyä käyttämään DNA-testausta isyyden vahvistamiseksi elatusaputoimitusten osalta sen jälkeen, kun uudet muutokset, ”section 143 of the Child Support (Assessment) Act”, tulivat voimaan koskien lapsiperhetuomioistuimen käytäntöjä. Magillin tapaukseen viitataan usein Australian uusien lakiuudistusten osalta, ja sitä pidetään merkkitapauksena.
KanadaEdit
Hra Cornelio alkoi maksaa elatusapua ex-vaimonsa kaksosille sen jälkeen, kun pari erosi vuonna 1998. Entinen pariskunta sopi vuonna 2002 yhteishuoltajuusjärjestelystä, jolla jatkettiin herra Cornelion rahallista elatusapua kaksosille.Pian tämän jälkeen rouva Cornelio pyysi tapaamisajan lyhentämistä sekä elatusmaksujen korottamista. Cornelio alkoi epäillä kaksosten isyyttä. Myöhemmin tehty DNA-testi osoitti, ettei hän ollut lasten biologinen isä. Cornelio pyysi vapautusta elatusmaksujen maksamisesta väittäen, että hän oli joutunut väärien tietojen antamisen tai petoksen uhriksi, kun Cornelio ei paljastanut avioliiton ulkopuolista suhdetta allekirjoittaessaan vuoden 2002 yhteishuoltajuutta koskevan sopimuksen.
Ontarion ylempi oikeusistuin (Ontario Superior Court of Justice) hylkäsi vuonna 2008 pyynnön vapautuksesta tai elatusmaksujen palauttamisesta. Tuomari van Rensburg totesi pyynnön hylkäämisestä päättäessään, että Cornelio oli eron aikaan miettinyt, oliko hänen ex-vaimonsa suhde todella aiheuttanut kaksoset. ”Vasta kun tapaaminen keskeytyi ja Cornelio aloitti oikeudenkäynnin, jossa hän vaati korotettua elatusapua, vastaaja alkoi tutkia tätä asiaa”, tuomari huomautti. ”Tämän suhteen olemassaolo – vaikka se onkin nyt kiristynyt – riittää siihen, että herra Cornelio joutuu jatkossakin osallistumaan lasten aineellisiin tarpeisiin.”
SuomiEdit
Suomen lainsäädännössä vuodesta 2018 lähtien oletusarvoisesti aviomies on avioliittoon (tai kuolleelle aviomiehelle) syntyneen lapsen tunnustettu isä. Ainoastaan jos vaimo suostuu, voidaan tuo lähtökohtainen määritys asettaa joksikin muuksi. Vuodesta 2016 alkaen poistettiin kuitenkin äidin yleinen oikeus yksin sallia tai estää vanhempien tutkimus. Miehen oletusarvoista ja välittömästi pakottavaa juridista isyysolettamaa ei muutettu viimeisimmässä vuoden 2015 laissa.
Mies voi nostaa myöhemmin kanteen isyytensä mitätöimiseksi vaimon vastustuksesta huolimatta. Kumoamiskanteen voi nostaa käräjäoikeudessa mies, jonka isyys on todettu joko avioliiton tai muun viranomaisen päätöksen perusteella. Tuomioistuimen päätös voi kuitenkin olla aika lailla mikä tahansa, eikä YK:n lasten oikeuksien julistusta noudateta.
Mies, joka on virallisesti tunnustanut isyyden, luopuu oikeuksistaan jatkotoimiin, jos hän, tietäen, että nainen on ollut sukupuoliyhteydessä toisen miehen kanssa tai että hän on käyttänyt vierasta siemennestettä hedelmöitykseen, on lapsen syntymän jälkeen kirjallisesti ilmoittanut, että lapsi on biologisesti hänen.
