Ali Abdullah Saleh, 2004.
Presidentin lehdistöpalvelu
Kieltäytyessään Ṣāliḥ:n myönnytyksistä mielenosoittajat pitivät päivittäin mielenosoituksia, joissa he usein ottivat yhteen Ṣāliḥ:n kannattajien kanssa, jotka hyökkäsivät kimppuun kivien, keppien ja toisinaan ampuma-aseiden avulla. Helmikuun 20. päivänä tuhannet jemeniläiset korkeakouluopiskelijat ja vastavalmistuneet järjestivät istumakatselmuksen Sanaan yliopiston kampuksella ja vannoivat, etteivät lopeta mielenosoitustaan ennen kuin Ṣāliḥ eroaa presidentin virasta. Ṣāliḥ vastusti syrjäyttämispyyntöjä ja sanoi, että hänen varhainen lähtönsä aiheuttaisi kaaoksen maassa.
Mielenosoittajien ja poliisin väliset yhteenotot jatkuivat maaliskuussa ja johtivat useisiin uusiin kuolemantapauksiin. Maaliskuun 10. päivänä Ṣāliḥ yritti jälleen kerran rauhoitella mielenosoittajia lupaamalla laatia uuden perustuslain, joka vahvistaisi parlamenttia ja oikeuslaitosta. Hän sanoi, että perustuslakiluonnoksesta järjestettäisiin kansanäänestys ennen vuoden loppua. Oppositio hylkäsi aloitteen välittömästi ja jatkoi Ṣāliḥin välittömän lähdön vaatimista.
Hanki Britannica Premium -tilaus ja hanki pääsy eksklusiiviseen sisältöön. Tilaa nyt
Turvajoukkojen mielenosoittajia vastaan käyttämä yhä väkivaltaisempi taktiikka vähensi Ṣāliḥ:n kannatusta Jemenin hallituksessa ja heikensi hänen valta-asemaansa. Maaliskuun 18. päivänä Ṣāliḥin siviilivaatteisiin pukeutuneet uskolliset avasivat tulen mielenosoittajia vastaan Sanaassa tappaen ainakin 50 ihmistä. Tapaus sai kymmenet jemeniläiset virkamiehet, mukaan lukien diplomaatit, hallituksen ministerit ja parlamentin jäsenet, eroamaan vastalauseena. Maaliskuun 20. päivänä armeijan 1. panssaridivisioonan komentaja kenraalimajuri Ali Mohsen al-Ahmar ilmoitti tukevansa oppositiota ja lupasi käyttää joukkojaan mielenosoittajien suojelemiseen. Jemenin vaikutusvaltaisimpana sotilasupseerina pidetyn Ahmarin loikkausta seurasivat nopeasti useiden muiden korkeiden upseerien vastaavat ilmoitukset. Loikkaukset lisäsivät entisestään jännitteitä Sanaassa, jossa loikanneet sotilasyksiköt ja ne yksiköt, jotka olivat edelleen Ṣāliḥin valvonnassa, lähettivät molemmat panssarivaunuja ja panssaroituja ajoneuvoja keskeisiin paikkoihin ympäri kaupunkia.
Maaliskuun 22. päivänä Ṣāliḥ kieltäytyi jälleen kerran luopumasta tehtävästään välittömästi ja tarjoutui sen sijaan jättämään tehtävänsä tammikuussa 2012, parlamenttivaalien jälkeen. Oppositio hylkäsi hänen tarjouksensa. Kun paine erota kasvoi, Ṣāliḥ aloitti neuvottelut sotilasvirkamiesten, poliittisten johtajien ja heimojen edustajien kanssa päättääkseen eron ehdoista. Maaliskuun 26. päivänä raportoitiin, että sopimus oli lähellä, ja Ṣāliḥ itse lisäsi käsitystä siitä, että hän valmistautuisi eroamaan, sanomalla puheessaan, että hän siirtäisi vallan vain ”turvallisiin käsiin” estääkseen maan ajautumisen kaaokseen. Maaliskuun 28. päivänä, keskellä raportteja, joiden mukaan neuvottelut olivat jumiutuneet, Ṣāliḥ esiintyi kuitenkin jälleen kerran uhmakkaana ja sanoi, ettei hän enää tekisi myönnytyksiä oppositiolle.
