Jasser Arafat
(1929-2004)
Pistooli ja oliivin oksa
Jasser Arafat puhui vuonna 1974 YK:n yleiskokouksessa. Hän sanoi pitävänsä toisessa kädessään rauhan oliivin oksaa ja toisessa vapaustaistelijan pistoolia. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin hän ja Israelin johtajat Peres ja Rabin saivat rauhanpalkinnon siitä, että he valitsivat oliivinoksan allekirjoittamalla niin sanotut Oslon sopimukset Washingtonissa. Sopimus tähtäsi israelilaisten ja palestiinalaisten väliseen sovintoon.
Arafat kasvoi Kairossa ja Jerusalemissa. Hän osallistui sotaan uutta Israelin valtiota vastaan vuonna 1948, jolloin monet palestiinalaiset karkotettiin. Pätevänä insinöörinä hän lähti töihin Kuwaitiin. Sieltä käsin hän organisoi sissiryhmä Fatahin, joka hyökkäsi Israelia vastaan. Israelin miehitettyä Länsirannan ja Gazan vuonna 1967 Arafatista tuli palestiinalaisten sissiryhmien kattojärjestön PLO:n (Palestiinan vapautusjärjestö) johtaja. Ryhmät turvautuivat terrori-iskuihin maailman huomion herättämiseksi, mutta Arafatille kävi vähitellen selväksi, että hänen olisi hyväksyttävä Israelin valtio, jotta Yhdysvallat olisi halukas toimimaan välittäjänä kiistassa. Hän hyväksyi palestiinalaisneuvottelijoiden ja israelilaisten tapaamisen salaisissa neuvotteluissa Oslossa.
Shimon Peres
(1923-2016)
Liitosta palestiinalaisten kanssa
Talvella 1993 palestiinalaisten ja israelilaisten väliset salaiset neuvottelut käytiin Norjan pääkaupungissa Oslossa. Ne johtivat niin sanottuihin Oslon sopimuksiin, jotka allekirjoitettiin Washingtonissa samana vuonna. Sopimuksen tavoitteena oli sovittaa kansat yhteen siten, että Israel vetäytyisi asteittain miehitetyiltä alueilta ja myöntäisi palestiinalaisille itsemääräämisoikeuden. Israelin ulkoministeri Shimon Peres johti neuvotteluja Israelin puolelta, ja syksyllä 1994 hän jakoi rauhanpalkinnon oman pääministerinsä Yitzhak Rabinin ja palestiinalaisjohtajan Jasser Arafatin kanssa.
Shimon Peres syntyi Valko-Venäjällä. Paetakseen sikäläistä juutalaisten vainoa perhe pakeni Palestiinaan vuonna 1934. Peres opiskeli maataloutta ja liittyi sionistijohtaja David Ben Gurionin puolueeseen. Kun arabijoukot aloittivat hyökkäyksensä uutta Israelin valtiota vastaan vuonna 1948, Peresille annettiin päävastuu sotatarvikkeiden hankkimisesta Israelille ulkomailta. Myöhemmin hän organisoi Israelin ydinohjelman ja häntä pidetään Israelin atomipommin isänä.
Yitzhak Rabin
(1922-1995)
Aseellisesta voimasta sovintoon
Yitzhak Rabin oli Israelin pääministeriksi vuonna 1992 noussut sotilas, joka hylkäsi voimankäytön neuvottelujen hyväksi saadakseen aikaan rauhan palestiinalaisten kanssa. Hän hyväksyi Oslon sopimukset, jotka neuvoteltiin salassa Norjassa vuonna 1993. Israelin oli määrä vetäytyä asteittain miehitetyiltä alueilta ja myöntää palestiinalaisille itsemääräämisoikeus. Sopimus allekirjoitettiin Washingtonissa samana vuonna, ja vuonna 1994 Rabin jakoi rauhanpalkinnon oman ulkoministerinsä Shimon Peresin ja palestiinalaisjohtaja Jasser Arafatin kanssa.
Rabin syntyi Jerusalemissa. Toisen maailmansodan aikana hän taisteli Britannian puolella estääkseen Saksan valloituksen Lähi-idässä. Sodan jälkeen hän taisteli brittejä vastaan, koska nämä estivät juutalaisten maahanmuuton Palestiinaan. Rabin osallistui sotaan arabeja vastaan, kun Israelin valtio perustettiin vuonna 1948, ja päätyi armeijan esikuntapäälliköksi. 1970-luvulla hän aloitti poliittisen uran ja kilpaili Shimon Peresin kanssa työväenpuolueen johtopaikoista.
Jotkut juutalaiset pitivät Oslon sopimuksia petoksena, ja uskonnollinen fanaatikko murhasi Rabinin syksyllä 1995.