Miehen muutoin oikeudellisesti sitova syntymää edeltävä tunnustaminen on hylättävä, jos joko lastenvalvojan terveydenhuoltohenkilökunnalla on perusteltu epäilys siitä, että mies ei ole lapsen isä, tai jos hän ei jostain syystä ole kykenevä ymmärtämään, mitä hän on tekemässä tunnustamalla isyyden.
Jos äiti tahallaan antaa viranomaisille vääriä tietoja, jotka edistävät isyyden virheellistä vahvistamista, hänelle voidaan määrätä sakkoja.
Etelä-KoreaEdit
Vuonna 2004 eteläkorealaiselle miehelle myönnettiin 42 380 dollarin korvaus kivusta ja särystä, kun DNA-testin avulla oli todettu, että hänen entisen vaimonsa väite isyydestä heidän yhteistä lastaan koskien oli väärin. Kun herra Doe, joka oli avioitunut naisen kanssa tämän isyysväitteen perusteella, aloitti oikeusjutun sairaalaa vastaan, koska tämä oli vaihtanut lapsensa syntymän yhteydessä, nainen väitti olleensa raskaana toisen miehen lapselle.
SveitsiEdit
Sveitsin liittovaltion korkein oikeus ratkaisi 5.1.2015 (päätös 5A_619 vuodelta 2015) tapauksen, jossa kantaja riitautti (väitetyn) tyttärensä isyyden. Kantaja teetti spermatutkimuksen marraskuussa 2009. Tutkimuksen tuloksena todettiin, että kantajan hedelmällisyys oli 3 prosenttia. Tuomioistuin väitti, että väitetyn isän olisi pitänyt aloittaa isyytensä tutkiminen tämän havainnon seurauksena. Tosiasiassa kantajan isättömyys vahvistettiin DNA-todisteiden avulla vuonna 2013 hänen avioliittonsa kariuduttua. Tuomioistuin katsoi, että Sveitsin siviililain 260 c §:n mukainen yhden vuoden määräaika kanteen nostamiselle raukesi, koska kantaja (väitetty isä) oli ollut toimettomana yli kaksi vuotta. Sveitsin liittovaltion korkein oikeus vahvisti näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomion ja hylkäsi valituksen. Tästä seuraa, että kantajan taloudelliset velvoitteet hänen (väitetyn) tyttärensä suhteen eivät muutu.
Yhdistynyt kuningaskuntaEdit
Yhdistyneessä kuningaskunnassa isyyspetos, kuten aviorikoskaan, ei ole rikos, lukuun ottamatta Ison-Britannian monarkin lasten polveutumista koskevia tapauksia vuoden 1351 valtiopetoslain (Treason Act 1351) nojalla, jossa aviorikoksentekijät ovat rangaistavissa kuninkaan polveutumisen vastaisena aviorikoksena kuninkaan ”kumppanin … tai kuninkaan vanhimman pojan ja perijän vaimon” kanssa. Tietoinen väärien tietojen antaminen julkisessa asiakirjassa on rikos, mukaan lukien sellaisen henkilön nimeäminen, joka ei ole biologinen isä. Vuoteen 2008 mennessä ketään henkilöä ei ole asetettu syytteeseen isyyspetokseen liittyvässä tapauksessa. Äiti voi olla ilmoittamatta biologisen isän nimeä, jos hän ei tiedä sitä. Isyyspetos on eräänlainen vääränlainen isyyden osoittaminen.
Juridisista syistä herra A:ksi ja rouva B:ksi nimettyjen pariskunnan ero vuonna 2002 sai herra A:n tavoittelemaan vanhemmuussopimusta, jolla hän vahvistaisi avioliiton ulkopuoliset oikeutensa heidän lapsensa isänä. Rouva B pyysi tämän jälkeen DNA-testiä, joka myöhemmin osoitti, että A ei ollut (tuolloin) viisivuotiaan lapsen isä. Tämän jälkeen A haastoi B:n oikeuteen jopa 100 000 punnan vahingonkorvauksista petoksen seurauksena.