Huhtikuun 23. päivänä Ṣāliḥ ilmoitti hyväksyvänsä Persianlahden yhteistyöneuvoston (GCC) ehdottaman suunnitelman, jonka mukaan Ṣāliḥ olisi syrjäytettävä vallanpitäjänsä tehtävästä ja aloitettava siirtyminen uuteen hallitukseen. Suunnitelmassa edellytettiin, että Ṣāliḥ luopuisi vallasta 30 päivän kuluttua siitä, kun hän oli virallisesti pyytänyt pääministeriä muodostamaan kansallisen yhtenäisyyden hallituksen, johon kuuluisi myös opposition jäseniä, vastineeksi siitä, että Ṣāliḥ ja hänen lähipiirinsä, mukaan lukien perheenjäsenet ja entiset virkamiehet, saisivat syytesuojan. Ṣāliḥin eroa seuraisivat presidentinvaalit 30 päivää myöhemmin. Jemenin oppositio hyväksyi suunnitelman pian, vaikka monet mielenosoittajat suuttuivat Ṣāliḥin koskemattomuuden myöntämisestä. Aloite kariutui toukokuun alussa, kun Ṣāliḥ peruutti viime hetkellä tukensa ja kieltäytyi allekirjoittamasta sopimusta. Kolme viikkoa myöhemmin, kun sopimukseen oli tehty joitakin muodollisia muutoksia, Ṣāliḥn edustajat ilmoittivat, että hän oli valmis allekirjoittamaan sopimuksen. Toukokuun 22. päivänä Ṣāliḥ kuitenkin kieltäytyi jälleen kerran viime hetkellä allekirjoittamasta sopimusta, mikä sai Persianlahden yhteistyöneuvoston keskeyttämään sovittelupyrkimyksensä. Neuvotteluratkaisun saaminen näytti olevan epätodennäköistä, ja väkivaltaiset yhteenotot uskollisten ja oppositiojoukkojen välillä kiihtyivät. Päivinä, jotka seurasivat sitä, että Ṣāliḥ kieltäytyi allekirjoittamasta GCC:n sopimusta, Sanaassa puhkesi kiivaita taisteluita oppositiota kannattavien heimomiliisijoukkojen ja Ṣāliḥille uskollisten joukkojen välillä, ja niissä kuoli kymmeniä ihmisiä.
Leinaajat kantavat Jemenin turvallisuusjoukkojen kanssa toukokuussa 2011 käydyissä yhteenotoissa surmansa saaneiden heimomiesten ruumiita.
Hani Mohammed/AP
Kesäkuun 3. päivänä Ṣāliḥ sai laajoja palovammoja ja sirpale-haavoja, kun Sanaassa sijaitsevan presidentinpalatsin yhteyteen sijoitettu pommi räjähti. Hänet kuljetettiin seuraavana päivänä Saudi-Arabiaan saamaan hoitoa, ja hänen varapresidenttinsä ʿAbd Rabbuh Manṣūr Hadī toimi hänen poissa ollessaan virkaatekevänä presidenttinä. Jemenin viranomaiset väittivät, että Ṣāliḥ palaisi nopeasti Jemeniin ja jatkaisi tehtäviään, mutta opposition jäsenet pitivät hänen poissaoloaan tilaisuutena neuvotella siirtymäsopimuksesta, joka virallisesti poistaisi hänet vallasta.
Jopa Ṣāliḥ:n ollessa poissa maasta opposition ponnistelut vallansiirtoneuvottelujen käymiseksi näyttivät jumiutuvan. Syyskuussa Sanaassa puhkesi jälleen tulitaisteluita opposition ja Ṣāliḥille uskollisten joukkojen välillä. Sisällissodan pelkojen lisääntyessä Ṣāliḥ palasi äkillisesti Jemeniin 23. syyskuuta.
Monipäiväisten neuvottelujen jälkeen Ṣāliḥ allekirjoitti 23. marraskuuta sopimuksen vallan siirrosta varapresidentti Hadīlle. Kansainvälisesti välitetyn sopimuksen mukaan helmikuussa 2012 pidettävät presidentinvaalit, joissa Hadī oli ainoana ehdokkaana äänestyslistalla, jättäen Ṣāliḥ:lle presidentin tittelin siihen asti. Hadī toimisi sen jälkeen presidenttinä kahden vuoden ajan ja johtaisi uuden perustuslain laatimista. Vaalit pidettiin helmikuussa suunnitelmien mukaisesti, ja Hadī vannoi presidentin virkavalansa 25. helmikuuta.