Se sisältää suoritettavan tiedoston moduulin, moduulin, jota käytetään pakkaamattomien tiedostojen suorittamiseen pakatuista tiedostoista. Tällainen pakattu tiedosto ei tarvitse ulkopuolista ohjelmaa purkaakseen itsepurkautuvan tiedoston sisällön, vaan se voi suorittaa operaation itse. WinRARin kaltaiset tiedostojen arkistointilaitteet voivat kuitenkin edelleen käsitellä itsepurkautuvia tiedostoja kuten mitä tahansa muita pakattuja tiedostoja. Käyttäjät, jotka eivät halua suorittaa saamaansa itsepurkautuvaa tiedostoa (esimerkiksi silloin, kun se saattaa sisältää viruksen), voivat käyttää tiedostoarkistointiohjelmaa sen sisällön tarkasteluun tai purkamiseen ilman suoritettavan koodin suorittamista.
Suoritettaessa itsepurkautuvaa arkistoa sitä tukevassa käyttöjärjestelmässä, arkiston sisältö puretaan ja tallennetaan tiedostoina levylle. Usein sulautettu itsepurkautuja tukee useita komentoriviargumentteja, joilla voidaan ohjata käyttäytymistä, esim. määrittää kohdepaikka tai valita vain tietyt tiedostot purettavaksi.
Ei itsepurkautuvat arkistot sisältävät vain arkistoidut tiedostot, joten ne on purettava yhteensopivalla ohjelmalla. Itsepurkautuvat arkistot eivät voi purkaa itseään eri käyttöjärjestelmässä, mutta useimmiten ne voidaan silti avata sopivalla purkaimella, sillä tämä työkalu ei ota huomioon tiedoston suoritettavaa osaa, vaan purkaa vain arkistoresurssin. Joissakin tapauksissa tämä edellyttää, että itsepurkautuva suoritettava tiedosto nimetään uudelleen siten, että siinä on vastaavaan pakkaajaan liittyvä tiedostopääte. Itsepurkautuvilla tiedostoilla on yleensä .exe-pääte kuten muillakin suoritettavilla tiedostoilla.
Esimerkiksi arkiston nimi voi olla somefiles.zip – se voidaan avata missä tahansa käyttöjärjestelmässä sopivalla arkistonhallintaohjelmalla, joka tukee sekä tiedostomuotoa että käytettyä pakkausalgoritmia. Vaihtoehtoisesti se voidaan muuntaa somefiles.exe-tiedostoksi, joka purkautuu itsestään Microsoft Windowsia käyttävässä koneessa ilman sopivaa arkistonhallintaohjelmaa. Se ei purkaudu itsestään Linuxissa, mutta se voidaan avata sopivalla Linux-arkistonhallintaohjelmalla.
On olemassa useita toiminnallisesti vastaavia mutta yhteensopimattomia arkistotiedostomuotoja, kuten ZIP, RAR, 7z ja monet muut. Jotkut ohjelmat pystyvät hallitsemaan (luomaan, purkamaan tai muokkaamaan) vain yhtä arkistotyyppiä, kun taas monet muut pystyvät käsittelemään useita arkistomuotoja. Lisäksi on olemassa ero käytettävän tiedostomuodon ja pakkausalgoritmin välillä. Yksi tiedostomuoto, kuten 7z, voi tukea useita eri pakkausalgoritmeja, kuten LZMA, LZMA2, PPMd ja BZip2. Jotta purkuapuohjelma voisi laajentaa oikein joko itsepurkautuvan tai vakioarkiston, sen on pystyttävä toimimaan sekä käytetyn tiedostomuodon että algoritmin kanssa. Itsepurkautuvan arkiston alkuun sijoitettavaa täsmällistä suoritettavaa koodia saatetaan siis joutua vaihtelemaan sen mukaan, mitä vaihtoehtoja arkiston luomisessa käytettiin. Purkurutiinit ovat erilaiset LZMA 7z -arkistolle verrattuna esimerkiksi LZMA2 7z -arkistoon.
Useat ohjelmat voivat luoda itsepurkautuvia arkistoja. Windowsissa on WinZip, WinRAR, 7-Zip, WinUHA, KGB Archiver, Make SFX, sisäänrakennettu IExpress-ohjattu ja monet muut, jotkut kokeellisia. Macintoshille ovat StuffIt, The Unarchiver ja 7zX. Unixissa on myös ohjelmia, jotka luovat itsestään purkautuvia arkistoja komentosarjakirjoituksina, jotka hyödyntävät ohjelmia kuten tar ja gzip (joiden on oltava kohdejärjestelmässä). Toiset (kuten 7-Zip tai RAR) voivat luoda itsepurkautuvia arkistoja tavallisina suoritettavina tiedostoina ELF-muodossa. Varhainen esimerkki itsepurkautuvasta arkistosta oli Unixin shar-arkisto, jossa yksi tai useampi tekstitiedosto yhdistettiin komentotulkkiskriptiksi, joka suoritettaessa loi alkuperäiset tiedostot uudelleen.
Itsepurkautuvia arkistoja voidaan käyttää arkistoimaan mitä tahansa dataa sekä suoritettavia tiedostoja. Ne on erotettava suoritettavan tiedoston pakkauksesta, jossa suoritettava tiedosto sisältää vain yhden suoritettavan tiedoston ja tiedoston suorittaminen ei johda siihen, että pakkaamaton tiedosto tallennetaan levylle, vaan siihen, että sen koodi suoritetaan muistissa purkamisen jälkeen.