Vuonna 2007 korkein oikeus antoi A:lle 7 500 punnan vahingonkorvauksen ja 14 943 punnan vahingonkorvauksen lomista ja aterioista, jotka A käytti B:n (ei lapsen) hyväksi. Tuomio jäi alle luetteloidun kanteen summan, koska Lontoon tuomioistuin ei hyväksynyt vahingonkorvausta lapsen aineellisista kustannuksista, jotka aiheutuivat siitä, että A nautti suhteesta. Tuomari Sir John Blofeld sanoi olevansa vakuuttunut siitä, että herra A:n motiivina tuomioistuimeen saapumiselle ei ollut yhteydenpidon vipuvaikutus lapseen vaan se, että hän ei halunnut, että häntä ”huijataan”.
YhdysvallatEdit
Yhdysvallat on historiallisesti asettanut vahvan olettamuksen aviollisesta isyydestä ja asettanut myös esteitä, jotka estävät sen, että isyys voidaan riitauttaa sen jälkeen, kun sen olemassaolo on jo laillisesti vahvistettu. DNA-testien käyttöönoton jälkeen on ehdotettu tai säädetty lakeja ja ohjeita, jotka voivat mahdollistaa isyyden riitauttamisen lailliselta isältä, joka myöhemmin toteaa, ettei hän ole lapsen biologinen isä, tai biologiselta isältä, joka saa tietää, että lapsen syntymätodistuksessa on nimetty joku muu lapsen isäksi.
Georgia Muokkaa
Isyyspetosaktivisti Carnell Smith on lisännyt tietoisuutta ongelmasta, joka liittyy siihen, että miehet maksavat elatusmaksuja lapsista, jotka eivät ole heidän lapsiaan. Hän on menestyksekkäästi lobannut Georgian osavaltion lainsäätäjää laajentamaan ajanjaksoa, jolloin isyystestejä voidaan tehdä.
Pakkollinen isyystestaus on saatavilla Georgiassa, ja se on välttämätön elatusapumääräyksen saamiseksi osavaltiossa, laissa erotetaan toisistaan laillisuus ja isyys, ja elatusapumääräys voidaan määrätä vasta isyystestin jälkeen.
KaliforniaEdit
Tapauksessa County of Los Angeles v. Navarro Los Angelesin piirikunta antoi vuonna 1996 laiminlyöntituomion oletettua isää Navarroa vastaan ja määräsi hänet maksamaan kuukausittaista elatusapua rouva Doen kahdesta lapsesta. Bureau of Family Support Operationsin tekemä isyyden vahvistamista koskeva valitus perustui Doen toimittamiin tietoihin, joissa Manuel Nava mainittiin lasten isäksi. Virasto totesi, että Navarro oli kyseinen isä, ja toimitti hänen sisarensa asuntoon ilmoituksen, jossa Navarro mainitaan ”yhteisasukkaaksi”, ja Navarro kiisti koskaan saaneensa tätä ilmoitusta.
Vuonna 2001 Navarro, jolla oli käytössään DNA-testi, joka osoitti, ettei hän ollut lasten isä, haastoi Los Angelesin piirikunnan oikeuteen ja pyysi vapautusta elatusapumääräyksestä. Los Angelesin piirikunta vastusti hakemusta väittäen, että hakemus oli jätetty kuuden kuukauden määräajan jälkeen, jonka kuluessa yksipuolisen tuomion riitauttaminen oli mahdollista, ja että pelkkä äidin väite siitä, että Navarro oli isä, ei riittänyt osoittamaan, että kyseessä oli ulkopuolinen petos. Tuomioistuin asettui piirikunnan puolelle ja hylkäsi hakemuksen. Tästä päätöksestä valitettiin Kalifornian 2. muutoksenhakutuomioistuimeen.
