James Ritty
Vuonna 1878 eräs James Ritty (ks. James Rittyn elämäkerta), 42-vuotias saluunan pitäjä Daytonista, Ohiosta, hautoi niin paljon bisneksensä peukaloita, että sai hermoromahduksen ja päätti lähteä höyrylaivamatkalle Eurooppaan. Hänen liiketoimintansa näennäisesti kukoisti, mutta hän menetti rahaa, ja hän tiesi syyn – kuten kaikissa muissakin sen ajan vähittäiskaupoissa, joissa rahaa käsiteltiin tiskin yli, ainoa kuittipaikka omistajan taskua lukuun ottamatta oli kassalaatikko. Se oli helposti avattavissa, joten baarimikot pystyivät pitämään käteistä niin paljon kuin halusivat. Baarimiesten jatkuva vaihtuvuus ei tuonut James Rittylle helpotusta.
Mekaanikon koulutuksen saaneena Ritty kiinnostui matkan aikana laivan koneistosta ja ystävystyi konepäällikön kanssa. Pian hän pääsi tutkimaan konehuonetta, jossa hän näki mäntiä ja säätimiä, vetoakseleita ja höyrymittareita, mutta jokin muu kiinnitti hänen huomionsa – hän ihastui automaattiseen mekanismiin, joka kirjasi laivan potkurin kierrokset. Ritty ajatteli: Jos voitiin tehdä laite, joka laski kierroksia, miksei voitaisi tehdä myös laitetta, joka laski liiketoimia? Tähän työhön kykenevälle koneelle on suuri kenttä.
Siitä inspiroituneena hetkenä, konehuoneen metelin ja kolinan keskellä, ajatus kassakoneesta alkoi hahmottua hänen mielessään. Rittystä tuli niin pakkomielle ideastaan, että hän keskeytti oleskelunsa Euroopassa ja palasi Yhdysvaltoihin.
Palattuaan Daytoniin James heitti heti kysymyksen kaksoisveljelleen Johnille. Kaksi Jamesin veljistä (veljiä oli viisi), Sebastian (1827-1891) ja John (1836-1913), olivat myös kekseliäitä. Vanhin veli, Sebastian, hankki useita patentteja maataloustyökaluille. John, joka oli ammatiltaan mekaanikko, jatkoi suvun keksintöperinnettä. Muun muassa (kuten pyörän, rautatievaunun kytkimen jne.) hän patentoi useita koneita vihreän maissin kuorimiseen ja perusti säilyketehtaan, jossa niitä käytettiin.
Rittyn veljekset aloittivat työnsä pienessä huoneessa, joka sijaitsi toisessa kerroksessa Jamesin kahvilan yläpuolella osoitteessa 10 South Main Street, Dayton. Vuoden 1879 puolivälissä heillä oli jo toimiva malli, mutta se oli täydellinen epäonnistuminen, sillä se oli epätarkka. Rittyn kassakone oli pohjimmiltaan näppäimistöllinen laskukone, ja tämäntyyppiset koneet tunnettiin Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa jo vuosikymmeniä, katso esimerkiksi Caroline Winterin kone vuodelta 1859. Winterin koneen tavoin Rittyn kassakoneen ensimmäinen malli (ks. viereinen kuva) näytti kellolta, jossa oli näppäimistö. Siinä oli kaksi näppäinriviä alareunassa, joihin oli merkitty sentit viiden sentin välein 5-95 senttiin ja dollarimäärät 1-9 dollariin, eikä siinä ollut kassalaatikkoa. Alas painettuna kukin näppäin edusti yksittäistä kirjattavaa rahasummaa. Myynti kirjattiin suureen kellotauluun, joka luultavasti muistutti laivassa olevaa kellotaulua ja jonka kehällä oli kaksi numerosarjaa (ulompi numeroympyrä osoitti senttejä ja sisempi dollareita) ja kaksi näppäimillä ohjattavaa viisaria.
Toinen malli ei ollut yhtään parempi. Se muistutti ensimmäistä kaikilta yksityiskohdiltaan yhtä poikkeusta lukuun ottamatta – lisäyslevyjen sijaan veljekset suunnittelivat sarjan lisäyspyöriä, jotka oli asennettu koneen takaosaan.
