Teatteriohjaajista Jerzy Grotowski on Stanislavskin, Artaudin ja Appian kaltaisten suuruuksien rinnalla.
Avantgarde-teatterin keskeinen hahmo, joka tuli 1960- ja 70-luvuilla tunnetuksi intensiivisistä tutkimuksistaan näyttelijän ja yleisön välisen suhteen luonteesta sekä kokeiluistaan teatterin fyysisten ja henkisten aspektien parissa.
Mikäli Grotowski ei rajoittunut perinteiseen näyttämöön, hän suosi ei-perinteisiä tiloja, kuten rakennuksia tai huoneita. Yleensä yleisö istui toiminnan keskellä ja tuli tavallaan osaksi esitystä.
Hän kutsui tätä ”köyhäksi teatteriksi” – esitykseksi, jossa keskitytään enemmän näyttelijän taitoihin ilman perinteisen teatterin tavanomaisia ylilyöntejä, kuten pukuja ja yksityiskohtaisia lavasteita.
Syntynyt Rzeszówissa, Etelä-Puolassa 11. elokuuta 1933, valmistuttuaan näyttelijäntyön opinnoistaan Valtion ylemmässä teatterikorkeakoulussa Krakovassa Grotowski lähti moskovalaiseen Lunatšarskij-instituuttiin teatteritaiteen laitokseen. Siellä hän opiskeli ohjausta ja oppi alaa venäläisten jättiläisten, kuten Stanislavskin ja Vsevolod Meyerholdin, oppilailta.
Apocalypsis Cum Figuris -näytelmän lavastus, Wrocław, 1971Henryk Rosiak/PAP
Palattuaan Puolaan hän debytoi ohjaajana vuonna 1957 Eugene Ionescon teoksella ”The Chairs” (Suomennos: ”Tuolit”), ja hän aloitti Aasian filosofiaa käsittelevien luennointien pitämisen krakowilaisessa ylioppilaskerhossa.
Vuonna 1959 hän muutti Krakovasta pienempään Opolen kaupunkiin, niin ikään Etelä-Puolassa, jossa hän aloitti oman kokeellisen tyylisen teatterinsa Teatr 13 Rzędów (Kolmentoista rivin teatteri).
Vuonna 1965 hän sulki teatterin ja muutti Wrocławin kaupunkiin, jossa hän avasi teatterin uudelleen nimellä Laboratorioteatteri.
Silloin hänen maineensa alkoi jo levitä, ja hänen sovituksestaan Marlowen teoksesta ”Tohtori Faustin traaginen kohtalo” – jossa yleisö istui suuren pöydän ympärillä, jota näyttelijät käyttivät näyttämönä – oli tehty elokuva.
Samana vuonna hän kirjoitti teoreettisen tutkimuksen ”Towards a Poor Theatre”.
Kirjasta, joka julkaistiin englanniksi vuonna 1968 brittiläisen ohjaajan Peter Brookin johdannolla, tuli nopeasti tutkivan teatterin raamattu.
Silloin hän oli jo luonut kansainvälisen uran.
Jerzy Grotowski (vas.) englantilaisen teatteri- ja elokuvaohjaaja Peter Brookin (oik.) kanssa Varsovassa 1975Adam Hawałej/PAP
Hän esiintyi Edinburghin festivaaleilla, ja vuonna 1967 hän debytoi Amerikassa Brooklynin musiikkikorkeakoulussa.
60-luvun loppua leimasi hänen ehkä tunnetuin lavastuksensa ”Apocalypsis Cum Figuris”. Raamattuun, Fjodor Dostojevskin, Simone Weilin ja Thomas S. Eliotin teksteihin perustuva tuotanto oli läpimurto, jonka myötä Grotowski ja hänen ryhmänsä kiersivät lähes kaikilla merkittävillä kansainvälisillä teatterifestivaaleilla.
1970-luvulla Grotowski alkoi vähitellen luopua teatterin ohjaamisesta ja keskittyi sen sijaan etnologisiin opintomatkoihin maailman syrjäisiin kolkkiin, kuten Intiaan, Nigeriaan, Meksikoon ja Haitiin, sekä antropologisten teorioiden opettamiseen.
Sotatilalain tultua voimaan Puolassa Grotowski muutti vuonna 1982 Yhdysvaltoihin, jossa hänestä tuli professori Columbian yliopistossa New Yorkissa ja sittemmin Kalifornian yliopistossa.
Vuonna 1985 hän asettui asumaan Pontederaan, pieneen kaupunkiin Toscanassa, jonne hän perusti ”Jerzy Grotowskin työkeskuksen”, joka keskittyi tutkimustensa dokumentointiin.
Jerzy Grotowskin muistomerkin paljastaminen Opolessa vuonna 2004Krzysztof Świderski/PAP
Hän kuoli leukemiaan kotonaan 14. tammikuuta 1999.
Syntymänsä 85. vuosipäivänä ehkäpä hänen vallankumouksellista lähestymistapaansa teatteriin voisi parhaiten muistaa hänen omien sanojensa kautta: ”Vältä siis aina banaalisuutta. Eli välttäkää havainnollistamasta kirjailijan sanoja ja huomautuksia:
”Jos haluatte luoda todellisen mestariteoksen, teidän on aina vältettävä kauniita valheita: totuuksia kalenterissa jokaisen päivämäärän alta löytyy sananlasku tai sanonta kuten:
” ”Mutta tämä ei ole totta. Se on valhe. Katsoja on ehkä tyytyväinen. Katsoja pitää helpoista totuuksista. Mutta me emme ole täällä miellyttämässä tai mielistelemässä katsojaa. Olemme täällä kertoaksemme totuuden.”