Vuonna 2004 muutoksenhakutuomioistuin kumosi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen päätöksen, joka ratkaisi asian Navarron eduksi, ja siitä tuli ensimmäinen julkaistu kalifornialainen tapaus, jossa todettiin, että vanhentumisaikaa ei sovelleta kumottaessa isyyspetoksen uhriksi joutunutta vanhaa yksipuolista tuomiota. Heti tuomion antamisen jälkeen Los Angelesin piirikunnan elatusapupalvelut ilmoittivat pyytävänsä, että tapaus julkaistaisiin uudelleen, jotta muut Navarron tilanteessa olevat miehet eivät voisi käyttää sitä ennakkotapauksena. Kalifornian korkein oikeus hylkäsi myöhemmin tämän pyynnön.
Kalifornian kuvernööri Arnold Schwarzenegger allekirjoitti vuonna 2004 lain AB 252, joka antaa miehille, jotka todistavat, etteivät he ole biologinen isä, enemmän resursseja taistella elatusmaksujen maksamista vastaan; laki raukesi vuonna 2007.
FloridaEdit
Tapauksessa Parker v. Parker osana heidän vuonna 2001 Floridassa tekemäänsä avioeroratkaisua herra Parker velvoitettiin maksamaan 1 200 dollarin kuukausittaista elatusapua perustuen neiti Parkerin tuomioistuimelle antamiin vakuutuksiin, joiden mukaan herra Parker oli lapsen biologinen isä. Vuonna 2003 neiti Parker jätti herra Parkeriin kohdistuvan vahingonkorvausvaatimuksen ja elatusavun täytäntöönpanoa koskevan hakemuksen, mikä johti DNA-testiin, joka osoitti, ettei Parker ollut lapsen biologinen isä. 16 kuukautta avioeron jälkeen Floridan laki (tuolloin) antoi aviomiehelle vain 12 kuukautta aikaa kiistää isyys avioeron jälkeen.Herra Parkerin tuomioistuimen määräämät maksut olisivat yhteensä noin 216 000 dollaria seuraavien viidentoista vuoden aikana.
Hra Parker jätti korvaushakemuksen, jossa hän väitti, että vääränlainen isyyden ilmoittaminen oli johtanut petolliseen elatusapumääräykseen. Sekä oikeudenkäyntituomioistuin että myöhemmin, vuonna 2005, muutoksenhakutuomioistuin hylkäsivät tämän, koska kyseessä oli sisäinen petos, johon sovelletaan Floridan yhden vuoden määräaikaa riitauttaa avioeropäätös, eikä ulkoinen petos tai tuomioistuimen pettäminen, joka voi olla perusteena tuomion purkamiselle yli vuotta myöhemmin. Tästä tuomiosta valitettiin Floridan korkeimpaan oikeuteen, joka vuonna 2007 hylkäsi Parkerin kanteen pitäen voimassa neljännen piirin muutoksenhakutuomioistuimen vuonna 2005 antaman tuomion.
Vuonna 2006 Floridan lakia muutettiin siten, että DNA-testiä voidaan pitää uutena todisteena elatusapupäätöksen riitauttamiseksi vuoden määräajan jälkeen.Julkaisemassaan lausunnossa korkein oikeus totesi vuonna 2007 antamassaan tuomiossa Floridan lakien muutoksen, ”jossa säädetään olosuhteista ja menettelyistä, joiden mukaisesti mies voi kiistää isyyden ja lakkauttaa elatusvelvollisuuden”; tuomioistuin päätti kuitenkin olla tarkastelematta tämän uuden lain soveltuvuutta Parkerin olosuhteisiin ja palautti kysymyksen uuden lain mukaisesta uudelleenkäsittelystä takaisin käräjäoikeuksiin.
Koska perustavaa laatua olevia tosiseikkoja ei juurikaan kyseenalaisteta ja koska tapauksessa tutkitaan ulkoisen ja sisäisen petoksen välisiä eroja, muut osavaltioiden korkeimmat tuomioistuimet, mukaan lukien Iowa ja Tennessee, ovat viitanneet Parker v. Parkeriin kirjoittaessaan omia lausuntojaan isyyspetostyyppisistä tapauksista.