Yllä mainittu toinen malli patentoitiin 4. marraskuuta 1879 (ks. alempi patenttipiirustus US221360) nimellä kassakone ja ilmaisin. Se oli ensimmäinen koskaan myönnetty Yhdysvaltain patentti kassakoneelle. Kumpaakaan näistä kahdesta mallista ei kuitenkaan saatettu markkinoille.
Rittyn kassakone ja ilmaisin (patenttipiirustus)
Veljekset olivat ilmeisen tyytymättömiä ensimmäisiin malleihinsa, joten he aloittivat uuden kehityslinjan. Kolmannessa koneessa, jota kutsuttiin nimellä Ritty’s Incorruptible Cashier (Rittyn lahjomaton kassa), he korvasivat kellotaulutyyppisen ilmaisimen sijasta tablettimuodon, jossa oli ponnahdusnumeroita. Tauluindikaattorit olivat pieniä levyjä, joissa oli samat raha-arvot, jotka oli kaiverrettu näppäinten yläosaan, ja ne oli yhdistetty indikaattoreihin pystysuorilla liukutangoilla. Kun näppäintä painettiin, näppäimen päällä lepäävä osoitintanko nousi ylös, kunnes osoitin näkyi koneen yläosassa olevan lasipäällysteisen aukon läpi.
Tämä vaikutti tärkeältä parannukselta, koska myynnin summa paljastui sekä kassanhoitajalle että asiakkaalle, mikä lisäsi kauppiaan suojaa entisestään, koska se valaisi jokaisen maksutapahtuman julkisuuden valossa. Koneessa ei edelleenkään ollut kassalaatikkoa, eikä tätä mallia myöskään myyty yleisölle.
Neljännessä koneessaan, joka tuli tunnetuksi paperirullakoneena (ks. viereinen kuva), Ritty asensi paperirullan vaakasuoraan laatikon sisällä olevien näppäinten yläpuolelle ja poikki. Jokaisessa näppäimessä oli terävä tappi, ja kun näppäintä painettiin, sen tappi pisti reiän paperirullaan juuri näppäimen yläpuolelle. Samalla paperirullaa siirrettiin askeleen eteenpäin. Tuloksena oli, että päivän päätteeksi omistaja pystyi ottamaan paperirullan pois, repimään päivittäistä myyntiä vastaavan osan ja laskemaan reiät kussakin sarakkeessa. Jos esimerkiksi 25 sentin sarakkeessa oli päivän lopussa 100 reikää, kauppias tiesi tehneensä 25 dollarin arvosta kauppaa 25 sentin myynnillä. Näin rekisteri ei kertonut omistajalle ainoastaan päivän tarkan kauppasumman, vaan myös kussakin hintaluokassa tehdyn kaupan kokonaismäärän. Myynnin ”soittamista” varten oli kello.
Paperirullakone otettiin ensimmäisenä myyntiin, ja useita myyntejä oli tehty baarien ja kahviloiden omistajille. Pian John Henry Patterson (1844???1922), Daytonista kotoisin oleva eksentrinen ja aggressiivinen liikemies, joka toimi pääasiassa hiili- ja rautatieasioissa, mutta jolla oli myös päivittäistavarakauppa ja sekatavarakauppa, osti pari konetta kauppaansa. Ennen pitkää Pattersonista tuli kassakoneiden valmistuksen edelläkävijä, ja hänen nimensä tuli olemaan synonyymi niiden kehittämiselle ja jakelulle.
Katsotaanpa, miten Patterson kuvaili, miksi kassakoneista tuli välttämättömyys hänen liiketoiminnalleen:
Meidän oli pakko olla suurimman osan ajasta poissa myymälästä, joten palkkasimme isännöitsijän. Kolmen vuoden kuluttua, vaikka olimme myyneet vuosittain noin 50 000 dollarin arvosta tavaraa, josta oli suuri voittomarginaali, huomasimme olevamme tyhjää huonommassa asemassa. Olimme velkaantuneet, emmekä voineet selittää sitä, koska emme menettäneet mitään luottotappioita, eikä yhtään tavaraa ollut varastettu. Mutta eräänä päivänä löysin useita leipälappuja lojumasta irrallaan ja sain selville, että vanhin virkailijamme suosi ystäviään myymällä alle normaalihintojen. Toisena päivänä huomasin erään luotto-asiakkaan ostavan elintarvikkeita. Illalla tarkastellessani kirjanpitoa huomasin, että virkailija oli unohtanut tehdä siitä merkinnän. Tämä sai minut miettimään, että tavarat saattavat usein poistua kaupasta tällä tavoin – ilman, että saisimme niistä senttiäkään. Eräänä päivänä saimme eräältä Daytonissa Ohiossa asuvalta henkilöltä kiertokirjeen, jossa mainostettiin konetta, joka kirjasi rahaa ja myyntiä vähittäismyymälöissä. Hinta oli 100 dollaria. Tilasimme sähkeellä kaksi konetta, ja kun näimme ne, hämmästyimme niiden hintaa. Ne oli tehty enimmäkseen puusta, niissä ei ollut kassalaatikkoa ja ne olivat hyvin karkeat (Ritty’s Incorruptible Cashier). Laitoimme ne kuitenkin myymälään, ja niiden puutteista huolimatta saimme kahdentoista kuukauden kuluttua kassaan 6 000 dollaria.