IowaEdit
Vuonna 2012 Iowan korkein oikeus päätti sallia isyyspetosoikeudellisen vahingonkorvauskanteen käsittelyn, koska se ”sopii mukavasti petosoikeuden perinteisiin rajoihin.”, ja että ”sitä tukevat petosta koskevat common law -standardit, eikä se ole vastoin yleistä järjestystä tai tämän osavaltion lakisääteistä politiikkaa.”
New MexicoEdit
Tapauksessa Barreras v. Trevino herra Barreras ja rouva Trevino erosivat vuonna 1999, ja rouva Trevino sai pian sen jälkeen toimeentulotukimääräyksen oletetulle tyttärelleen, ja herra Barreras oli nimetty sen oletetuksi isäksi. Vuonna 2004 New Mexicon tuomioistuin päätti, että lasta, josta Barreras oli (siihen asti) maksanut Trevinolle 20 000 dollaria elatusapua, ei todellisuudessa ollut olemassa.Barreras haastoi DNA-testauslaboratorion oikeuteen vuonna 2006, koska se oli väärentänyt kaksi erillistä DNA-testiä, jotka koskivat oletettua lasta, käyttämällä näytteitä, jotka oli otettu hänen täysi-ikäiseltä tyttäreltään, joka yhdessä laboratorion työntekijän kanssa joutui vastaamaan syytteisiin petoksesta.Trevino tunnusti syyllisyytensä petos- ja väärästä valasta vuonna 2008, ja se tuomittiin kahdenkymmenennentuhannen yhden vuoden vankilatuomioon. Trevino istui 16 kuukautta liittovaltion vankilassa Arizonassa, koska hän oli ilmoittanut olemattoman tytön veroilmoituksissaan.
Osana isyyspetosta neiti Trevino pystyi hankkimaan syntymätodistuksen, medicare-kortin ja sosiaaliturvakortin kuvitteelliselle tytölle, mikä sai (silloisen) kuvernöörin Bill Richardsonin määräämään New Mexicon Department of Human Services -virastolle selityksen siitä, miten useat valtion virastot tulivat tietämättöminä yhteistyökumppaneikseen petoksessa ja miten ne myös vastustelivat ponnistelujaan petoksen oikaistakseen sen. Barrerasin New Mexicon elatusapuvirastolle osoittamat tiedot hänen vuonna 1998 tekemästään vasektomiasta jätettiin huomiotta, ja kun Trevino ei noudattanut elatusapuviraston määräystä tuoda oletettu lapsi lisää isyystestejä varten, virasto yksinkertaisesti lopetti asian käsittelyn ilman lisätutkimuksia.
TennesseeEdit
Tapauksessa Hodge v. Craig lokakuussa 2012 Tennesseen korkein oikeus tunnusti yksimielisesti tahallisen väärien tietojen antamisen isyydestä tapauksessa Hodge v. Craig, jossa äiti valehteli tahallisesti miehelle siitä, kuka lapsen isä oli. Äidin vakuuttelujen perusteella pari meni naimisiin, mutta erosi myöhemmin. Kantaja maksoi tunnollisesti elatusmaksuja, mukaan lukien lapsen sairausvakuutus. Hänen ja lapsen fyysisten erojen perusteella hän hankki kudosnäytteen ja vahvisti epäilyksensä. Vahingonkorvaus tuomittiin korvauksena 15 vuoden ajan maksetuista elatusmaksuista. Tuomioistuimen päätös perustui tahallista harhaanjohtamista koskevaan yleiseen oikeussuojakeinoon; tuomioistuin erotti vahingonkorvauksen myöntämisen elatusavun taannehtivasta muuttamisesta. Kyse oli vahingonkorvauskanteesta; kyse ei ollut isyyden kumoamista koskevasta kanteesta.