Vuonna 1880 Rittyt perustivat Daytoniin pienen tehtaan kassakoneidensa valmistusta varten (ks. viereinen kuva). John Ritty toimi työnjohtajana, ja tehtaan henkilökuntaan kuului kymmenen miestä. Koska ensimmäiset koneet, jotka tuotiin markkinoille, olivat suurelta osin puurakenteisia, suurin osa työntekijöistä oli puuseppiä ja huonekalupuuseppiä, ammattia, jota James Ritty oli harjoittanut aiemmin (James Ritty oli ollut puuseppä ja peltiseppä ennen kuin hän avasi ensimmäisen saluunansa noin vuonna 1868).
James Ritty aloitti kassakoneiden valmistuksen nimellä ”James Ritty’s New Cash Register and Indicator” (James Ritty’s uusi kassakone ja mittari), mutta hänen yrityksensä ei menestynyt. Loppuvuodesta 1881 hän oli niin hukkua vastuuseen kahden yrityksen pyörittämisestä (hän johti edelleen kahvilaa, joka vaati suurimman osan hänen ajastaan), että hän ja hänen veljensä päättivät myydä kaikki kassakoneyritykseen liittyvät osuutensa, mukaan lukien patentit (vuonna 1883 James Ritty sai yhdessä John Birchin kanssa toisen kassakoneeseen liittyvän patentin-US271363), vain 1000 dollarilla.
Ostajaksi valittiin lasin ja hopeaesineiden kauppias Jacob Eckert Cincinnatista. Perustettiin uusi yritys valmistamaan ja myymään ensimmäistä mekaanista kassakonetta – National Manufacturing Company, Dayton, Ohio. Eckert tajusi pian, että yksi mies ei pystyisi tekemään työtä sen enempää ajan kuin rahankaan kannalta, ja hän järjesti osakeyhtiön, jonka pääomaksi tuli 10000 dollaria, ja myi hieman alle puolet osakkeista neljälle muulle miehelle (heidän joukossaan John Patterson ja hänen veljensä Frank) pitäen määräysvallan. John Pattersonista tuli enemmistöomistaja vuonna 1884, ja yhtiön nimeksi tuli National Cash Register Company
Siitä huolimatta, ettei James Ritty saanut keksinnöstään paljonkaan hyötyä, hän ei ollut närkästynyt ja piti yllä mitä ystävällisimpiä suhteita John Pattersoniin ja hänen veljeensä Frankiin, jotka kutsuivat Rittyn useaan otteeseen osallistumaan erilaisiin NCR:n kokouksiin ja konferensseihin ja myönsivät Rittyn uraauurtavan roolin.
Patterson muodosti National Cash Register Companysta (NCR) yhden ensimmäisistä nykyaikaisista yhdysvaltalaisista yrityksistä ja otti käyttöön uusia, aggressiivisia myyntimenetelmiä ja liiketoimintatekniikoita (tosin vuonna 1912 yritys todettiin syyllistyneeksi Shermanin kilpailulain rikkomiseen. ja Patterson, Thomas J. Watson (IBM:n myöhempi pääjohtaja) ja 26 muuta NCR:n johtohenkilöä tuomittiin laittomista kilpailua rajoittavista myyntikäytänteistä yhdeksi vuodeksi vankeuteen). Patterson perusti ensimmäisen myyntikoulun vuonna 1893 ja otti käyttöön kattavan sosiaalisen hyvinvointiohjelman tehdastyöntekijöilleen. NCR:llä oli kunniakas historia ja se säilyi meidän aikaamme asti.